Kirjoittaja Aihe: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus  (Luettu 1836 kertaa)

Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus
« Vastaus #15 : 11.04.20 - klo:21:51 »
Tavallaan tilanne on johtanut siihen, että katsoin aina sunnuntaisin (ennen korona-aikaa) lehdestä onko kotiseurakunnassani lähimmässä kirkossani saarnavuorossa tietyn herätysliikkeen pappi jos on niin en mene sinne vaan sitten toiseksi lähimpään kirkkoon jossa saarnaa perus-ev.lut pappi.

Jos menisin kyseisen herätysliikkeeseen kuuluvan papin pitämään messuun, niin tällöin tulisi itselleni olo, että täällä on nyt meitä ja heitä. Papit siis vaihtelevat välillä paikkaa (saarnakirkkoa) kun kuulumme samaan ev.lut kirkkoon. Minun pitää aina katsoa kuka on saaarnavuorossa. Kun olen kuullut, että jopa ehtoolliskäsitys poikkeaa valtavirrasta.


Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus
« Vastaus #16 : 11.04.20 - klo:22:00 »
Pyydän Jumalalta voimia siihen, että hyväksyn täysivaltaisiksi veljikseni ja siskoikseni Kristuksen ruumiissa hekin, jotka eivät pidä minua veljenään.

Eli tavallaan en provosoidu vaikka minua ei pidettäisi välttämättä "oikeana uskovana".

Sen sijaan jos vaikkapa lapsiani sorsitaan, niin se tuntuu aina raskaammalta. Siihen on vaikea suhtautua.

Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus
« Vastaus #17 : 11.04.20 - klo:22:43 »
Onneksi kuitenkin taivaassa olemme yhtä suurta joukkoa ja unohdamme nämä eriseuraisuudet.

Yritän jo täällä maanpäällä. Vapaissa suunnissa ja yhteiskristillisissä tilaisuuksissa olen toki ikäni käynyt ja en ole kokenut syrjintää. Samaan tulisi pyrkiä oman seurakuntani sisäisten liikkeiden kanssa.

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus
« Vastaus #18 : 11.04.20 - klo:23:18 »
Sieluani ravitsee tämä sanankohta:

"Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi." (Ef. 4:32)

Ystävällisyys ja hyväsydämisyys ovat vaikeita. Koko uskossa oloni ajan, kymmenkunta vuotta, olen vihannut joitakin uskovia. Joku on toiminut tavalla, mistä on ollut minulle vahinkoa, jonkun käyttäytyminen tai olemus ärsyttää ja jotakin vihaan ilman selvää syytä. Tuleekohan tähän tässä elämässä muutosta, ainakaan lopullista?
Anteeksi antaminen on joskus vaikeaa. Mutta kyllä: siihen oppii vuosien mittaan, vähitellen. Yksi hyvä opettaja on se, että huomaa enemmän ja enemmän itsekin tarvitsevansa anteeksiantoa, koska on loppujen lopuksi sisimmässään aika monesti syyllinen samoihin asioihin jotka toisissa ärsyttävät.

Vie aikansa että suostuu näkemään omat vajavaisuutensa, ja myöntää ne.

Puhut Taisto viisaita sanoja.

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus
« Vastaus #19 : 11.04.20 - klo:23:23 »
Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha,..


Luonnollisenkaan hedelmäpuun hedelmät eivät ilmaannu isoina.
Ne kasvavat aikanaan.
Sitä ennen puun pitää kasvaa riittävästi.
Hedelmä ei kasva pakottamalla.
Puun pitää saada riittävästi valoa ja ravinteita. Ja se pitää suojata tuholaisilta.
Missä myydään hengellistä jänisverkkoa?

Ja ne ovat hengen vaikuttamaa hedelmää. Kun Herra saa käyttää, siitä syntyy hedelmää.
Monesti vaatii ensin murtumista omista voimista ja viisaudesta; ennen kuin Herra voi käyttää.

Täytyy myöntää. Viime viikkoina olen joutunut hämmästelemään miten vaikeata meillä uskovillakin on antaa anteeksi.

Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus
« Vastaus #20 : 12.04.20 - klo:13:35 »
Tietenkin sitä perusluterilaisena tuntee yhtä paljon tuskastumista luterilaisten liberaaliteologian edustajien kanssakin kuin muut pelastuksesta sulkevan opinedustajien kanssakin.

Hartain toiveeni olisi, että olisivatpa muut kuin minä, joka edustan oikeaa näkemystä.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus
« Vastaus #21 : 12.04.20 - klo:15:13 »
Aika harvoin (enää) ärsyynnyn siitä, että jotkut kuuluvat toisiin herätysliikkeisiin ja muihin erityisporukoihin kuin minä.
Ja sitä paitsi kuulun Turun tuomiokirkkoseurakuntaan,
vaikka en edes ole koskaan ollut sen jumalanpalveluksissa.
En siis voi puolustaa omaakaan jäsenyyttäni,
joten en voi suuttua niille,
jotka kuuluvat johonkin toiseen jengiin.

