Kirjoittaja Aihe: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?  (Luettu 6095 kertaa)

Charlotte

  • Vieras
Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« : 24.10.13 - klo:07:59 »
Mietin ensin, kuuluisiko tämä ketju tuonne yleisen puolelle, mutta siirrettäköön tämä sinne, jos on tarpeen.

Tässä ketjussa voisi pohtia järjen ja kokemuksen tai tunteen suhdetta toisiinsa uskonasioihin liittyen.

Toisinaan näkee mainittavan, että joku on "järkiuskova". Sitten voi olla "kokemus- tai tunneuskova" tai jotain näiden väliltä.

Mitä kaikkea nuo asiat oikeastaan pitävät sisällään ja miten nuo asiat suhteutetaan toisiinsa?


Sen verran ketjun aloittajan taustasta, että itsestäni on tullut ääripään järkiuskova "edellisessä uskonelämässä" tapahtuneiden erinäisten kokemuspainotteisten tapahtumien jälkeen. Defenssimekanismi.





« Viimeksi muokattu: 24.10.13 - klo:08:01 kirjoittanut Charlotte »

Lydia

  • Vieras
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #1 : 24.10.13 - klo:08:29 »
Hyvä aloitus!

Minulle on käynyt samaan tapaan etten anna painoa tunteille sillä tavalla mitä joskus, olen oppinut siitä hieman että painoarvo on Jumalan sanoissa meille ja ne sanat löytyvät Raamatusta.  Ja Raamatun lupaukset kun saa kokea todeksi se on siinä.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #2 : 24.10.13 - klo:16:34 »
Uskonasioissakin vaikuttaa tietysti se, onko ihminen luonteeltaan
enemmän tunne- vai järkityyppi.

Usko ei kuitenkaan ole pelkkää tunnetta ja kokemuksia
tai pelkkää järkeen perustuvaa tietämistä.
Usko Jeesuksen pelastavaan työhön ristinkuoleman ja ylösnousemisen kautta
 ei voi syntyä pelkästään tiedon avulla
tai järjellä päättelemällä, koska se ylittää ihmisen ymmärryksen.

Meille annetaankin armosta mahdollisuus uskoa järjelle mahdoton asia.

Olen käsittänyt, että joku ihminen tarvitsee paljon osittain tunneperäisiä uskonkokemuksia,
jotta hän pysyy ja kasvaa uskossa.
Toinen ei tarvitse oman persoonallisuutensa puitteissa erityisiä ihmeitä,
näkyjä tai yliluonnollisen johdatuksen kokemuksia- tai saa niitä esim.
vain kerran elämässään.

Uskossa oleva tunneihminen voi kokea hyvin syvällistä rakkautta
Jeesukseen ja saada voimakkaita tunnekokemuksia Raamattua lukiessaan ja
hengellisiä lauluja kuunnellessaan.
Järki-ihminen lukee Raamattua enemmän tietopohjaisesti ja erittelemällä.
Suhde Jeesukseen voi olla vähemmän tunnepitoinen, ennemmän ehkä kunnioittava
ja Herran pyhyyttä kokeva.

Kuitenkin molemmissa tapauksissa välttämätöntä on usko siihen,
että Jumala on olemassa, Jeesus on Vapahtaja  ja Raamattu on totta.
Ja usko tulee alusta loppuun asti lahjana Jumalalta.


Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #3 : 24.10.13 - klo:19:17 »
Ajattelen niin, että tunteilla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa. Uskovalla on tietenkin tunteita enemmän tai vähemmän. Soltero kirjoittaa 'joku ihminen tarvitsee paljon osittain tunneperäisiä uskonkokemuksia,jotta hän pysyy ja kasvaa uskossa.' Onko tuo oikeasti totta?

