Olen pohtinut nykypäivän evankelistojen kansansuosiota. Mihin se perustuu? Paavalille kävi toisin. Hän kirjoittaa Timoteukselle: "… kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois…" (2. Tim. 1:15) "… sillä tähän maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan, Luukas yksin on minun kanssani…" 2. Tim. 4:10, 11), "…kaikki jättivät minut…" (2. Tim. 4:16).
Ja mitähän se Paavali-ressu tarkoitti kirjoittaessaan näin: "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä."?
Nyt viesti näyttää ainakin käytännössä olevan täysin päinvastainen: "Älkää irrottautuko tämän maailman menosta, vaan mukautukaa siihen ollaksenne uskottavia ja saavuttaaksenne kansan suosio!"
Viittaan edellisellä myös erään tunnetun "kristityn" uusimpiin edesottamuksiin, hänhän korottaa Olavi Virtaa ja Dallapeeta.
Oikein hyvä että muistutat meitä tästä asiasta.
Tähän liittyen tuli heti mieleen pari asiaa: kuulin tällä viikolla, että helluntailaisilla
(suurempien kaupunkien helluntaiseurakunnilla) on ollut oma salibandyliiga, kullakin
seurakunnalla oma joukkueensa, jotka ovat sitten kokoontuneet pitämään turnauksia
kerran viikossa. Ei urheilussa sinänsä ole mitään vikaa, mutta jos tämä toiminta
koetaan hengellisenä ja ja jos siitä tulee uskovien yhteyden "korvike", niin
väärään suuntaan ollaan menossa.
Toinen asia joka tuli mieleen: erääseen helluntaiseurakuntaan valittiin uusi saarnaaja,
joka ilmoitti että yksi tärkeä tehtävä hänellä tulee olemaan "antaa hyvä kuva
helluntailaisuudesta ulospäin".
Mitähän tästä oikein ajattelisi...