Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Paulus - 08.06.14 - klo:11:28
-
Uskon siihen, että uskovan katse (pääsääntöisesti) kertoo jotain siitä sisäisestä maailmasta, mikä uskovalla on. Siitä puhutaan laulussa: "Sä kuljet seurassa Jeesuksen, sen kertoo katseesi riemuinen…"
-
On varmaan hyvä ja kaunis asia, jos uskovalla on riemuinen katse.
En aio kuitenkaan opetella sellaista katsantoa, koska olen luonnostani melko synkkä, umpimielinen ja pidättyväisen vetäytyvä.
Raikkaat, hersyvät, iloa pulppuavat ja katsellaan rakastavasti kaikkia syleilevät, laupiaasti mukaansa taivastietä taivaltamaan kutsuvat ovat tietenkin ihania ja otollisia ihmisiä,
mutta meitä yrmeästi mulkoileviakin on joukossa.
-
On varmaan hyvä ja kaunis asia, jos uskovalla on riemuinen katse.
En tarkoittanut ns. Pepsodent-hymyä, mikä joillakin on "koko ajan" päällä.
-
Joillakuilla uskovaisilla silmät seisovat päässä ja pupillit ovat pienet.
-
Uskon siihen, että uskovan katse (pääsääntöisesti) kertoo jotain siitä sisäisestä maailmasta, mikä uskovalla on. Siitä puhutaan laulussa: "Sä kuljet seurassa Jeesuksen, sen kertoo katseesi riemuinen…"
Mielestäni kenen tahansa katse = silmät kertoo jotakin ihmisen sisällä olevasta.
Ei se taida olla erityisesti mikään uskovien ominaisuus.
Joskus silmistä, tai koko ihmisen olemuksesta, näkyy päällepäin ahdistuneisuus.
Oli kyseessä uskova tai ei.
-
Uskon siihen, että uskovan katse (pääsääntöisesti) kertoo jotain siitä sisäisestä maailmasta, mikä uskovalla on. Siitä puhutaan laulussa: "Sä kuljet seurassa Jeesuksen, sen kertoo katseesi riemuinen…"
Mielestäni kenen tahansa katse = silmät kertoo jotakin ihmisen sisällä olevasta.
Ei se taida olla erityisesti mikään uskovien ominaisuus.
Joskus silmistä, tai koko ihmisen olemuksesta, näkyy päällepäin ahdistuneisuus.
Oli kyseessä uskova tai ei.
Minulla oli kaksi tätiä, jotka elivät melko iäkkäiksi. Molemmat olivat tulleet nuorina tyttöinä uskoon ja elivät elämänsä naimattomina ja muita palvellen. He eivät paljoakaan puhuneet uskostaan, mutta puhuivat olemuksellaan ja varsinkin ilmeillään sitäkin enemmän. Saattaa olla, etten ilman heitä olisi kirjoittamassa täällä.
-
Heb. 12
2. silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen,
joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä
välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
" " " " "
Käännä katseesi Jeesukseen ja hiljenny Herrasi etehen.
Siinä rakkauden, Herran Jeesuksen, saa syntinen osakseen.
Suuntaa mielesi Jeesukseen ja syvälle armonsa syvyyteen.
Ja sä turhaks' näät, kaiken turhuuden, eessä Jeesuksen pyhyyden.
Eessä Jeesuksen Pyhyyden mä ylistän rukoillen kiittäen
Nytkin palvoen eessä Jeesuksen saan viipyä hetkisen.
Melodia: Helen Howarth Lemmel 1918
Teksti: Helen Howarth Lemmel 1918
Suomentaja: Juha Väliaho
" " " " "
-
Minulla oli kaksi tätiä, jotka elivät melko iäkkäiksi. Molemmat olivat tulleet nuorina tyttöinä uskoon ja elivät elämänsä naimattomina ja muita palvellen.
Kun tytöt tulevat liika nuorina uskoon, siitä usein on se ikävä seuraus, että jää vaille puolisoa ja perhettä.
-
Minulla oli kaksi tätiä, jotka elivät melko iäkkäiksi. Molemmat olivat tulleet nuorina tyttöinä uskoon ja elivät elämänsä naimattomina ja muita palvellen.
Kun tytöt tulevat liika nuorina uskoon, siitä usein on se ikävä seuraus, että jää vaille puolisoa ja perhettä.
Niin, maailmassa on kaksi suurta ongelmaa, toinen on naimattomuus ja toinen avioliitto. Mutta noista kahdesta tädistäni loisti ilo, joka ei ollut teeskentelyä. Silti tiedän heillä murhettakin olleen. Toinen eli yli 90-vuotiaaksi, mutta oli vielä loppuaikoinakin valoisa ja levitti iloa myös ympärilleen. Samassa hoitopaikassa oli myös hoidettavia, joiden epätoivoa ei sivullinenkaan voinut olla huomaamatta.
-
Minulla oli kaksi tätiä, jotka elivät melko iäkkäiksi. Molemmat olivat tulleet nuorina tyttöinä uskoon ja elivät elämänsä naimattomina ja muita palvellen.
Kun tytöt tulevat liika nuorina uskoon, siitä usein on se ikävä seuraus, että jää vaille puolisoa ja perhettä.
Nuorten tyttöjen uskoontulossa on (ainakin) yksi hyväkin puoli. Monesta tragediasta voi välttyä mikäli usko saa vaikuttaa kaikkiin ratkaisuihin. Mielestäni on suurempi lahja elää sinkkuna kuin elää jumalattoman ja uskoa halveksivan miehen kanssa. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, etteikö ei-uskovissa miehissäkin voisi olla kunnollisia. Mutta kyllä avioliitossa on jotain vajaata, jos vain toinen on uskossa.
-
Tiedän kyllä puolisonsa menettäneitä, kun on tullut uskoon. Ja myös liittoja jotka ovat uskoon tulon kestäneet.
Ihanne olisi kyllä molemmat uskossa, ja eläisivät uskoaan todeksi toisaan rakastaen ja palvellen.
Näin aviolittoissa joissa ymmäretään Jumalan Armo ja oma syntisyys. Silloin ehkä Jeesuksen avulla pystyy antamaan anteeksi puolisonsa heikkoudet.
Ikäviä on liitot, joissa uskovat puolisot voivat tehdä toistensa elämästä maanpäällistä helvettiä. Näitäkin tiedän.
Kuinka vaikea on meille uskovillekin armon sanoma, joka välittyy meistä kanssa ihmisiin.
Näkeekö sen joku silmistä, vai kokeeko rakkauden ja hyväksynnän jotenkin muuten, sillä ei liene merkitystä.
Jeesus antoi meille mallin pestetssä opetuslastensa jalat. Palvelemaan nöyrästi rakkaudessa kanssa vaeltajia.
-
Minulla oli kaksi tätiä, jotka elivät melko iäkkäiksi. Molemmat olivat tulleet nuorina tyttöinä uskoon ja elivät elämänsä naimattomina ja muita palvellen. He eivät paljoakaan puhuneet uskostaan, mutta puhuivat olemuksellaan ja varsinkin ilmeillään sitäkin enemmän. Saattaa olla, etten ilman heitä olisi kirjoittamassa täällä.
Näihin täteihin liittyy eräs hämmästelyn aihe, joka vasta hiljattain on tullut mieleeni. Kumpaakaan en muista nähneeni milloinkaan lukemassa Raamattua. Enkä tiedä heidän edes omistaneen Raamattua. Minulla on jonkin verran heidän jäämistöjään, mutta Raamattua sieltä ei ole löytynyt. Toki on muitakin sukulaisia, joilla voi jotain olla, mutta arvelen, että Raamatut olisivat päätyneet meidän huusholliin, jos niitä olisi ollut. Tämä on aika merkillinen asia, voisiko olla niin, että he elivät sitä aikaa, jolloin kaikki opetus saatiin joltain saarnaajalta, kokouksissahan nämä tädit kävivät ahkeraan.
-
Osuipa harvinainen painovirhe silmiini, kun katse-kohtia Raamatusta tutkistelin. Jes. 26:19 "...sinun katseesi on valkeuksien katse...". Septuagintassa katseen kohdalla on kuitenkin sana δροσος ja se tarkoittaa kastetta, joka maasta aamuisin nousee. Eihän tosin tuo ajatus, että Herran katse on valkeuksien katse, mene harhaan, sillä sitä Hänen katseensa on, ei se pimeyden katse ole. Mutta tässä kohtaa siis tekstissä pitäisi lukea "sinun kasteesi on valkeuksien kaste". Eipä kuulunutkaan katse-kohtiin, joita etsin, mutta tulipa opittua uutta.
-
Neuvos Oloneuvos, mistä tuollaista voi lukea.
Onkohan kyseessä se sama käännös, jossa Paavali sanoi istuvansa, kun Apollos katseli?
-
Neuvos Oloneuvos, mistä tuollaista voi lukea.
Onkohan kyseessä se sama käännös, jossa Paavali sanoi istuvansa, kun Apollos katseli?
Tämä on tällainen "saarnaajan" Raamattu marginaalein.
Ensimmäisellä sisälehdellä alareunassa teksti SUOMEN PIPLIASEURA HELSINKI 1984.
Seuraavalla sivulla tekstit:
Tässä Vanhan Testamentin painoksessa on vuonna 1938 pidetyn Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti tehty huomattujen paino- ja muiden samanluontoisten virheiden korjaukset sekä Apokryfikirjoihin kohdistuvien viittausten oikaisut.
PRINTED IN FINLAND
K.J. Gummerus Osakeyhtiön kirjapainossa Jyväskylässä 1984.
- - - - -
Tässä Jesaja 26:19 tämän Raamatun mukaan
"Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun katseesi on valkeuksien katse, ja maa tuo vainajat ilmoille."
-
Raamatunn tekstit jotka ovat iältään yli 2700 vuotta vanhoja kirjoituksia, eivät ole tämänpäiväisten romaanien tekstejä, eikä tietokirjojen tekstejä.
Esim. Sinun kuolleesi = Ilm. 14:13 Ja minä kuulin äänen taivaasta sanovan: "Kirjoita: Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes.
Totisesti - sanoo Henki - he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä."
Jes. 26:19 Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.
Ihan lukutaidon oppimisesta olisi jo paljon hyötyä. Kysymyksessä on KASTE, ei katse.
Sinun Kasteesi = Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Tämäkin paikka Raamatusta on siis selkeä kun päivä, kun Pyhä Henki sen kirkastaa!!!
Raamattu näet selittää koko ajan itse itseään. Siksi ei ole lainkaan samantekevää miten Raamattua tulkitaan. Mikäli ihminen saa Raamatusta ristiriitaisia käsityksiä, se johtuu Jumalan sanan tuntemattomuudesta.
Jukka Norvanto sanoi hyvin: Monet sanovat etteivät he usko mitä Raamattu sanoo.
Tosiasiassa he eivät tiedä mitä Raamattu sanoo.
xxxxxx
Kol. 2:1 Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden, jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet,
Kol. 2:2 että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,
Kol. 2:3 jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.
-
Niin sitten tuohon Pauluksen katse-juttuun.
Pakko sanoa, että nuorempana kun olin lakihenkinen omanvanhurskauden rakentaja.
Tiukasti sääntöhin uskova kadotusta pelkäävä taivaan toivossa elävä, niin peilistä sen näki kyllä ja valokuvista. Vaikka toisaalta vakava sairautenikin vaikutti varmaan katseeseeni. Tänään yhtä sairaana, mutta nyt Kristuksessa Jumalan kanssa sovitettuna, uskon kautta ilman omia ansioitani, on katsekin kyllä muuttunut paljon levollisemmaksi, vaikka ikää on tullut lisää useampia vuosikymmeniä.
Usko ja täydellinen luottamus Jumalan anteeksiantoon (lepo Jumalassa) siis vaikuttaa katseeseen.
Mutta myös vakavat sairaudet, perintötekijät, mieliala, elämäntilanne, sun muut seikat vaikuttavat katseeseen. Suoria johtopäätöksiä ei siis pidä tehdä toisista ihmisistä, pelkän silmillä havaitun ilmeen perusteella.
Yliottaen voin kuitenkin sanoa havaintonani, että ne joille uskonvanhurskaus on kirkastunut, ja siksi elävät rauhassa Jumalan kanssa, ovat ilmeiltään valoisampia.
Omassa vanhursdkaudessa kamppailevilla on totta kai remmi kireällä kun autuutta pitää ansaita joka päivä. Koskaa ei tiedä koska vihainen Jumala lyö, tai ilmoittaa hylänneensä vanhurskauttamis- ja lihanpyhitys- yrityksissään epäonnistuneen raukan.
-
Ystävät! Minä iloitsen siitä, että minulla kansakoulun ensimmäisellä luokalla oli hyvä opettaja Faina Pyykkö -siunattu olkoon hänen muistonsa- joka neuvoi, että pilkun kohalla henkähdetään ja pisteen kohalla pysähdytään. Ja edelleen, että sanalla voi olla useita merkityksiä, kuten sanalla voi.
Kielellemme käännetyllä sanalla kaste on useita merkityksiä (kuten on suomen kielessä toisista kielistä kääntämättäkin). Alkutekstin mukaan esimerkiksi Jesajan kirjan 26:19 mainitulla kasteella ei ole tekemistä Markuksen evankeliumin 16:16 mainitun kasteen kanssa.
-
Katse(len) kummastellen kunne kaikki katosivat?
-
Katse(len) kummastellen kunne kaikki katosivat?
Hu huu! Missä olette? Kaipaan tavata teitä ainakin kerran päivässä.
-
Tähän aikaan vuodesta kukkia katsellaan ja kastellaan.