Olen aina uskonut siihen että juuri sillä hetkellä kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen joko ensimmäisen kerran elämässään tai toisen tai kymmennen kerrran tuoden syntinsä ja tunnustaa ne ja pyytää armoa, armo ja pelastuminen on juuri siinä hetkessä. Jo lupaus ' avuksesi huuda minua hädänpäivänä niin minä haluan auttaa sinua' puhuu sen puolesta. Tuntuu erikoiselle ajatus että ei voisi luottaa siihen että se tapahtui nyt, vaan pitäisi odotella..Pyhää Henkeä.
Voimme luetella monia asioita, joita mielestämme pitää tapahtua ja tapahtuu sillä hetkellä, kun ihmisestä tulee uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Mutta olemme usein väärässä. Jos ne asiat, joita mainitaan esim. sadanpäämies Korneliuksesta (Ap. t. 10. luku), sopisivat johonkin tämän ajan ihmiseen, niin ilman muuta pitäisimme häntä uudestisyntyneenä.
Mutta ei hän sitä ollut. Mutta hänellä oli jumalattoman usko, jonka Jumala otti huomioon (kts. myös Room. 4:5). Kerroin omasta "tahdon-ratkaisustani" ja nyt olen vakuuttunut siitä, etten siinä hetkessä vielä uudestisyntynyt, vaikkakin tulin joillakin kriteereillä kastekelpoiseksi.
Tapus Korneliuksen kodissa on sikäli poikkeuksellinen, että se taitaa olla ainoa tapaus UT:ssa, jossa Pyhä Henki tuli
ensin (=uudestisyntyminen) ja vesikaste tapahtui vasta sitten. Tästä olen tehnyt sen johtopäätöksen, että alussa kastettiin pääasiassa uudestisyntymättömiä (=niitä, joilla ei vielä ollut Pyhää Henkeä).
On tietenkin mahdollista, että olen erehtynyt. Mutta tutkikaamme tätä asiaa.
