Kiitos rukouksista ja kiitos Herralle, ettei jättänyt minua yksin.
Näin edellisenä yönä unen mihin heräsin aamulla. Niissä unissa on aina sama teema ja usein kun näen sellaisen unen, jotain tapahtuu mikä on ikäänkuin minua vastustettaisiin. Ihmettelin sitä unta, mutta olen niin usein kokenut että sellaisen jälkeen joudun johonkin kummalliseen tilanteeseen ja koen että siinä on sielunvihollisen vastustusta mukana.
Työkaveri ei ollut eilen töissä, joten minulla ei ollut yhtää kolleegaa kysyä asioista jos jotain tulee eteen. Olin ihan yksin.
Aikaisemmin viikolla työkaveri oli valittanut vankilan johtajalle, että käytävän vartija ei ollut päästänyt miehiä heidän yksiköstään ulos. Oli sanonut että kukaan ei ollut hänelle ilmoittanut että vankien oli määrä tulla ryhmään.
Sinänsä hassua, kun ryhmät ovat toimineet viikoittain vuosikausia. Ehkä oli kyseessä uusi vartija, joka ei tiennyt. Tai känkkäränkkä vanha vartija. Kuka tietää.
Valituksen seurauksena tuli uusi sääntö: meidän tulee radiopuhelimella hälyyttä käytävävartija, jonka tehtävä sitten on kuuluttaa ryhmän alku siten, että kaikki kuulee.
Eli jouduin eilen aamulla pyytämään kontrollista meidän radiopuhelimen töihin mennessä.
Laitoin sen päälle ja SATUIN huomaamaan 8:15, että sieltä kuului radiopuhelimien tsekkaus, mikä tapahtuu jokaisen työvuoron alkaessa.
Olin onneksi oppinut siitä jo siellä isossa vankilassa johon joudun joka 6. viikonloppu.
Kuuntelin korvatarkkana milloin minun radiopuhelimen numero sanottiin, johon minun pitää vastata että tietävät, että se toimii. Olin täysin selvillä missä oltiin menossa, mutta kun tultiin minun numeroni kohdalle, sieltä sanottiinkin jotain hämmentävää eikä selvää numeroa kuten kaikkien muiden kohdalla!! En tiennyt mitä tehdä.
Vaisto sanoi, että älä tee mitään, ole ihan hiljaa kuin hiiri
Peloittaa ne ylitärkeät militaristiset vartijat.
Mutta järki sanoi, että se ei ole paras vaihtoehto. SILLOIN rukoilin ja pyysin Herralta apua ja johdatusta!!
Muistan kun tiedostin olevani yllättynyt kun huomasin käveleväni kontrollikoppiin ja sanomaan mitä tapahtui. Tietty syytti vihreyttäni kaikesta siitä, ja sanoin, että halusin selvittää asian.
Asia selvisi sillä. :
Olisi niin ollut peloissaan piiloutua kuin hiiri, mutta se on pahin vaihtoehto siellä. Sillä ei siellä selviä.
Sain kuulutettua sen mitä piti ja kaikki 12 vankia kiltisti kävelivät ryhmään.
MUTTA sitten yllättyi tiukan näköinen naisvartija ovella ja kyysi headcount, siis lukumäärää sanoin että 12 ja kysyin että olisiko minun kuulunut ilmoittaa se, kun kaikki olivat paikalla. Sanoi että joo.
Sanoin, että anteeksi etten tehnyt sitä, mutta tää on eka kerta kun kuulin sen.
Sitten ryhmän jälkeen vielä halusin selvittää asian paremmin ja menin tämän naisvartijan luo ja kysyin että kenelle se kuuluu ilmoittaa ja sain sen selville. Hymyilin ja kiitin. Hänkin hymyili.
Ryhmä sinänsä meni hyvin. Ei se oo ne vangit kun peloittaa mutta ne vartijat.