Tämä ei mielestäni ole kovin yksiselitteinen juttu eli missä määrin itse ylläpitää omaa uskonelämää. Pelkästään arkielämän valinnat vaikuttavat oleellisesti esimerkiksi siihen miten paljon aikaa jää rauhoittua. Jos tekee/joutuu tekemään paljon töitä ja päälle on vaikkapa joku sinänsä hyvä harrastus, voi käydä niin, ettei hengellisten asioiden ajattelulle saati Raamatun luvulle ehkä jää aikaa tai jos vielä aikaakin olisi, mutta ei enää kaiken muun päälle jaksamista.
Ehkä olen väärässä, mutta näen asian kokonaan toisin. Minua suorastaan kauhistuttaa ajatus, että voisin itse jollain tavoin
ylläpitää uskonelämääni. Olenhan sitä joskus yrittänyt varsin surkealla menestyksellä. Näen nykyisin uskonelämän niin kokonaisvaltaisena, ettei siinä ole erikseen minun omaa aluettani ja erikseen Jumalan aluetta. Ei edes ajan käytössä. Kaikki minun alueeni on myös Hänen aluettaan.
Elämällä on taipumus jollain tavalla näkyä ja vaikuttaa. Jos on elämä, se ilmenee väistämättä jollain tavalla. Ajattelen esim. pientä lasta ja hänen kehitystään. Ei lapsen tarvitse itse ylläpitää elämää, kyllä elämä pitää huolen siitä, että siihen kuuluvaa kehitystä tapahtuu. Ja lapsi luottaa isään ja äitiin. Jotain samankaltaista on mielestäni uskonelämäkin.
On surkeaa, jos meille sanotaan niin kuin Sardeen seurakunnalle, että
"sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut". Silti sanotaan, että seurakunnalla oli
tekoja. Niin meilläkin voi olla; rukousta, Raamatun lukua, ylistystä, palvelua jne. Ilman, että on elämää. Ja rohkenen sanoa, että tätä kaikkea voimme ylläpitää, mutta elämää emme pysty ylläpitämään, se on kokonaan Herran työtä. Ja valvominen on mielestäni sitä, että emme sotke omia töitämme Herran töihin. Heränneet sanoivat, että Herra tuntee meissä ainoastaan oman työnsä.
Edellisestä voisi päätellä, että kiellän pyhityksen, mutta se on väärä arvio. Mutta itse emme saa pyhitystä aikaan, se on kokonaan Herran työtä.
"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään" (Hepr. 10:14). Siitä on sitten seurauksiakin, esim. rukous, Raamatun lukeminen, ylistys, palvelu jne.