Mitä nyt puitaisiin? Tällaista nyt.

[Vilhelm]

Otetaan kuitenkin tuo viimeinen lause suolan kanssa.

Nimittäin lueskelin vähän ja uskonnollinen fanatismi ei ole ehtyvä luonnonvara.

Mutta ehkäpä sittenkin siperia opettaa.

[Vilhelm]

Törmäsin taannoin twitterissä hienoon aforismiin:
Käännös:

Uskonnolliset näkevät Jumalan hyödyllisenä; evankeliumiin uskovat kristityt näkevät Hänet kauniina.

"The religious see God as useful; gospel-believing Christians see God as beautiful"

[Vilhelm]

Minä uskon että Jeesus tulee pian.

"Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Hän, joka näitä todistaa, sanoo: "Totisesti, minä tulen pian". Amen, tule, Herra Jeesus!

Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen. "

[Vilhelm]

Jumalaan luottaminen on aloitettava alusta joka päivä, ihan kuin mitään ei oltaisi koskaan aiemmin tehty.

“Relying on God has to begin all over again every day as if nothing had yet been done.” - C.S. Lewis

[sandia]

Minusta tuo on totta. Kyllä ainakin minun ajatukseni lipsahtavat epäuskon puolelle lähes automaattisesti. Jumalan sana sitten muistuttaa että epäuskon ajatukset eivät itse asiassa ole totta.

[Vilhelm]

Kyllä se noin taitaa olla.

Ihan kuin manna Israelilaisilla. Jos yritti säilöä seuraavaan päivään jotain, niin siihen tuli matoja,

Ja Jeesus  varoitti kurottautumisesta tämän päivän yli tai ali.

[sandia]

Joo hyvä näkökanta. On kai väärin odottaa, että itsestä tulee niin hengellisesti vahva, että tuo luottamus toimii kuin rasvattu. Vaan juuri tuolla tavalla päivä ja hetki kerrallaan...Olemme riippuvaisia Jumalan sanasta.

[pax]

Olen pohdiskellut tässä viime aikoina mihin ilo katoaa uskosta ja Jumalan lapseudesta. Kun on tullut uskoon voi sitä riemua kun kaikki synnit on anteeksi annettu. Muistan sen tunteen kun olisi tehnyt mieli ilosta hyppiä ja kuuluttaa kaikille, olen saanut syntini anteeksi.
Mihin se riemu oikein häviää, eikö sen pitäisi lisääntyä. Toki sen tiedostaa että on pelastettu, tosin välillä epäilee kelpaanko ihan varmasti.

[Paulus]

Olen pohdiskellut tässä viime aikoina mihin ilo katoaa uskosta ja Jumalan lapseudesta. Kun on tullut uskoon voi sitä riemua kun kaikki synnit on anteeksi annettu. Muistan sen tunteen kun olisi tehnyt mieli ilosta hyppiä ja kuuluttaa kaikille, olen saanut syntini anteeksi.
Mihin se riemu oikein häviää, eikö sen pitäisi lisääntyä. Toki sen tiedostaa että on pelastettu, tosin välillä epäilee kelpaanko ihan varmasti.

Kokemukset ovat hyvin yksilöllisiä ja vaihtelevat. Ne ovat myös riippuvaisia siitä elämästä, jossa pelastuksen on kokenut. Monelle käy niin, että lain ja evankeliumin sekoittuminen toisiinsa himmentää pelastuksen ilon. Tuo tummennettu viittaa juuri tähän.

[pax]

Joo, varmaan tuo armon kokemus jää piiloon ja se kyllä syö iloa.

[Opo]

Paavali sanoi, että on oppinut oloihinsa tyytymään. Ehkei tuo raamatunkohta tähän kohtaan oikein hyvin sovi. Ihanaa, että on ollut sellainen aika elämässä, että on täysin rinnoin riemuinnut pelastuksestaan. Sitä muistoa kannattaa vaalia. Monenlaista uskoontuloa meidän taapertajien joukoissa löytyy, ehkä useammilla ei ole tuonkaltaista muisteltavaa. Jos täydellistä iloa ei tämän elämän aikana saakaan kokea, niin onhan meillä toivo tulevasta, jolloin laulun sanoin: ” kaikki kohdallaan, kerran taivaassa”.

[pax]

Yleensä ilo siitä että nimi on taivaan kirjassa pitäisi olla vahvemmasti läsnä ja halu kertoa niille jotka ovat vielä ulkopuolella. Jos meitä kohtaa joku onnen kantamoinen elämässämme kyllä mielellämme kerromme siitä kaikille ja se on kuitenkin vain tämän ajan asia. Ainakin minä tarvitsisin Jumalan apua ja Pyhää Henkeä olla rohkeampi tässä asiassa.

[ullamaija]

Jos ja kun sitä iloa ei koe samoin kuin uskoon tulon yhteydessä , ajattelen niin,että ainakin jossain määrin jää kiitollisuus. Monesta turhasta ja vaarasta tällä tiellä varjeltuu. Armoa sekin on. Sen kokemukset ja elämä opettaa.

[pax]

Joo, toi kiitollisuus on kyllä kokemus mullakin.

[Malakia]

Sandia, onko siellä Yhdysvalloissa ns. "käyttöhuoneita" huumeriippuvaisille ?

Täällä jotkut kaipailevat sellaisia tänne Suomeenkin, Euroopan "esimerkin" mukaan. Itse en niitä kaipaa.