Olen aika kauan viettänyt samanlaista karanteenielämää kaikenlaisten joukkokokoontumisten suhteen, joka nyt on pakollista kaikille koronaviruksen takia.
Netistä kuuntelen ja katselen sitten kaikenlaista hengellistä,
ja suljen lähetyksen, jos se osoittautuu jonkin erityisoppirakennelman pönkittäjäksi ja unohtaa Raamatun perusilmoitukset.

Osallistumispakoisuuteni johtuu lähinnä liikkuvasta elämäntavastani,
ja myös siitä, että olen erittäin huono sitoutumaan mihinkään ihmisten laatimaan järjestelmään.
Olen ainoastaan sitoutunut uskoon Jeesuksen vallasta ja Raamatun totuudesta.
Ehkä joskus liityn aktiivisemmin johonkin porukkaan, jos vakiinnun maantieteellisesti.

On aika yhdentekevää, mihin lahkoon tai kirkkokuntaan joku kuuluu,
jos hän vain tunnustaa Jeesuksen Herrakseen
ja uskoo Raamatun olevan oikeasti Jumalan Sana.
Siksi en yleensä jatka kauaa keskustelua,
jos joku osoittautuu hyvin lahkohenkiseksi tai kirkkouskovaiseksi
ja yrittää vakuutella oman suuntauksensa ainutlaatuisuutta yksittäisillä raamatunlauseilla.
Jokainen seisoo kuitenkin lopulta aivan yksin Herransa edessä,
ilman oppien, traditioiden ja hengellisten kulttuurien tukea.

Viime talvena tosin hiukan hermostuin Portugalissa,
kun kaksi paikallista jehovantodistajanaista pysäytti minut kadulla
ja alkoi esitellä lehtisiään.
Hehän eivät tietenkään ole kristittyjä, vaikka yrittivät pontevasti vakuuttaa, että heillä on täsmälleen sama Raamattu kuin muillakin.
Kysyinkin naisilta, miksi he valehtelevat,
koska kaikki tietävät heidän
omasta "Raamatustaan" ja sen, että heidän uskontonsa on ihmiskeksintöä.
Naiset jatkoivatkin pian matkaansa.






Poissa sandia

  • Ylläpitäjä
  • Viestejä: 6331
Vs: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus
« Vastaus #22 : 12.04.20 - klo:17:06 »
Heh mielenkiintoinen loppu Solteron ja jehovantodistajien keskustelulla.

Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus
« Vastaus #23 : 12.04.20 - klo:19:33 »

Hartain toiveeni olisi, että olisivatpa muut kuin minä, joka edustan oikeaa näkemystä.

Niin toivottavasti kaikki ymmärsivät, että lauseeni oli ironiaa.

Toisaalta voi se olla tottakin jos oikein rehellisesti tutkii itseään.

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus
« Vastaus #24 : 12.04.20 - klo:21:52 »

Hartain toiveeni olisi, että olisivatpa muut kuin minä, joka edustan oikeaa näkemystä.

Niin toivottavasti kaikki ymmärsivät, että lauseeni oli ironiaa.

Toisaalta voi se olla tottakin jos oikein rehellisesti tutkii itseään.
Osuit asian ytimeen. Kuinka helppoa (ja itsetuntoa hivelevää) onkaan ajatella, että maailma olisi paljon parempi paikka jos kaikki olisivat niinkuin minä.

Tämän enimmäkseen piilossa olevan asenteen tunnustaminen ja varsinkin vääräksi myöntäminen tuntuu tosi vaikealta, kun asiaa alkaa miettiä.

Poissa Pökkelö

  • Viestejä: 705
Vs: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus
« Vastaus #25 : 14.04.20 - klo:22:32 »
Tavallaan tilanne on johtanut siihen, että katsoin aina sunnuntaisin (ennen korona-aikaa) lehdestä onko kotiseurakunnassani lähimmässä kirkossani saarnavuorossa tietyn herätysliikkeen pappi jos on niin en mene sinne vaan sitten toiseksi lähimpään kirkkoon jossa saarnaa perus-ev.lut pappi.

Jos menisin kyseisen herätysliikkeeseen kuuluvan papin pitämään messuun, niin tällöin tulisi itselleni olo, että täällä on nyt meitä ja heitä. Papit siis vaihtelevat välillä paikkaa (saarnakirkkoa) kun kuulumme samaan ev.lut kirkkoon. Minun pitää aina katsoa kuka on saaarnavuorossa. Kun olen kuullut, että jopa ehtoolliskäsitys poikkeaa valtavirrasta.

Tämähän on hyvä taktiikka. Jos vielä jättää Raamatun avaamatta, niin sana ei koskaan pääse satuttamaan. :)

Poissa Janne

  • Viestejä: 663
Vs: Ystävällisyyden ja hyväsydämisyyden vaikeus
« Vastaus #26 : 15.04.20 - klo:22:16 »
Ehkä tosiaankin olen ollut sitten liian ronkeli ja halunnut kuunnella omaan viitekehykseeni kuuluvien pappien saarnoja. Onkohan se korvasyyhyyn kuuntelemista?

Anteeksi.

Pyrin olemaan tästä lähin avomielisempi ja kuuntelemaan ja käymään muidenkin pappien pitämissä messuissa. (koronan jälkeen)

Kiitos Pökkelö kun sait minut ajattelmaan.