Toivottavasti et pidä pahana, että kysyn seurakuntasi tulkintaa tuosta Jumalan ylistämisestä. Seurakuntahan on aina ylistänyt Jumalaa, mutta kieltämättä ylistyksestä on viime vuosina paikoitellen tullut jonkinasteinen suorite.
Paulus, en todellakaan pidä pahana, kiitos kysymyksestäsi.
Mielestäni seurakunnallani ei ole mitään erityistä statementtia ylistyksestä. Näen sen käytännössä ilmenevän esim. suun todistusten, rukousten, laulun, kehon liikkeen ja maalaustaiteen kautta. En voi puhua muiden puolesta, mutta omalla kohdallani Jumalan ylistäminen tuli "lihaksi" ensimmäisen kerran 5 vuotta sitten tilanteessa, jossa omassa uskottomuudessani Jumalaa kohtaan sain kokea Jumalan ihmeellisen uskollisuuden. Se toi kyyneleet silmiin ja syvän kiitollisuuden. Ylistäminen tuli kuin itsestään.
Ymmärrän, että liikkeellä on epäterveitä juttuja. Itse yritän pitää sen, mikä on hyvää ja ignoorata loput. Se ei aina ole helppoa ja joskus asioihin pitää ottaa suoraan kantaa, mutta tuo on joka tapauksessa lähtökohtani.