Kokemuksellisuus/olotila uskovalla

[HelenaM]

Kristillisessä kentässä on eletty aikoja, joissa on korostunut kokemusten etsiminen. Tämä ketju on tarkoitettu keskusteluun, jossa ei keskitytä edellä mainittuun, vaan siihen, mitä on Jumalan tarkoittama kokeminen ja tunteminen, jotka nousevat elämästä Jumalan lapsena. Laitan esimerkkinä tutun jakeen, jossa toteutuu tämä asia.

Johannes 14
27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

Eri ketjuissa on sivuttu tätä aihetta. Oma kokemuksemme Jumalasta voi olla monista syistä vääristynyt. Raamattua lukiessakin monet asiat ja totuudet menevät aivankuin ohitse, koska ne eivät pääse uskossa sulautumaan. Omalla kohdalla tämä on hyvin tavanomaista. Mutta Pyhä Henki avaa kirjoituksia ja juurruttaa sanaan. Sanotaankin yleisesti, että onneksi jokaisella uskovalla on kotiopettaja, joka kirkastaa Jeesusta, avaa sanaa ja parantaa haurasta olemustamme. Siitä seuraa vahvistumista, mikä sekin on muutokseen perustuva tosiasia ja kokemus, tai myös olotila, josta kokemuksellisuus taitaa olla seurausta.

Yksi merkittävä löytöni on Raamatussa esiintyvä kehotus "lisääntyköön teille armo ja rauha." Kaikki Ut:n kirjeetkin alkavat ja päättyvät armon ja rauhan toivotukseen. Tämä armo ja rauha-teema on itselläni ollut ajankohtainen, siksi tulee puhuttua näistä. Mutta esim Hengen hedelmiä on paljon muitakin, jotka ovat kokemuksellisia ja tunnettavia, ja pysyviä "olotilallisia" asioita. Nekin ovat uskoville tarkoitettuja Jumalan aarteita.

[pax]

Mulle avautui taannoin tuo armo ja rauha joka oli alkutervehdyksissä Paavalilla muistaakseni ja se kosketti ja olin riemuissani siitä että Jumalan armo ja rauha saa olla minunkin osanani.
Mahtavaa kun Pyhä Henki avaa luettua sanaa.

[HelenaM]

Niin totta. Psalmissa sanotaankin, että minä riemuitsen sinun puheestasi niin kuin suuren saaliin saanut. Kun jotain avautuu sanasta ja se tulee todeksi omassa elämässä, siitä seuraa suuri ilo ja kiitollisuus Jumalaa kohtaan. Asiat tapahtuvat ja niiden myötä elämä muuttuu, ja päivittäinen elämänkokemus muuttuu. En enää olekaan epävarma, pelokas ja ailahteleva. Koen Jumalan läheisyyttä ja luottamus vahvistuu.

[sandia]

Mietin sitä viikonlopulla niin kirkkaan ja selvän rukousvastaukseni saatua.
Ajatella, että pieni välähdys Jumalan todellisuutta ja elävöittää ihmistä niin paljon. Eli miten hyvä Jumala kokonaisuudessaan on ja kuinka todellinen Hänen hyvyytensä, totuutensa, rakkautensa o

Jossain psalmissa viitataan tuohon, mutta en muista jaetta kunnolla. Tulee varmaan jossain vaiheessa mieleen tai kun kerkeää etsimään.

[sandia]

Tämä Raamatun kohta oli mielessä tuossa yllä.
" Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa."

Psalmi 84:10

[Vilhelm]

Nyt kun loman aikana on tullut kuljettua maata ristiin rastiin niin jotenkin on puhutellut se tosiasia että missä minä kuljen, siellä Jeesus on läsnä.

Se on ihmeellistä että Hän on kaikkialla läsnä ja koettavissa. Kun tulen johonkin huoneeseen, Hän on jo siellä vaikka tuleekin kanssani sinne.

Tilanteessa kun tilanteessa koen rauhan ja levon virtaavan Hänestä minuun.

Tämä on niin turvallista ja hienoa elämää että todella surettaa ne ihmiset jotka eivät tällaista halua.

Olen syvästi kiitollinen elämästä, mutta nimenomaan tästä yhteydestä, tästä elämän virrasta, joka kirkkaana kuin kristalli juoksee Jumalan ja Karitsan valtistuimesta.

Ja  tämä ei ole hetken mielijohteesta nousevaa, vaan elämän puristuksessa koettua vahvistuvaa luottamusta. Herra on luotettava.

