Pelastaako oikea oppi? Estääkö väärä oppi pelastuksen?

[Paulus]

Miksi Jeesus pyysi kastetta Johannekselta, olihan hän Jumala ihmisen muodossa, mutta hän antoikin esimerkin. Siihen liittyy joku Jumalallinen salaisuus joka on vain otettava niinkuin Raamattu sen opettaa. Monet ovat tai ehkä melkein kaikki kokeneet suurta iloa kasteen jälkeen, joku on täyttynyt Jumalan Hengellä ja alkanut puhua uusin kielin.

Ei kai meidän sentään tarvitse mennä Johanneksen kasteelle? On vaikea ymmärtää, miksi Jeesuksen piti saada nimenomaan Johanneksen kaste, joka oli parannuksen kaste.

Myöhemmin sanan vastaanottaneiden piti ottaa kaste Jeesuksen nimeen (vaikka olivat saaneet Johanneksen kasteen, esim. Ap. t. 19), jotta Pyhä Henki voisi tulla (Pietarin puhe helluntaina: "Ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan!").

Eli uudestisyntyminen tapahtui vasta sitten. On aika hämmentävää, että alussa kastettiin pääosin uudestisyntymättömiä (eli niitä, jotka olivat ottaneet sanan vastaan, mutta joihin Pyhä Henki ei vielä ollut tullut). Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa (Room. 8:9). Myönnän, että tämä on aika erikoista ajattelua eikä sovellu enempää helluntailaiseen kuin luterilaiseenkaan ajatteluun. Näin kuitenkin olen Raamatusta lukenut.

Mutta koska tämä on keskustelufoorumi, niin rohkenen ottaa tämänkin näkökohdan esille.

[Hugo Boss]

Minusta myös uskontunnustukset, apostolinen ja nikealainen (oma lempparini) kiteyttävät selkeästi mistä uskossa on kyse.  Ilmentävät hyvin selvästi kristinuskon pääkohdat.

Aammen aamen. Mielestäni uskontunnustukset ovat ne minimit oikeista kristillisistä uskonopeista, joihin on uskottava pelastuakseen.

Mielestäni uskontunnustukset ovat suureksi avuksi määriteltäessä pelastaako oikea oppi ja estääkö väärä oppi pelastuksen. Uskontunnustukset eivät ole Raamatun yläpuolella, mutta ne kiteyttävät Raamatun pääsanoman. Siksi ne mielestäni ovat suureksi avuksi määriteltäessä oikeaa pelastavaa uskonoppia sekä tiivistävät Raamatun pääsanoman. Suomen luterilaisissa kirkoissa yhdessä lausutuilla uskontunnustuksilla ne ilmaisevat seurakunnan yhteisen uskon kuin myös uskovan kristityn henkilökohtaisen uskon. Kun pelastavan uskon tulee olla henkilökohtaista, niin se on myös seurakunnan kanssa yhteistä pelastavaa uskoa.

[Soltero]

Minusta myös uskontunnustukset, apostolinen ja nikealainen (oma lempparini) kiteyttävät selkeästi mistä uskossa on kyse.  Ilmentävät hyvin selvästi kristinuskon pääkohdat.

Aammen aamen. Mielestäni uskontunnustukset ovat ne minimit oikeista kristillisistä uskonopeista, joihin on uskottava pelastuakseen.

Mielestäni uskontunnustukset ovat suureksi avuksi määriteltäessä pelastaako oikea oppi ja estääkö väärä oppi pelastuksen. Uskontunnustukset eivät ole Raamatun yläpuolella, mutta ne kiteyttävät Raamatun pääsanoman. Siksi ne mielestäni ovat suureksi avuksi määriteltäessä oikeaa pelastavaa uskonoppia sekä tiivistävät Raamatun pääsanoman. Suomen luterilaisissa kirkoissa yhdessä lausutuilla uskontunnustuksilla ne ilmaisevat seurakunnan yhteisen uskon kuin myös uskovan kristityn henkilökohtaisen uskon. Kun pelastavan uskon tulee olla henkilökohtaista, niin se on myös seurakunnan kanssa yhteistä pelastavaa uskoa.

Ettäkö usko voisi olla paitsi henkilökohtaista, myös ryhmän yhteistä pelastavaa uskoa -
siis jonkinlaista kollektiivista pelastusta?
En ole ennen kuullut tällaista.
Onko se Raamatun mukainen näkemys?

