Huh. Hyvä että joku on samoilla linjoilla.
Luulin jo, että olen ainoa vain
Raamatun oppiin uskova.
Miten ymmärrät sen, että jokainen seurakunta uskoo Raamatun oppiin? Ja kuitenkin maailmassa lasketaan olevan lähes 30.000 eri "kristillistä" uskonsuuntaa. Ainakaan minulla ei ole varaa sanoa, että minä ymmärtäisin erehtymättä Raamatun opin, enkä tarvitse ketään minua opastamaan.
Ihan veljellisesti olen sitä mieltä, että elät juuri sitä vaihetta, jota itse elin yli 50 vuotta sitten. Silloin kävin "oikealla" uskovien kasteella ja sen jälkeen en tarvinnut kenenkään opetusta. Varsinkin luterilaiset olivat mielestäni täysin metsässä. Olivatko lainkaan uskovia? Onneksi minut on palautettu maan pinnalle.
Olen ollut ns. oppikysymyksessä samanlainen v:sta 1969, jolloin tulin uskoon.
Hengelliset seurakuntajärjestelmät ympärilläni ovat vaihdelleet.
Vaikka uskoontuloympäristöni oli kansanlähetysläinen, en koskaan omaksunut
kaikkea ko. yhdyskunnan näkemyksistä.
Harrastelin myös ns. kirkkoluterilaisuutta, ja hyväksyin sitä aika pitkälle siihen asti, kunnes
naisia alettiin nimittää papeiksi.
Se on niin Raamatun vastaista, että se ei mennyt enää läpi,
eikä enää missään tapauksessa kirkon homoseksualistisen elämäntavan siunaaminen yms.
Nykyisessä hengellisessä ympäristössäni, helluntailaisessa, on paljon vähemmän maailmallisuutta kuin lut. kirkossa, mutta eihän sekään ole alkuseurakunta,
niin kuin ei mikään muukaan apostolien
ajan jälkeinen yhteisö.
En vieläkään ymmärrä, miksi minun pitäisi omaksua erityinen oppi jostakin noista
järjestelmistä ja alkaa ihailla sitä.
Miksei Raamattu ja siellä oleva Jeesuksen oppi saa riittää?
Tämänhetkinen seurakuntani vaikuttaa melko raamatulliselta.
Sielläkin kuulen joskus ns. oppeja, mutta en välitä niistä,
koska ne eivät ole harhaoppeja.