Tuolle toimintamallille on olemassa sellainen nimi kuin byrokratia.
Julkisen terveydenhuollon perustoimintamalli on se, että pyritään torjumaan asiakkaat, jos suinkin mahdollista.
Jos hoitoon onnistuu pääsemään, seuraava toimintamalli on pyrkiä potilaasta mahdollisimman pian eroon.
Ketään ei tunnu kiinnostavan kuinka voitaisiin ennaltaehkäistä se, että tämä henkilö ei joutuisi kohta uudelleen turvautumaan lääkäreiden apuun. Hommaa ei hoideta niin sanotusti loppuun.
Kokonaisuuteen liittyy perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen pompottelu.
Perusterveydenhuollossa vältetään viimeiseen asti kirjoittamasta lähetettä erikoissairaanhoitoon, koska se maksaa kunnalle. Saattaa olla joskus kyse ammattiylpeydestäkin.
Erikoissairaanhoidon puolelta potilas siirretään mahdollisimman nopeasti takaisin, vaikka paikallistason resurssit ovat joskus olemattomat.
Omaakin kokemusta löytyy ihan riittävästi. Ilman lähimmäisen ponnekasta vaatimusta hoidosta olisin ollut kuolleena jo vuosia sitten.
Olin myös kuolla erääseen hoitovirheeseen.
Aivan käsittämätöntä oli myös lähipiiriin kuuluneen vanhuksen pompottelu ja siirtely keskellä yötä kymmeniä kilometrejä paikasta toiseen jonkun hoitomaksun vuoksi.
Tuskin kaupungin talous olisi kaatunut siihen, että vanhus olisi saanut nukkua rauhassa aamuun ja sitten vasta siirretty. Lakanat oli kuitenkin jo 'liattu' siinä paikassa, josta lähtö tuli.
-
Toivottavasti Sote saadaan mahdollisimman nopeasti maaliin, vaikka siinä on monia puutteita, jotka pitää myöhemmin hienosäätää.
Selvää on, oppositiosta ei löydy yhtään suurempaa viisautta noin suuren kokonaisuuden uudistamiseen. Kaikki suuret puolueet ovat jo epäonnistumista kokeilleet. Nyt tarttis tehdä päätökset ja lopettaa puoluepolitikointi ihmisten sairaudella.