Kokemuksellisuudesta vielä sellainen juttu, että tuossa kevättalvella kun töissä surkeassa iltavuorossa rukoilin ja ylistin Jumalaa niin näin näyn missä kävelin yksin sellaisesta valtavan kokoisesta hehkuvasta metallista tehdystä portista läpi. Se oli vähän kuin kuparia. No se oli kuitenkin valtavan kokoinen.
Kävelin keskeltä porttia sisään ja tunsin sellaista varmuutta ja rohkeutta että vaikka yksin kävelin niin mitään tarvetta ei ollut hiipiä reunoja pitkin. Keskeltä porttia, uljaasti sisään sillä se oli minun kotini. Se oli minun omaisuuttani. Se oli kiistatta ja ilman mitään epäilyksen häivää minulle valmistettu.
Kyllähän tämä oli tiedossa, koska olen sen Raamatusta lukenut, mutta kun sain tuntea sen tunteen niin se rohkeus ja varmuus oli todella ihmeellistä. Ja kaikki ne katseet joita kohti kuljin eivät aiheuttaneet mitään vähättelyntarvetta tai perisuomalaista 'ei tehdä tästä nyt numeroa' -fiilistä.
Se oli päämäärä, se oli tarkoitus, se oli minulle annettu lahja, se koko kaupunki.
Kyllä kuulkaas kannattaa jatkaa Herran palvelemista. Hän on valmistanut meille kaupungin!