[Natanael]

Eli uudestisyntyminen tapahtui vasta sitten. On aika hämmentävää, että alussa kastettiin pääosin uudestisyntymättömiä (eli niitä, jotka olivat ottaneet sanan vastaan, mutta joihin Pyhä Henki ei vielä ollut tullut). Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa (Room. 8:9). Myönnän, että tämä on aika erikoista ajattelua eikä sovellu enempää helluntailaiseen kuin luterilaiseenkaan ajatteluun. Näin kuitenkin olen Raamatusta lukenut.

Minä näen asian samoin. Alkuseurakunnan aikaan halu kääntyä Jumalan puoleen ilmaistiin ottamalla vesikaste. Varmaankin silloinkin tuo halu ilmaistiin jollekulle.
Nykyisin tuon ilmaisun ja kasteen suorittamisen välille on laitettu tarkkailuaika, jonka aikana havainnoidaan muutosta kasteelle haluavan elämässä. Noin siis baptistisessa (=vapaitten suuntien) ajattelussa kokemukseni mukaan.
 

Ensimmäisten pakanoiden kääntymyksen yhteydessä (Ap. t. 10) Jumala armahti Pietaria - hänelle olisi ollut varmaan kova paikka kastaa pakanoita ilman Jumalan antamaa erityistä merkkiä.

[Natanael]

On vaikea ymmärtää, miksi Jeesuksen piti saada nimenomaan Johanneksen kaste, joka oli parannuksen kaste.

Miksi Johannes saarnasi parannuksen kastetta?

niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi

Juuri tuosta syystä on vaikea ymmärtää miksi Jeesus antoi Johanneksen kastaa itsensä.

Raamattu käsittelee tuota asiaa vain hyvin lyhyesti.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Silloin hän salli sen hänelle.

Miten kasteessa täytetään kaikki vanhurskaus?


-


Saivatko Johanneksen kasteen ottaneet syntinsä anteeksi kasteessa?

[Paulus]

Tuo tarkkailuaika on täysin epäraamatullinen, koska alussa kaikki ne kastettiin samana päivänä, jotka "ottivat sanan vastaan". Kun 3000 kastettiin yhden päivän aikana, ei siinä ollut mitään mahdollisuuksia tutkia pyhityksen asteita. Siksi jo alussa tuli kastettua myös niitä, joista ei lopulta tullutkaan Jumalan lapsia.

Korjaan virheellistä ilmaisuani. Tuo lihavoitu kohta oli "opetuslapsia".

[Natanael]

Kun 3000 kastettiin yhden päivän aikana, ei siinä ollut mitään mahdollisuuksia tutkia pyhityksen asteita. Siksi jo alussa tuli kastettua myös niitä, joista ei lopulta tullutkaan opetuslapsia.

Kai heistä opetuslapsia tuli ainakin joksikin aikaa, mutta ei lopulta Jumalan lapsia?

Tässä yhteydessä mieleen tulee kylväjävertaus erilaisista maaperistä, joihin siemenet putosivat.


(korjaisin sekoiluni: erilainen siemen -> erilainen maaperä)

[Natanael]

Mielestäni on tärkeää, että on rakkaus totuuteen tässäkin kysymyksessä. On paljon "tuhlattu ruutia" tarpeettomaan kinasteluun. Kummankin kastekäytännön tueksi on otettu asioita, jotka eivät kestä totuuden valoa.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kumpikaan kastetapa sinänsä ei ole pelastuksen ehto. Eikä kumpikaan kaste itsessään pelasta.

Kasteen näen osana evankeliumin julistamista niin kuin ehtoollisenkin.

[Paulus]

Kun ajatellaan ekahelluntaita, niin ne kastettiin, jotka ottivat sanan vastaan. Olivatko uudestisyntyneitä siinä vaiheessa? Eivät ilmeisesti olleet, Pietarihan sanoi: "Ottakoon kukin teistä kasteen - - - niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."

Omasta kokemuksesta ei pitäisi tehdä teologiaa, mutta kerron kuitenkin, koska sekin vahvistaa sitä, mitä olen edellä sanonut.

