Puimatanner

Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: sandia - 22.05.20 - klo:02:36

Otsikko: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 22.05.20 - klo:02:36
Tää oli Facebookissa Reijo Ruotsalaisen avoimessa ryhmässä. Koen että siinä on sama sanoma minkä Herra antoi minulle aamulla.

https://www.youtube.com/watch?v=AF-HuB3HW0c&feature=youtu.be&fbclid=IwAR0LKz8uEbux2Y-xy7555occagIrwfXe8tr1g0q3OucSXqp7YLgotlCWucQ
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 25.05.20 - klo:16:23
Huomasin toisenkin videon, missä ihan yksityinen ihminen yksinkertaisesti luki yhden kohdan evankeliumeista videolle ja se oli Facebookissa. Hienoa että, ihmiset rohkaistuvat suoraan puhumaan Jumalan sanaa julkisesti. Mulla itselläni oli tuollainen niinkuin näky joskus talvella, että julkisemmin levittää evankeliumia sosiaalisessa mediassa. Ihan vaan tavallisena yksityishenkilönä.

Sittemmin onkin lähes kaikki seurakunnat muuttaneet someen.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 29.05.20 - klo:02:49
https://www.tv7plus.fi/vod/player/74976/?fbclid=IwAR3FcvHDKjwo0Y935rsTm-QFAYfm7FUm0H3n5TZkfu9axr8yi5fVyWUBU

Kiva nuoren naisen todistus.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 15.06.20 - klo:22:16
Mulla ei ole muuta todistusta kuin suuri syntisyyteni ja kelvottomuuteni Jumalan edessä tohtimatta kutsua itseäni edes uskovaiseksi.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 18.06.20 - klo:19:13
Miksi et uskalla kutsua itseäsi uskovaiseksi? Eihän se meidän varassa ole.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 20.06.20 - klo:16:21
Miksi et uskalla kutsua itseäsi uskovaiseksi? Eihän se meidän varassa ole.
Minulle kuuluu vain vaivaisen suursyntisen osa.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 20.06.20 - klo:16:46
Pelkkään vaivaisen syntisen osaan ei pidä jäädä.
Uskonvarmuuden voi saada lahjaksi Jumalalta,
mutta se pitää itse ottaa vastaan.

"Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta."
(2. Kor. 13:5)

"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea."
(2. Piet. 1:10)

Jeesus sanoo:
"Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä."
(Luuk. 12:8)

Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 21.06.20 - klo:10:13
Pelkkään vaivaisen syntisen osaan ei pidä jäädä.
Uskonvarmuuden voi saada lahjaksi Jumalalta,
mutta se pitää itse ottaa vastaan.

"Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta."
(2. Kor. 13:5)

"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea."
(2. Piet. 1:10)

Jeesus sanoo:
"Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä."
(Luuk. 12:8)
"Mä olen raato raihnainen ja paha synnin pahka.
 Mä synnin imen itseeni kuin rasvan imee nahka.
 Mä olen koira nälkäsuu, oi Jeesus viskaa armoluu,
 tartu piskis niskaan ja taivaan iloon viskaa."
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Paulus - 21.06.20 - klo:10:37

"Mä olen raato raihnainen ja paha synnin pahka.
 Mä synnin imen itseeni kuin rasvan imee nahka.
 Mä olen koira nälkäsuu, oi Jeesus viskaa armoluu,
 tartu piskis niskaan ja taivaan iloon viskaa."

Tuosta virren säkeistöstä näyttää olevan liikkeellä erilaisia versioita, tässä toinen:

"Mä korpinraato raihnainen ja paha synnin pahka.
Mä imen itseen vääryyden kuin sateen imee rahka.
Mä olen rakki raivosuu, oi Herra heitä armon luu.
Purista piskin niskaa ja taivaan iloon viskaa."
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 21.06.20 - klo:12:24
Raamattu opettaa:
"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."
(Fil. 4: 4-7)

"Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa."
(Jaak. 4: 9-10)

Kaikella on siis aikansa.  Uskovan elämään kuuluu kurjuutta ja itkua,
mutta myös riemua ja rauhaa.

"Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä."
(Saarn. 3: 1-4)
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 21.06.20 - klo:13:11
Pelkkään vaivaisen syntisen osaan ei pidä jäädä.
Uskonvarmuuden voi saada lahjaksi Jumalalta,
mutta se pitää itse ottaa vastaan.

"Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta."
(2. Kor. 13:5)

"Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea."
(2. Piet. 1:10)

Jeesus sanoo:
"Jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika tunnustaa Jumalan enkelien edessä."
(Luuk. 12:8)
Vaivaisella syntisellä ei tässä maailmassa ole olemassakaan muuta uskonvarmutta kuin uskonepävarmuus. Mulla ei ole antaa kivaa todistusta eikä kutsua pelastukseen, sillä en itsestäni voi sanoa olevani uskossa. En usko myöskään uskoontuloon enkä uskon heräämiseenkään. Vasta taivaan portilla viimeistään selviää, miten minun käy. Mutta onneksi on Jumalan armo ja iankaikkisen elämän toivo taivaassa. Kristinuskon ydinsanoma onkin juuri toivossa, jonka evankeliumi antaa tässä toivottomassa maailmassa virren sanoin "Mä toivon vaan, vaikk ei ois toivoa ollenkaan."
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 21.06.20 - klo:14:26
"Kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja
Pyhän Hengen uudistuksen kautta.

Tämän Hengen hän vuodatti runsaasti päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me,
vanhurskautettuina hänen armostaan,
tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan."
(Titus 3: 4-7)
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: ullamaija - 21.06.20 - klo:14:35
 Raamattu vakuuttaa,ettei toivomme ole turha.Kristus,Pelastuksemme ankkuri,on noussut valtaistuimelleen.Täällä ajassa ankkuri pudotetaan pohjalle,mutta tämä ainoa ankkuri nousi ylös taivasten taivaisiin.Hallelujaa,ylösnoussutta kiittäkää !Eikä sekään erota Hänen rakkaudestaan että tänä pahana aikana ei niin ole ylistysmielialaa.Kunnia Ainoalle,jolle kaikki kunnia kuuluu !Jaksan joskus soperrella.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 21.06.20 - klo:15:17
Itse olen oppinut Raamatusta, että uskova tietää olevansa uskossa. Pyhä Henki antaa meile siitä todistuksen. Tuo on ainakin oma kokemukseni. Aina ollut ja yhä on.

Huomasin, että Raamatun ymmärtäminen yhtäkkiä oli paljon helpompaa. Tiesin mistä UTssa puhuttiin, siis uudesta elämästä, koska itse olin kokenut sen.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 21.06.20 - klo:15:59
Virsi 622:
"1.
Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan,
monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.

2.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.

3.
Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
ja kun kuolema silmäni sulkee,
ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
pyhät minne sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
Sinun kiitos ja kunnia. Aamen."

Olen aina pitänyt tämän virren raamatullisesta sanomasta.
Isänmaaton elää maailman surullisissa majoissa,
levottomana, vain hetkellisesti iloisena.
Koti, kaupungit ja kukkaset kuihtuvat.
Koski kuohuu, ja sekin haihtuu pian.

Mutta pyhät kulkevat kohti Jumalan iloa ja kirkkautta.
Siis vain pyhät.
Muut menevät toiseen suuntaan.

"Sillä kirjoitettu on: 'Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä'.
Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä,
joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan,
niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,

tietäen, ettette ole millään katoavaisella,
ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta,
isiltä peritystä vaelluksestanne,
vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan."
(1. Piet. 1: 16-19)

"Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;

sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta,
kunhan vain pysymme luottamuksessa,
joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti."
(Hepr. 3: 12-14)

Pyhät ovat niitä, jotka vaeltavat Jumalan pelossa,
ja heillä on loppuun asti vahva luottamus
osallisuudestaan Jeesuksen vereen.





Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 21.06.20 - klo:16:19
Itse olen oppinut Raamatusta, että uskova tietää olevansa uskossa. Pyhä Henki antaa meile siitä todistuksen. Tuo on ainakin oma kokemukseni. Aina ollut ja yhä on.

Huomasin, että Raamatun ymmärtäminen yhtäkkiä oli paljon helpompaa. Tiesin mistä UTssa puhuttiin, siis uudesta elämästä, koska itse olin kokenut sen.
Ehkä ymmärrät ilmaisun 'olla uskossa' ihan eri tavalla kuin muut. Yhtä hyvin joku muu voi olla mielestään uskova, vaikka ei pidä itseään uskovaisena. Uskonepävarmuus on nyt siinä, että mistäs sitä tietää, uskooko sitä väärin, koska Jumala kerran on salattu tai entäpä, jos ei usko tarpeeksi, kun epäilykset koko ajan ovat valtaamassa mieltä. Eikä kukaan voi uskoa  `oikein` , sillä pelkästään kristillisiä uskontulkintoja on maailmassa miljardeja erilaisia, ja muitakin vielä  kaksi kertaa enemmän), joten ei millään `oikealla uskollakaan` voi taivaaseen päästä, joten siihen tarvitaan armoa, jota saadaan Jumalalta. Lutherin mukaan ihminen uudestisyntyy kasteessa. Kaste ja usko saadaan siis Jumalalta.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 21.06.20 - klo:16:29
Itse olen oppinut Raamatusta, että uskova tietää olevansa uskossa. Pyhä Henki antaa meile siitä todistuksen. Tuo on ainakin oma kokemukseni. Aina ollut ja yhä on.

Huomasin, että Raamatun ymmärtäminen yhtäkkiä oli paljon helpompaa. Tiesin mistä UTssa puhuttiin, siis uudesta elämästä, koska itse olin kokenut sen.
Ehkä ymmärrät ilmaisun 'olla uskossa' ihan eri tavalla kuin muut. Yhtä hyvin joku muu voi olla mielestään uskova, vaikka ei pidä itseään uskovaisena. Uskonepävarmuus on nyt siinä, että mistäs sitä tietää, uskooko sitä väärin, koska Jumala kerran on salattu tai entäpä, jos ei usko tarpeeksi, kun epäilykset koko ajan ovat valtaamassa mieltä. Eikä kukaan voi uskoa  `oikein` , sillä pelkästään kristillisiä uskontulkintoja on maailmassa miljardeja erilaisia, ja muitakin vielä  kaksi kertaa enemmän), joten ei millään `oikealla uskollakaan` voi taivaaseen päästä, joten siihen tarvitaan armoa, jota saadaan Jumalalta. Lutherin mukaan ihminen uudestisyntyy kasteessa. Kaste ja usko saadaan siis Jumalalta.

Mutta uskova kyllä mielelestäni tunnistaa melko hyvin sen onko toinen uudestisyntynyt, eli onko tässä Pyhän Hengen sinetti. Mielestäni uskovien yhteys perustuu siihen. Nähdäkseni näiden ihmisten kanssa minulla on samanlainen käsitys sanasta termistä " olla uskossa".
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 21.06.20 - klo:16:31
Kristinusko on kaiken sen totena pitämistä,
mitä Raamattuun sisältyy.
Raamattu on Jumalan kirjallista puhetta ihmisille.
Sen tekstit ovat syntyneet Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Raamatussa kerrotaan monella eri tavalla ja eri yhteyksissä,
mitä uskoon tulo tarkoittaa, miksi se on välttämätöntä pelastuksen kannalta,
miten uskossa eletään jne.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 21.06.20 - klo:16:32
Itse olen oppinut Raamatusta, että uskova tietää olevansa uskossa. Pyhä Henki antaa meile siitä todistuksen. Tuo on ainakin oma kokemukseni. Aina ollut ja yhä on.

Huomasin, että Raamatun ymmärtäminen yhtäkkiä oli paljon helpompaa. Tiesin mistä UTssa puhuttiin, siis uudesta elämästä, koska itse olin kokenut sen.
Ehkä ymmärrät ilmaisun 'olla uskossa' ihan eri tavalla kuin muut. Yhtä hyvin joku muu voi olla mielestään uskova, vaikka ei pidä itseään uskovaisena. Uskonepävarmuus on nyt siinä, että mistäs sitä tietää, uskooko sitä väärin, koska Jumala kerran on salattu tai entäpä, jos ei usko tarpeeksi, kun epäilykset koko ajan ovat valtaamassa mieltä. Eikä kukaan voi uskoa  `oikein` , sillä pelkästään kristillisiä uskontulkintoja on maailmassa miljardeja erilaisia, ja muitakin vielä  kaksi kertaa enemmän), joten ei millään `oikealla uskollakaan` voi taivaaseen päästä, joten siihen tarvitaan armoa, jota saadaan Jumalalta. Lutherin mukaan ihminen uudestisyntyy kasteessa. Kaste ja usko saadaan siis Jumalalta.

Olen luterilainen, mutta uskoon tullakseni luin Raamattua, en Lutheria.
Uudestisyntynyt uskova tunnistaa Herran toisessa ihmisessä, vaikka olisivat opillisesti joistain asioita eri mieltä.

Mutta joo, usko on täysin Jumalalta. Hän antaa sen meille.
Ja niin, kastekin on Jumalalta.

Tai siis sekin, että ALOIN 16 vuotiaana lukemaan Raamattua ja etsimään Jumalaa oli myös Jumalalta. Hän veti niin voimakkaasti minua luokseen... Meinasin kirjoittaa, että en voinut vastustaa sitä, mutta kuulostaisin kalvinistilta, joten en kirjoittanut. Mutta kokemuksellisesti se oli niin.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 21.06.20 - klo:16:38
Tulee mieleen Pro Fiden laulu Hän muutti kaiken. :)

Pitääpä etsiä.  En tiedä kuka esittää, mutta tässä.

https://www.youtube.com/watch?v=nhoaQo1xOG4

Tästä tuli nyt vähän mun uskoontulotodistukseni. Onneksi ainakin vastaa otsikkoa. :D Toi laulu kuuluu siihen, joten sitä ei voi siirtää musapuolelle. 8)

Ajatella, kymmenien vuosien päästä mulla on sama "tunne". Siis ilo siitä sain kohdata Jeesuksen ja tulla hänen omakseen. Ihan kuin tuo olisi vasta tapahtunut.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 22.06.20 - klo:15:17
Itse olen oppinut Raamatusta, että uskova tietää olevansa uskossa. Pyhä Henki antaa meile siitä todistuksen. Tuo on ainakin oma kokemukseni. Aina ollut ja yhä on.

Huomasin, että Raamatun ymmärtäminen yhtäkkiä oli paljon helpompaa. Tiesin mistä UTssa puhuttiin, siis uudesta elämästä, koska itse olin kokenut sen.
Ehkä ymmärrät ilmaisun 'olla uskossa' ihan eri tavalla kuin muut. Yhtä hyvin joku muu voi olla mielestään uskova, vaikka ei pidä itseään uskovaisena. Uskonepävarmuus on nyt siinä, että mistäs sitä tietää, uskooko sitä väärin, koska Jumala kerran on salattu tai entäpä, jos ei usko tarpeeksi, kun epäilykset koko ajan ovat valtaamassa mieltä. Eikä kukaan voi uskoa  `oikein` , sillä pelkästään kristillisiä uskontulkintoja on maailmassa miljardeja erilaisia, ja muitakin vielä  kaksi kertaa enemmän), joten ei millään `oikealla uskollakaan` voi taivaaseen päästä, joten siihen tarvitaan armoa, jota saadaan Jumalalta. Lutherin mukaan ihminen uudestisyntyy kasteessa. Kaste ja usko saadaan siis Jumalalta.

