Tätä armolahja asiaa pohtiessani tuli mieleeni,
että usein määrättyillä armolahjoilla muita palvelevat
saattavat joutua kärsimään hyvinkin paljon, eli eivät
nämä ns. Pyhän Hengen virat ole mitään karehdittavia
"tehtäviä", vaikka sellaistakin asennetta joskus tapaa
ja oletettaan armolahjojen omistajien pitävän itseään
jopa parempina uskovaisina.
Uskonkin, että tuollaiset ajatukset ja oletukset siitä,
että kyseiset henkilöt pitäisivät itseään parempina
uskovina, ovatkin niiden omassa mielessä, jotka
tuollaista kuvittelevat, sillä kyllä Jumala "vaatii"
ensisijassa näyryyttä niiltä, joille armolahjojaan antaa
ja jakaa.
Ei palvelutehtäviin tarkoitettuja armolahjoja annetta
saastaiseen ja ylpeään sydämeen ja käsiin, vaan niihin
sydämiin ja käsiin, jotka ovat niin tyhjät, että niissä on
tilaa, mihin Herra voi Henkeään vuodattaa.
Apt. puhuvat eräästä tällaisen vainon kohteeksi joutuneesta
profeetasta, joka "joutui" puhumaan siitä, mikä ei ollut
kuulijoilleen mieleen ja vielä tänäkin päivänä Jumalan
profeetat joutuvat tällaisiin tilanteisiin.
Apt. 7
51. Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä
ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä
- niinkuin teidän isänne, niin tekin.
52. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet?
He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan
tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt
olette tulleet,
53. te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta
ette sitä pitäneet."
54. Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän
sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.
55. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa
taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja
Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
56. ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina
ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".
57. Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat
korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
58. ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät.
Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen
nuorukaisen jalkojen juureen.
59. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja
sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"
60. Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella
äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!"
Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.