Kun aikoinaan vastasin Jumalan kutsuun: "Tahdon", niin se ei vielä merkinnyt uudestisyntymää. Sitä seuraavana yönä oli kaikkea muuta kuin iloa, sillä siitä alkoi hirmuinen kamppailu sisimmässä. Raamatun mukaan olisin kuitenkin ollut jo samana päivänä kastekelpoinen.

Mutta ilo valtasi päivä - pari myöhemmin ja tuli valtava halu lukea Raamattua ja päästä uskovien yhteyteen. Nyt ymmärrän, että se oli uudestisyntymän seurausta, vaikka mitään "humahduksia" en olekaan kokenut.

[Paulus]

Kai heistä opetuslapsia tuli ainakin joksikin aikaa, mutta ei lopulta Jumalan lapsia?

Suurimmasta osasta varmaankin. Samariassa tuli kastetuksi myös Simon -noita. En osaa sanoa, ehkä häntä ensin pidettiin opetuslapsena. Monet opetuslapset jättivät kyllä Jeesuksen vähäisestäkin syystä. Esim. Joh. 6. luku kertoo tästä.

[Natanael]

Kai heistä opetuslapsia tuli ainakin joksikin aikaa, mutta ei lopulta Jumalan lapsia?

Suurimmasta osasta varmaankin. Samariassa tuli kastetuksi myös Simon -noita. En osaa sanoa, ehkä häntä ensin pidettiin opetuslapsena. Monet opetuslapset jättivät kyllä Jeesuksen vähäisestäkin syystä. Esim. Joh. 6. luku kertoo tästä.

Oliko mielestäsi Simon siis joidenkin mielestä opetuslapsi jo ennen kastettaan vai mitä tarkoitat?

Ajattelen, että Filippus vain yksinkertaisesti toimi lähetyskäskyn mukaan ja oli tekemässä kansoja opetuslapsiksi. Hän tuskin niin tehdessään vielä käsitti mitä kaikkea tulisi tapahtumaan.

[Lydia]

Olen aina uskonut siihen että juuri sillä hetkellä kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen joko ensimmäisen kerran elämässään tai toisen tai kymmennen kerrran tuoden syntinsä ja tunnustaa ne ja pyytää armoa, armo ja pelastuminen on juuri siinä hetkessä. Jo lupaus ' avuksesi huuda minua hädänpäivänä niin minä haluan auttaa sinua' puhuu sen puolesta. Tuntuu erikoiselle ajatus että ei voisi luottaa siihen että se tapahtui nyt, vaan pitäisi odotella..Pyhää Henkeä.

[Natanael]

Tuntuu erikoiselle ajatus että ei voisi luottaa siihen että se tapahtui nyt, vaan pitäisi odotella..Pyhää Henkeä.

Mielestäni sitä odottelua tarvittiin vain silloin ennen ensimmäistä helluntaita. Samarialaisten kohdalla viive oli toisista syistä. Olen sen ikäinen, että muistan ajan jolloin jotkut helluntaissa opettivat, että Pyhä Henki ei tule uudestisyntymässä sydämeen, mutta Jeesus tulee.

[Lydia]

Tuntuu erikoiselle ajatus että ei voisi luottaa siihen että se tapahtui nyt, vaan pitäisi odotella..Pyhää Henkeä.

Mielestäni sitä odottelua tarvittiin vain silloin ennen ensimmäistä helluntaita. Samarialaisten kohdalla viive oli toisista syistä. Olen sen ikäinen, että muistan ajan jolloin jotkut helluntaissa opettivat, että Pyhä Henki ei tule uudestisyntymässä sydämeen, mutta Jeesus tulee.

Eli he eivät sillä hetkellä kun tunnustivat syntinsä saaneet anteeksi ja tulleet uskoon?

[Soltero]

Mielestäni on tärkeää, että on rakkaus totuuteen tässäkin kysymyksessä. On paljon "tuhlattu ruutia" tarpeettomaan kinasteluun. Kummankin kastekäytännön tueksi on otettu asioita, jotka eivät kestä totuuden valoa.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kumpikaan kastetapa sinänsä ei ole pelastuksen ehto. Eikä kumpikaan kaste itsessään pelasta.

Kasteen näen osana evankeliumin julistamista niin kuin ehtoollisenkin.

Tarkoitatko, että kun uskosta osattomat näkevät ja kuulevat
uskoontulleiden saavan kasteen
ja viettävän keskenään ehtoollista,
hekin ehkä kiinnostuvat evankeliumista?