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #4 : 24.10.13 - klo:19:24 »
Voisiko olla niin, että monet tunnekokemukset hidastavat kasvua? Voisiko olla niin, että elämässä koetut/toteutuneet asiat ja tilanteet vahvistavat luottamusta ja siten edesauttavat kasvua?

Charlotte

  • Vieras
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #5 : 24.10.13 - klo:19:42 »
Jotkut ihmiset osaavat varmaankin paremmin elää jo heti uskoontultuaan tasapainossa kokemuksen/tunteen ja järjen kanssa.

Joillekin saattaa käydä niin, että ihminen on saanut ensin kokea oikeasti Jumalan antamia kokemuksia ja tunteita ja asioita, mutta sitten se ei riitäkään siten, miten ja milloin Jumala haluaa vaikuttaa, vaan alkaa haluta enemmän. Ja jossain vaiheessa voikin lipua yli ja ohi raittiista kristillisyydestä.

Luin joskus sen Jouko Niemisen kirjan "Olin voitelussa". En muista enää tarkkaan mitä siinä oli, mutta hän kertoi siinä jotenkin siihen tapaan, kuinka meni sallitun "rajan" yli tms.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #6 : 24.10.13 - klo:19:50 »
Jotkut ihmiset osaavat varmaankin paremmin elää jo heti uskoontultuaan tasapainossa kokemuksen/tunteen ja järjen kanssa.
Ehkä jotkut. En ainakaan minä osannut. Takana on monenlaista vöyhötystä.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #7 : 24.10.13 - klo:19:57 »
Luin joskus sen Jouko Niemisen kirjan "Olin voitelussa". En muista enää tarkkaan mitä siinä oli, mutta hän kertoi siinä jotenkin siihen tapaan, kuinka meni sallitun "rajan" yli tms.
Tuo kirja on tullut luettua useammankin kerran. Ihan tavanomaisista tunteiluista siinä ei varoitella, äärikarismaattisuudesta kyllä, kirjoittajan omien kokemusten kautta. Kirja näkyy olevan myynnissä täällä:   http://juurikasvu.net/

Lydia

  • Vieras
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #8 : 24.10.13 - klo:20:00 »
Kokemusten metsästäminen kaikenlaisissa rukousjonoissa jne on koitunut monelle lopulta haaksirikoksi.

Charlotte

  • Vieras
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #9 : 24.10.13 - klo:20:07 »
Jotkut ihmiset osaavat varmaankin paremmin elää jo heti uskoontultuaan tasapainossa kokemuksen/tunteen ja järjen kanssa.
Ehkä jotkut. En ainakaan minä osannut. Takana on monenlaista vöyhötystä.

Samoin, takana on kaikenlaista.

Tuli tuosta oppiketjusta mieleen, että oppi on mielestäni kuitenkin aikas tärkeä asia. Nimittäin silloin niinä hmm. "voitelun vuosinani" luin kyllä Raamattua erittäin paljon, mutta sain sieltäkin kaivettua esiin asioita tukemaan omia sielullisia kuvitelmiani. Olin lukenut jostain kirjasta silloin, että jos jokin asia erityisesti nousee Raamattua lukiessa esiin, niin se voi olla Jumalan puhetta kyseiselle ihmiselle siitä asiasta. Ja minähän otin asiasta vaarin.

Charlotte

  • Vieras
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #10 : 24.10.13 - klo:20:31 »
Kokemusten metsästäminen kaikenlaisissa rukousjonoissa jne on koitunut monelle lopulta haaksirikoksi.

