Palaan vielä omaa uskoontulooni. Olin silloin 16-vuotias, kuten niin moni muukin on ollut uskoontullessaan. Sattumoisin paikka oli luterilaisen seurakunnan kesäkoti. Jos kaikki se, mitä siellä tapahtui, olisi tapahtunut jonkun vapaan suunnan kuvioissa, niin olisin ilmeisestikin ollut kastekelpoinen tehtyäni ns. tahdon ratkaisun.
Kuten olen kertonut, se ratkaisu ei vielä merkinnyt uudestisyntymistäni, vaan se oli vasta prosessin alku. Uskovien kasteen kannalla oleville tekisin yhden kysymyksen: Jos kastettava ei vielä ole uudestisyntynyt kastehetkellä, pitäisikö hänet kastaa uudestaan, kun hän kokee uudestisyntymisen?
Palaan tämän vuoksi vielä edellä esittämääni kysymykseen:
Kastetaanko siksi, että kastettava on jo Jumalan lapsi, vaiko siksi, että hänestä tulisi Jumalan lapsi. Rehellinen vastaus tuohon kysymykseen poistaa mielestäni suuren osan täysin tarpeettomista ja tuhoisista kastekiistoista.
Kaste ei ole minulle mikään kiihkoisaa hengenpaloa aiheuttava asia.
Mutta kuitenkin menin kasteelle kymmeniä vuosia uskossa oltuani, vaikka minulle olikin aikoinani suoritettu vauvakaste.
Koin halua totella Jumalan Sanaa tässä asiassa- omalla kohdallani.
Ei ole mitään mieltä kastaa ketään sen vuoksi, että hän on Jumalan lapsi- siis Jumalan luoma ja tarkoitettu elämään Hänen yhteydessään.
Tuollaisesta kasteesta Raamattu ei puhu.
Kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia, vaikka eivät tuntisi Häntä tai kieltäisivät määrätietoisesti Hänen olemassaolonsa.
Eri asia on tietenkin se lapseus, joka kuuluu niille henkilöille, jotka ovat uudestisyntyneet elävään uskoon Jeesuksessa Kristuksessa.
He lähestyvät Isää Jeesuksen kautta:
"Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."
(Matt. 11:27)
Uskovista tulee Jeesusta seuraavia oppilaita eli opetuslapsia.
Se ei tapahdu kastamalla, vaan hengellisellä uudestisyntymällä ja tietoisella tahdolla lähteä seuraamaan ja tunnustamaan Herraa.
Kaste on pelastumisen symboli (1. Piet. 3:21).
Jeesus kehotti kastamaan niitä uskovia, jotka haluavat seurata Häntä ja tehdä Hänen tahtonsa. (Matt. 28: 19-20)
Kasteen ajankohta ja uskoontulon tapahtumajärjestys eivät voi olla ratkaisevia tässä asiassa.
Mutta mielestäni on selvää, että kun kastetaan vauva, jonka vanhemmat eivät ole Jeesuksen omaksi tunnustautuvia, mitään erityistä ei tapahdu.
Kysymys on ulkoisesta uskontokulttuurisesta rituaalista, jossa kastettava on vain kohde, jonka päätä valellaan vedellä.
Jos valelijakaan ei ole uskossa, kyse on lähinnä pyhien asioiden pilkkaamisesta.
On valtavasti ihmisiä, jotka on vauvana kastettu uskottoman perheen sisällä, ja jotka myöhemmin tulevat uskoon eli Jeesuksen omiksi.
Joitakin näistä ihmisistä Herra kehottaa menemään kastettavaksi, mutta ei kaikkia.
Minulla ei ole mitään edellytyksiä tietää, miksi näin on.
Kun on täysin rehellinen Herran edessä ottaessaan kasteasiankin esille,
mitään väärää ei voi tapahtua.
Usko Herraan Jeesukseen on pelastava asia, ja kaste liittyy uskoon, mutta ei pelasta ketään.