Puimatanner > Hartaus ja rukous

Omaishoitajalle ja hoidettavalle apua ja voimaa

(1/2) > >>

Magda-sisko:
Auttakaa meitä, siskot ja veljet, rukouksin rankassa tilanteessa. On muistisairautta ja monta muuta sairautta. Hoidettava pääosin poissa tolaltaan. Rukoilkaa voimaa ja johdatusta, että teemme oikeita päätöksiä. Hoivakoti olisi paha paikka, mutta melkein yhtä paha on tämäkin tilanne.

Siunatkoon Jumala suuresti sitä. joka rukoilee puolestamme. Olen kiitollinen myös rohkaisevista kommenteista.

Paulus:

--- Lainaus käyttäjältä: Magda-sisko - 01.10.17 - klo:14:33 ---Auttakaa meitä, siskot ja veljet, rukouksin rankassa tilanteessa. On muistisairautta ja monta muuta sairautta. Hoidettava pääosin poissa tolaltaan. Rukoilkaa voimaa ja johdatusta, että teemme oikeita päätöksiä. Hoivakoti olisi paha paikka, mutta melkein yhtä paha on tämäkin tilanne.

Siunatkoon Jumala suuresti sitä. joka rukoilee puolestamme. Olen kiitollinen myös rohkaisevista kommenteista.
--- Lainaus päättyy ---

Koetan muistaa rukouksin. Minun on tavallaan helppoa ymmärtää tuota tilannetta, koska sisareni sai tammikuussa laajan aivoinfarktin ja on siitä lähtien ollut eri hoitopaikoissa ja kesäkuulla kotiutettiin asumaan yksin kerrostalokolmioon. Olen ainoa hänen lähisukulaisistaan, joka edes joskus pääsee käymään hänen luonaan. Ajatustoiminta pelaa varsin heikosti, mutta yksinäisyyden hän kokee hyvin hankalana. Kodinhoitajat vierailevat hänen luonaan 3-4 kertaa vuorokaudessa muutaman minuutin kerrallaan. Sain haetuksi hänelle virallisen edunvalvojan, joten hänen raha-asioistaan minun ei enää tarvitse huolehtia. Kyllä tällainen ihminen tarvitsisi hoitopaikan, missä joku on koko ajan läsnä. Rankkaa tällainen on asianomaiselle kuten läheisillekin.

kalamos:
Olen muistanut Sinua tuon asian tähden
ja yrittänyt kyselläkin Sinulta kuulumisia.

Magda-sisko:
Kiitos. Kaikki rukousapu ja rohkaisu on tervetulluttq. Vointeja myös teidän preheelle.

Paulus:
Käymme silloin tällöin muistisairaan sisareni luona. Hetki sitten tulimme sieltä. Sisareni kertoi kaksikin kertaa, että tänään aamupäivällä hänen luonaan kävi "vanhukset" eli meidän isämme ja äitimme. Outoa tässä asiassa oli se, että äitimme kuoli jo v. 85 ja isämme v. 96.

Kysyin häneltä, että mistä asioista te puhuitte, johon hän vastasi, ettei enää muista. Sanoin hänelle, että jos tulevat uudestaan, niin kerro terveisiä. En ruvennut oikomaan, että vanhemmat ovat jo kauan sitten kuolleet. Minusta tuntuu, että siskolle on parempi elää harhoissaan, kuin että aina yritän palauttaa hänet todellisuuteen. Olen sitä joskus yrittänyt, mutta minulla jäi silloin semmoinen mielikuva, että se vaan sekoittaa hänen ajatusmaailmaansa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu