Itsehillintä

[Paulus]

Itsensä hillitseminen on yksi Hengen hedelmistä ja mainitaan luettelossa Gal. 5:22. Luultavasti jokaisella uskovallakin on jokin raja, jossa itsehillintä pettää. Tulee sanottua jotain sopimatonta, tulee loukattua toista ja joskus tulee tehtyä vielä pahempaakin. Anteeksipyytäminenkin on vaikeaa ja ehkä vain pahentaa tilannetta varsinkin silloin, kun joku toinen on selvästikin aiheuttanut suuttumuksen. Omat kokemukset tästä ovat aika masentavia, en tule paremmaksi, vaikka joskus kuvittelen niin. Voidaanko tästä ylipäätään keskustella?

[Taisto]

Itsensä hillitseminen on yksi Hengen hedelmistä ja mainitaan luettelossa Gal. 5:22. Luultavasti jokaisella uskovallakin on jokin raja, jossa itsehillintä pettää. Tulee sanottua jotain sopimatonta, tulee loukattua toista ja joskus tulee tehtyä vielä pahempaakin. Anteeksipyytäminenkin on vaikeaa ja ehkä vain pahentaa tilannetta varsinkin silloin, kun joku toinen on selvästikin aiheuttanut suuttumuksen. Omat kokemukset tästä ovat aika masentavia, en tule paremmaksi, vaikka joskus kuvittelen niin. Voidaanko tästä ylipäätään keskustella?

Olen juuri viime aikoina ollut tilanteissa, joissa on pohdittu pitkäpinnaisuuden määrää. Joillakin on liian pitkä pinna:
kestää ja kestää ja kestää ... kunnes joskus (mutta harvoin) kuitenkin tulee mitta täyteen ja seuraa "räjähdys".
Itse taidan kuulua tähän joukkoon.

Toinen äärilaita ovat sitten ne, jotka kuohahtavat pienistäkin ärsykkeistä.

Kumpi näistä on parempi vaihtoehto, ja kummallako ryhmällä on asiat paremmin pitkävihaisuuden suhteen?
Onko niin, että ne jotka usein kuohahtavat, ne myös leppyvät nopeasti ja unohtavat koko riidan aiheen?

Tästä teemasta tulee heti mieleen sananlaskujen kohta (Snl 22: 24-25)
"Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa,
että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan."

Onko siis pikavihainen parempi vai huonompi vaihtoehto kuin pitkävihainen?

[Natanael]

Pikavihaisen ja nopeasti leppyvän kanssa menee hyvä riita ihan hukkaan.
Sellainen unohtaa koko jutun ennen kuin pitkävihainen on päässyt kunnolla edes alkuun.

[Oloneuvos]

Pikavihaisen ja nopeasti leppyvän kanssa menee hyvä riita ihan hukkaan.
Sellainen unohtaa koko jutun ennen kuin pitkävihainen on päässyt kunnolla edes alkuun.

       

[Paulus]

Olikohan liian arka aihe, kun koko foorumi hiljeni? No, kuitenkin lähes 60 kertaa luettu.

[Taisto]

Olikohan liian arka aihe, kun koko foorumi hiljeni? No, kuitenkin lähes 60 kertaa luettu.

Niin no ... En oikein kehtaa omia hävettäviä tiuskimisia täällä julkaista. Ei ehkä kovin moni muukaan.

Vai voiko Paulus näyttää mallia miten niistä puhutaan 

[Oloneuvos]

Olikohan liian arka aihe, kun koko foorumi hiljeni? No, kuitenkin lähes 60 kertaa luettu.

Niin no ... En oikein kehtaa omia hävettäviä tiuskimisia täällä julkaista. Ei ehkä kovin moni muukaan.

Vai voiko Paulus näyttää mallia miten niistä puhutaan 

Minä taas yritän hillitä itseni etten päästäisi tätä verbaalista (yli)lahjakkuuttani irti. Tekisi mieleni eräiden kanssa lakaista tuota eteisen lattiaa *), mutta hillitsen toki itseni. Teen sen aika usein, pysyn ulkoisesti rauhallisena kuin viilipytty ja osaan sitten katsoa nenäni vartta pitkin silleen ärsyttävän ylimielisesti sitä raukkaa joka on asettunut poikkiteloin kanssani - mutta näkisittepä miten sisälläni kiehuu. No ette näe ja siksi saan pisteitä ja kuulen kuiskailuja: katsokaa kuinka hyvä ja pitkälle kilvoitellut tuo oloneuvos on... Onko tuo oloneuvos muuten presidentiltä saatu arvonimi?

*)  En tietenkään tarkoita tälle foorumille kirjoittavia jaloja ihmisiä 

Noh, tämä meni nyt taas pellelinjalle, mutta kirjoitan pian vakavammin. Eräs kohta Kolossalaiskirjeestä on käynyt mielessäni, aloituksen aiheeseen liittyen. Vilkaisen sitä eräästä välikäännöksestä ja palajan.

[ullamaija]

Ah,niin tuttua tuo Oloneuvoksen kertoma "itsehillinä".Ei vissiin ole tällä sarallakaan hengenhedelmä edes alullakaan meikäläisellä.Eikä jaksa teeskennellä,että voi,kun minua ei riso mikään.(joskus voi tuokion onnistua)

[Oloneuvos]

Jäi muutama päivä sitten keskeneräiseksi tämä itsehillintäasiaan vastaaminen. Jatketaan nyt vähän.

Yleensä itsehillintä arvioidaan hyveeksi, mutta se voi johtua myös "pelosta vahvempansa edessä". Aadolf Hitlerille tuskin olisimme sanoneet vasten kasvoja -vaikka olisimme kuinka kiukusta kihisseet- että "teidät pitäisi asettaa oikeuden eteen tuomittavaksi juutalaisten vainoista". Olisimme harjoittaneet itsehillintää itsesuojeluvaiston ohjaamana ja pelosta. Voimme toki hillitä itseämme myös raukkamaisista syistä kuten pelkuruuden tähden (vertaa Pietari ylipapin pihalla) tai ihmiskunniaa saadaksemme (kuten Ananias ja Safira tai kuningas Herodes Antipas juhlissaan).

Ymmärtääkseni itsehillinnällä tarkoitetaan omien tunteitten hallitsemista ja tyynenä pysymistä vaikeissa, äkisti kohtaavissa, yllättävissä tilanteissa. Eräissä kulttuureissa (varsinkin itämaisissa) tällaiseen kasvetaan ja yleisemminkin on vallalla ajatus länsimaissa, että itsehillintään voidaan kasvattaa "piiskalla tai porkkanalla". Johonkin rajaan saakka se lienee onkin mahdollista, mutta silloin ei kysymys ole siitä itsensähillitsemisestä josta Raamattu kertoo.

Riittävän paineen alaisena ihmisen itsehillintä pettää. Jumala on ilmoittanut sanassaan olevansa pitkämielinen, joka hillitsee itsensä. Langenneelle ihmiselle tällainen itsehillintä on mahdotonta. Missä sitä kuitenkin tavataan -ja kiitos Jumalalle, sitä tavataan- se on Jumalan Hengen synnyttämää hedelmää. Tämä itsensähillitseminen on kuten ylhäältä tuleva viisauskin "ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele" (Jaakob). Hengen hedelmä kypsyy Jeesuksen Kristuksen armon ja tuntemisen kautta eikä siis ollenkaan hedelmään keskittymällä. Jumala ihan itse antaa sille kasvun.