Olen kokenut kuvamaani hyvin selvästi omassa elämässä, joten uskallan sanoa, että Jumalan sana toimii tuossa(kin) asiassa.
Mulla on omassa elämässä ollut tuollainen teema että ikäänkuin en saisi olla olemassa. Tiedän että olen melko ärsyttävä, mutta silti, Herran tahdosta minäkin elän.
Oli tunneista kiinni, että minua ei abortoitu. Herra esti sen.
Olin kuolla vauvana ellei äiti olisi jostain ihmeen syystä kokenut että hänen pitää tsekata minut nukkuessani. Olin jo aivan sininen (tutin osa oli kurkussani).
Mieheni, vaikka tiedosti yhtä pian kuin minä että olemme tarkoitettu toisillemme, kapinoi ikäänkuin minua vastaan kauan aikaa ja haavoitti minua syvästi. Sitä ei ole enää ollut lähes 30 vuoteen onneksi.
Kun lähdin Suomesta, en ole koskaan kokenut olevani hyväksytty täkäläisten keskuudessa. Paitsi työssäni ja työkavereiden kanssa. Mutta muukalaisuus on todella yksinäinen tie.
Ei minulla ole mitään muuta kuin Herra. Mutta hän on nostanut minut.
Jo Helsingissä opiskeluaikana Hän alkoi näyttää rakkauttaan hyvin selvästi. Tosin vasta kun oli johtanut minut parannukseen kaikesta mikä mielessäni oli.
Ilmestyskirjasta opin, että OLEN OLEMASSA HÄNEN TAHDOSTAAN.
Ilm. 4:11
Tuo kohta merkkasi minulle hyvin paljon, koin että Herra antoi minulle informaatiopalan, missä sanotaan että olen olemassa Hänen tahdostaan.
Jos olen yrittänyt kääntyä ihmisen puoleen saadakseni oikeutta olemassaololleni, se on aina lyönyt kasvoille.
Herra ei kai salli sitä mulle, etten eksy Hänestä muualle.
Enää en yritäkään. Mutta kauan yritin.