Puhumattakaan jostain pienpiiristä, mihin kokemusten metsästäjät ovat yhdessä kokoontuneet jakamaan yhdessä kokemisiaan ::)

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2461
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #11 : 24.10.13 - klo:21:24 »
Ajattelen niin, että tunteilla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa. Uskovalla on tietenkin tunteita enemmän tai vähemmän. Soltero kirjoittaa 'joku ihminen tarvitsee paljon osittain tunneperäisiä uskonkokemuksia,jotta hän pysyy ja kasvaa uskossa.' Onko tuo oikeasti totta?
Näin olen ymmärtänyt.
Hyvin tunteellinen ihminen näkee ja kokee kaiken tietääkseni jollain lailla tunteiden kautta.
Miksi hän olisi erilainen uskomisen suhteen?
Minun kaltaiseni ei-tunneihminen taas ei koe -kovin usein ainakaan- -erikoisempia tunneillmiöitä uskonasioiden yhteydessä.

Jumala on luonut ihmisen ja tietää, miten hän käsittelee kutakin uskovaa.
Ei tunteelliselle ihmiselle varmaan ole annettu rikasta tunnemaailmaa turhaan.
On luontevaa ajatella, että Herra käyttäisi myös tunteita uskonelämän vahvistamiseen.

Jos ei ole tunteellista tyyppiä, ei kannata yrittää puristaa itsestään ulos tunteenpurkauksia,
koska se on epäaitoa- vaikka sitä näkee silloin tällöin tapahtuvan.

Charlotte

  • Vieras
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #12 : 25.10.13 - klo:07:37 »
Ajattelin noita tunteiden ja kokemisten ongelmia sitä kautta, että subjektiivisesti koetuista asioista tehdään jotain yleistä oppia tai ohjetta.

Nämä opit sitten voivat levitä "riviuskovien" keskuudessa, ilman että pastorit tai muut vastuunkantajat tietävät asiasta mitään.

Itse ajattelen, että tunteet ja kokemukset uskonelämässä ovat täysin subjektiivisia asioita, jotka eivät voi olla "mittarina" yhtään millekään.

Itse en halua osallistua esim. naistenpiireihin sen takia, että niissä usein käsitellään asioita tuntemisten ja kokemisten kautta.


Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #13 : 25.10.13 - klo:07:56 »
Kyllä minä tunnen ja koen asioita uskossa, mutta siinä järjestyksessä, että asiat menevät ensin ymmärrykseeni, missä käsittelen asian. Jumala uudestisynnyttää meidän järkemme ja ymmärryksemmekin. Jotkut luulevat, että järki on uskon tiellä. Ei se ole. Eihän mitään asioita voi oikeasti arvostella tunteella. Me luemme Raamattua, kuuntelemme opetuksia ja opimme niistä Pyhän Hengen avaamia asioita. Sen jälkeen ymmärryksellämme arvostelemme kuulemiamme uusia asioita.

Jos järkemme ei vastusta Jumalan tuntemista, ei ole mitään syytä olla sitä käyttämättä. Ihminen jonka usko perustuu tuntemuksiin ja kokemuksiin on täysin opintuulten viskottavissa.  Sellainen johtaa uskonkriisistä toiseen.
Monesti sellaisten ihmisten usko näyttää ulospäin enemmänkin kouristuksenomaiselta uskottelemiselta ja jutuissakin tuntuu olevan joskus vähän "lapinlisää". Harvoin sellaisilta kuulee rauhallista opetusta tai lohduttavia sanoja, vaan pitää olla aina jotain inhimillisesti suurta ja komeaa tapahtunut. Sellainen tunneusko on kuin huume; aina tarvitsee isompia annoksia ja suurempia kiksejä. Rauha puuttuu, kun ei seisota vakaalla Kristus-kalliolla, vaan tuntemuksien sulavalla jäälautalla.



Ihmisroska

Lydia

  • Vieras
Vs: Kokemus/tunne tai järki, vai kumpikin?
« Vastaus #14 : 25.10.13 - klo:11:19 »
Jos usko olisi pelkästään järjellä ymmärrettävää se olisi kuin kivireen vetämistä. Jeesus lupasi että kun hän menee pois lähettää hän Pyhän Hengen ja Henki se on joka tekee eläväksi.  :) Pyhä Henki tuo ne juhlat uskovan sisimpään!  :D