[Vilhelm]

Kokemuksellisuudesta tulee mieleen Jumalan huumorintajusta yksi tapaus.

Mulla oli kerran saarnanpito toisella paikkakunnalla ja mielestäni oli tärkeää onnistua juuri siellä hyvin.

Hyvissä ajoin sain Jesajan kirjasta luvun josta se puhe piti pitää. Sitten tapani mukaan rukoilin että mikä on se asia joka sitten konkreettisesti sanotaan. Mitä laitetaan ranskalaisilla viivoilla paperille?

Aika alkoi käydä vähiin ja muistiinpanopaperi oli tyhjä edelleen. Sitten epätoivon tuskassa edellisenä iltana puolen yön aikoina kävelin pihalla pimeässä ja kyselin ja tuskittelin ja kerjäsin ja vaadin apua. Että mitä kirjoitan siihen paperiin.

Yht'äkkiä Herra sanoi että kirjoita vaikka se  Jesajan luku sitten paperille.

Hetken olin kuin puulla päähän lyöty, sitten räjähdin nauramaan tälle absurdille neuvolle.

Se oli niin ironisen viiltävä kevennys että siihen katosi ahdistus, jännitys ja huoli. Painuin sisälle tupaan, heitin tyhjän lapun roskikseen ja menin nukkumaan.

Se oli ensimmäinen kerta kun menin ilman muistipaperia teuraspölkylle. Sain pidettyä suht. koht. koherentin puheen ja opin jotain. Työ on Herran ja Hän huolehtii kyllä asioista. Jotain Hän antaa ihmisellekin tehtäväksi mutta se osuus on yllättävän vähäinen.

Jäi mukava olo Jumalasta, joka vaivautuu ilahduttamaan ja päästämään ihmislapsensa joka on kietonut itsensä omiin pasmoihinsa eikä pääse enää irti.

Lisäksi se vuosienkin jälkeen edelleen naurattaa.

[pax]

Minua pyydettiin pitämään pieni puheenvuoro srkssa, seuraavana yönä heräsin kovaan ahdistukseen, miks lupasin 😱
Oli kyllä aikaa valmistella mutta kun nyt en ole varsinaisesti puhuja niin oli miettimistä. Suurin huoli oli että jännitän ja tulee blackout ja kaikki häviää päästä ja se että kaikki joutuu häpeemään😅
Jumala auttoi ja sain hyvää palautetta.

[sandia]

Minullakin on kokemus puhumaan valmistumisesta.

Joskus vähän yli kaksikymppisenä kun vielä asuin Suomessa, minua pyydettiin puhumaan eräässä nuorten naisten viikonlopputilaisuudessa. Minäkään en ollut moista ennen tehnyt, joten oli myös uusi tilanne minulle. Antamaan lyhyitä todistuksia ja evankelioimaan meitä patistettiin heti uskoon tulon jälkeen. Siihen olin tottunut. Tykkäsin kertoa ihmisille miten Herra oli kutsunut minut ja tuonut minut pelastukseen asti.

Nyt piti pitää enemmän niinkuin raamattutunti. Edellisenä iltana olin samoissa tuntemuksissa, että mitä nyt.
Vihdoin polvistuin rukoilemaan ja sanoin Herralle, että näytä mitä minun pitäisi siellä puhua. Mutta jos et niin mä sitten joudun tekemään sen itse. Minäkin koin se hieman huvittavana kuten Vilhelm kertoi.

Minulla tuli samanlainen rauhallinen, ilahtunut olo kuin mitä Vilhelm kertoi, ja todella kykenin rukouksesta noustessani vaan ikäänkuin kirjaamaan sen mistä kerroin.
Muistelen, että ystäväni (hengellinen äiti/isosisko) oli pyytänyt puhumaan aiheesta itsetunto. Olinhan psykologian opiskelija.

Kirjoitin sen siltä pohjalta minkä Herra oli minulle henkilökohtaisesti antanut. Arvoni ihmisenä perustuu siihen, että Hän haluaa minun olevan olemassa (Ilmestyskirja4:11) ja hän on rakastanut minua iankaikkisella rakkaudella (Jesajasta) . Ja Hänelle olen arvokas ja kallisarvoinen kun Jesajassa sanotaan.  Eli se olikin ihan helppoa. Eikä tarvinnut puhua omiaan.

Eli olemme Jumalan "määrittelemiä" . Emme itsemme emmekä muiden ihmisten.

Ai joo ja niinä vuosina olin rukouksessa todella kokenut sen mitä on rakkaus. Ehdoton rakkaus. Muistan oppineeni suoraan Jumalalta rukouksessa että hän rakastaa ehdottomalla rakkaudella. Se oli valtava oppimiskokemus minulle.
Tuli sellainen mielikuva mieleen että olen Jumalan kädessä ikäänkuin kielisoitin, mitä Hän soittaa. Opin sitä kautta, että on okei olla herkkä. Olin jotenkin hävennyt sitä ennen omaa olemustani. Se häpeä hävisi ja tilalle tuli rakastettuna olemisen kokemus.

Tosin huomasin pian sen jälkeen,että en enää ollutkaan niin "herkkä" tai ehkä hauras. Jotenkin vahvistuin tuon kokemuksen kautta. Äitikin oli sanonut että mä oon liian herkkä. No, Herra ilmeisesti paransi sitä aluetta minussa.

Kaikki tuo osaltaan mahdollisti kaiken sen, mitä sen jälkeen olen käynyt läpi. Luottamus Jumalaan on säilynyt.

Ai joo niinä aikoina Jumala oli myös rukouksessa selvästi antanut minulle: jolle paljon on annettu, siltä paljon vaaditaan.
Olin tietoinen että mun "vahvuutta" tultaisiin koettelemaan......

Jätin tuon mainitsematta raamattutunnilla.

[sandia]

No, sattumoisin tuli vastattua Helenan aloitukseenkin. 

Muuten tuo seminaari oli uskoville.
En olisi puhunut samalla tavalla ei-uskoville.

[Vilhelm]

En osaa sanoa onko ketju oikea, mutta en anna sen häiritä.

Äskettäin oli srk:n järjestämä lastenleiri ja kuulimme kokouksessa raportin leirin kulusta ja raportin antaja oli sattumoisin mun nato joka oli kyseisen tapahtuman vetäjä.

Lapsilla oli ollut sellainen bingotehtävä jossa sai tauluun merkkejä kun kävi suorittamassa käytännölliseen uskonelämään liittyviä tehtäviä. Yksi tehtävä oli sairaiden puolesta rukoileminen. Tämä ko. nato oli kysellyt lapsilta (alle 6v) oliko heillä mielessä joku sairas jonka puolesta voisi rukoilla. Lapsille ei tullut ketään mieleen. No hän sitten ehdotti omaa äitiänsä joka oli ollut usean kuukauden todella kipeänä ja vuoteenomana.

No lapset rukoilivat hänen puolestaan ja saivat bingotauluun laastarimerkin rastin suorittamisesta.

Leirin jälkeen kun ko. henkilö oli matkustanut tapaamaan vanhempiaan niin äitee oli ollut pystyssä ja hyväkuntoisena. Kysyttyään mitä tapahtui niin hän sanoi että lauantaina yht'äkkiä paranin. Se oli juuri se hetki kun lapset rukoilivat.

"Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; "

[sandia]

Nato on harvemmin kuultu sana.  En edes tiedä mikä sukulainen on nato.

Kiitos Herralle!

Natolla lienee vahva luottamus Herraan. Hän kääntyi juuri sopivien rukouskumppaneiden puoleen. Lapset ovat avoimia ja luottavaisia.

[Vilhelm]

Nato on harvemmin kuultu sana.  En edes tiedä mikä sukulainen on nato.

Kiitos Herralle!

Natolla lienee vahva luottamus Herraan. Hän kääntyi juuri sopivien rukouskumppaneiden puoleen. Lapset ovat avoimia ja luottavaisia.

Itseasiassa hän tunnusti ettei omaa uskoa ollut. Se oli hänelle täysi yllätys. Mutta joo, valitsi kaverinsa hyvin.

Veljen vaimo on jotenkin hankalan pitkä ja selittävä niin kokeilin aitosuomalaista versiota sanasta.

[Paulus]

No lapset rukoilivat hänen puolestaan ja saivat bingotauluun laastarimerkin rastin suorittamisesta.

Leirin jälkeen kun ko. henkilö oli matkustanut tapaamaan vanhempiaan niin äitee oli ollut pystyssä ja hyväkuntoisena. Kysyttyään mitä tapahtui niin hän sanoi että lauantaina yht'äkkiä paranin. Se oli juuri se hetki kun lapset rukoilivat.

"Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen;

Rukouksella parantuminen on askarruttanut itseäni vuosikaudet. Olen muistaakseni täälläkin kertonut omasta ihmeparanemisestani muutamia vuosia sitten.

Ja sitten on joitakin asioita, joiden puolesta olen rukoillut vuosikausia ja mitään ei näytä tapahtuvan.

Näistä haluaisin kertoa ja pyytää ystäviäkin rukoilemaan. Minulla on kaksi kestoaihetta, joiden puolesta rukoilen lähes päivittäin, mutta mitään muutosta asioissa en juuri havaitse.

Päällimmäinen aihe on puolisoni selkävaiva, josta on tullut jo vakava liikkumishaitta. Jotenkuten liikkuu vielä, kun pidän kainalosta kiinni ja vähän liikkuu itsenäisesti kepin kanssa. Kivut alkavat olla suuria jo öiseenkin aikaan vuoteessa ollessa.

Tänään käytiin kahdestaan keskussairaalassa skolioosiröntgenkuvauksessa ja neurokirurgin vastaanotolla. Jälkimmäisen jälkeen meillä oli aika pitkä sessio hoitajan kanssa, joka selvitti meille toimenpiteeseen liittyviä asioita ja kutsu siihen tulee ehkä muutaman viikon kuluttua. Sivuhuomautuksena se, että hoitaja oli erinomaisen empaattinen ja miellyttävä. Annoin hänelle hyvin myönteistä palautetta, joka teki häneen ilmeisen hyvän vaikutuksen.

On täytynyt tunnustaa tosiasiat, mutta ehkä juuri sen vuoksi olen rukoillut paljon apua Jumalalta, että Hän parantaisi tuon vaivan, koska Hän voi sen tehdä. Mielessä on ollut Matt. 8. luvussa kuvattu sadanpäämies, jonka palvelija makasi kotona halvattuna ja kovissa vaivoissa ja pyysi, että Jeesus parantaisi hänet. Suuren vaikutuksen tässä kertomuksessa tekee se suuri usko, joka tällä roomalaisella sadanpäämiehellä oli ja luottamus siihen, että Jeesus voi parantaa hänen palvelijansa "etänä", kuten sitten tapahtuikin.

Sanassa sanotaan, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ja siihen olen vedonnut rukouksissani. Mielessä on sekin, että vaimoni ihmeparantumisella voisi olla erittäin suuri vaikutus meidän jälkipolveemme, joissa on jo kolme valmista lääkäriä ja jotka ovat tietoisia äidin ja mummin tilanteesta.

Toinen kestorukousaihe on  yhden lapsemme perhe ja kaikki ne moninaiset vaikeudet, joista he ovat kärsineet vuosikausia. Ongelmat kasaantuvat liikaa tähän perheeseen.

Pyydän, että ystävät täälläkin kantaisivat näitä asioita Herran eteen. Kun ratkaiseva apu tulee, niin lupaan antaa palautetta täällä. 

[Vilhelm]

Aikoinaan kun rukoilin Jeesukselta minulle sopivia armolahjoja niin jätin varauman tuon terveeksitekemisten lahjojen kohdalla.

Uskoin että sieluni ei kestä sitä ristiriitaa ja murhetta kun toinen paranee ja toinen ei. Eikä mitään selitystä löydy muuta kuin Jumalan kaikkivaltius. Ja sekin kolahtaa siinä tilanteessa jotenkin kolkosti.

En halua sen kaltaista kokemuksellisuutta.

Tosin myöhemmin tajusin että osa antipatiasta johtuu ehkä rukousjonokäytänteistä jossa selvästi jonon päässä ihminen antaa tai tarjoilee jotain jonottajille.

Se ainoa parantumisrukous jossa jotain tapahtui, tuli sisäisenä kehoituksena laittaa kädet toisen päälle ja sitten vasta rukoillessa tajusin että rukoilen näköjään terveyttä päänalueen vaivaan.

Kun se noinpäin toimii, niin vaikeat kysymykset paremmin kohdistuu Jumalalle eikä tartte itse keksiä onttoja lohdutuksia tai selittelyjä.

Jotenkin terveemmältä se kuulostaa kun se toimisi ikäänkuin profetian lahja. Eli aloitteen tekeekin Jumala joka vastaa jonkun rukoukseen tällä tavoin.

Mutta nämä on sydäntäsärkeviä asioita enkä louskuta leukojani enempää nyt.

Rukoilen ja kyselen Jumalalta mitä Hän tekee perheesi tapauksessa.