Olen luterilainen, mutta uskoon tullakseni luin Raamattua, en Lutheria.
Uudestisyntynyt uskova tunnistaa Herran toisessa ihmisessä, vaikka olisivat opillisesti joistain asioita eri mieltä.

Mutta joo, usko on täysin Jumalalta. Hän antaa sen meille.
Ja niin, kastekin on Jumalalta.

Tai siis sekin, että ALOIN 16 vuotiaana lukemaan Raamattua ja etsimään Jumalaa oli myös Jumalalta. Hän veti niin voimakkaasti minua luokseen... Meinasin kirjoittaa, että en voinut vastustaa sitä, mutta kuulostaisin kalvinistilta, joten en kirjoittanut. Mutta kokemuksellisesti se oli niin.
Vaikka emme olisikaan kalvinisteja, niin Jumalan iankaikkisen ennaltatietämyksen ja valinnan mukaan ihminen  ei voi omilla valinnoillaan vaikuttaa iankaikkiseen kohtaloonsa, sillä Jumala jo ennalta valitsee, ketkä pääsevät taivaaseen. Valitettavasti kaikki kivasti todistavat ja pelastukseen kutsuvatkaan eivät kestä kuolemaansa asti uskossa vaan monet luopuvat uskostaan. Siinä samalla uskonvarmuuskin haihtuu kuin syksyinen aamu-usva. Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa.

http://tunnustuskirjat.fi/yo/11.html
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 22.06.20 - klo:16:42


Vaikka emme olisikaan kalvinisteja, niin Jumalan iankaikkisen ennaltatietämyksen ja valinnan mukaan ihminen  ei voi omilla valinnoillaan vaikuttaa iankaikkiseen kohtaloonsa, sillä Jumala jo ennalta valitsee, ketkä pääsevät taivaaseen. Valitettavasti kaikki kivasti todistavat ja pelastukseen kutsuvatkaan eivät kestä kuolemaansa asti uskossa vaan monet luopuvat uskostaan. Siinä samalla uskonvarmuuskin haihtuu kuin syksyinen aamu-usva. Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa.

http://tunnustuskirjat.fi/yo/11.html
Onpa kammottavaa tekstiä.  Aivan epäkristillistä.
Onneksi Jumala opettaa omassa Sanassaan toisella tavalla.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 22.06.20 - klo:16:59
Niin. En ole saanut kuvaa Raamatusta, että uskovan ei tule iloita pelastuksesta sen takia, että mistä sitä tietää pelastuuko kuitenkaan.
Tosin en saa kuvaa, että Lutherkaan olisi noin ajatellut. Hänhän juuri aluksi kamppaili sen takia että hänellä ei ollut pelastusvarmuutta, mutta sitten Pyhä Henki kirkasti hänelle armon suoraan Raamatusta.
Siitähän juuri uskonpuhdistuksessa oli kyse.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Marjatta - 22.06.20 - klo:17:20
Otan pienen katkelman efesolaiskirjeen ensimmäisestä luvusta.

4. niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
5. edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,


Tässä käy ilmi mitä Jumala on Kristuksessa meidän kohdallemme suunnitellut, jae 4.

Jakeesta 5 käy ilmi, että Jumala jo ennalta suunnitellut meidät yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta.

Eikö tämä ole lohdullista ja rohkaisevaa. Meitä on ajateltu jo ennen maailman perustamista.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 23.06.20 - klo:00:41
Niin. En ole saanut kuvaa Raamatusta, että uskovan ei tule iloita pelastuksesta sen takia, että mistä sitä tietää pelastuuko kuitenkaan.
Tosin en saa kuvaa, että Lutherkaan olisi noin ajatellut. Hänhän juuri aluksi kamppaili sen takia että hänellä ei ollut pelastusvarmuutta, mutta sitten Pyhä Henki kirkasti hänelle armon suoraan Raamatusta.
Siitähän juuri uskonpuhdistuksessa oli kyse.
Monet tosin ottavat sanan ilolla vastaan, mutta luopuvat sittemmin  (Luuk. 8:13). Uskonpuhdistuksessa oli kyse Lutherin anekauppaa vastaan suuntautuneet 95 teesiä, jotka aloittivat levitessään laajan liikkeen, joka myöhemmin sai uusia muotoja. 

Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat yksin armosta. Kadotukseen joutuvat taas ovat ansainneet osansa, mutta sinne joutuminen tai joutumattomuus ei ole ihmisen tiedossa. Tämä on Lutherin teoksessa "Sidottu ratkaisuvalta" sen pääaihe. Sidottu ratkaisuvalta tarkoittaa sitä, että ihminen on synnin tähden sidottu suhteessa Jumalaan. Näin ollen hän ei voi valita uskoa tai Jumalaa. Pelastuksen asiassa ihmisen tahto ei ole vapaa, mutta muilla elämän alueilla on. Hän on vapaa valitsemaan työpaikan, puolison, asuinpaikan ja niin edelleen. Pelastus on alussa, keskellä ja lopussa yksinomaan Jumalan varassa. Tämä on uskonpuhdistuksessa kristallisoitunut totuus ja ainoa perustus, joka kestää. Sidottua ratkaisuvaltaa pidetään katekismuksen ohella yhtenä Lutherin merkittävimmistä julkaisuista.

Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 23.06.20 - klo:01:13
Itse en ota mitään Raamatun ulkopuolista informaatiolähdettä, en edes Lutheria ikäänkuin tulkiksi itseni ja Jumalan sanan välillä.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 23.06.20 - klo:12:56
Juu, Jumala puhuu ja opettaa suoraan Raamatun kautta.
Tietenkin on hengellisiä opettajia ja profeetallista tietoa Herralta saavia,
jotka voivat avata enemmän Jumalan Sanaa.
Mutta suhtaudun noihin opetuksiin aina tilannekohtaisesti ja siten,
että ne koskevat jotakin tiettyä asiaa.

Opettajat, jotka muokkaavat Raamatusta oppeja ja hankkivat itselleen ko. oppien kannattajia, voivat olla vaarallisia.
He asettuvat tulkin asemaan esittämällä, että jokin yksittäinen Raamatun jae tai ajatus on aina ymmärretty väärin ja että vain heillä on oikea tieto.
Heidän mielestään Jumalan Sana on tulkinnallista ja vain he ovat keksineet oikean tulkinnan.

Tutkin Raamattua usein aivan kuin lukisin sen jakeita ensimmäistä kertaa.
Haluan antaa vain Pyhälle Hengelle tilaisuuden toimia tulkkina.
Silloin eri kohdat avautuvat eri aikoina ja muuttuvissa elämänvaiheissa uudella tavalla.
Ei löydy uusia oppitulkintoja, vaan Herra itse opettaa,
miten Hän elää Sanassaan ja käyttää sitä paitsi omaksi kunniakseen, myös minun parhaakseni.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 23.06.20 - klo:15:45
Jep, olen yrittänyt alkaa koko Raamatun luvun siltä kannalta, että en olisi ennen lukenut sitä. Siis avoimena ja suoraan vaan. Se on mielestäni hyvä tapa. Ennakko-oletukset vaikuttavat ällistyttävän paljon mitä sieltä saa. Ja niiden minimoinen on hyvä idea.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Paulus - 23.06.20 - klo:15:52
Jep, olen yrittänyt alkaa koko Raamatun luvun siltä kannalta, että en olisi ennen lukenut sitä. Siis avoimena ja suoraan vaan. Se on mielestäni hyvä tapa. Ennakko-oletukset vaikuttavat ällistyttävän paljon mitä sieltä saa. Ja niiden minimoinen on hyvä idea.

Olen ollut varsin laiska Raamatun lukija. Vain yhden kerran olen lukenut sen järjestelmällisesti alusta loppuun.

Mutta kaikilla asioilla tuppaa olemaan hyvät ja huonot puolet. Laiskasta lukemisesta on ollut ainakin se hyöty, että huomaa asioita, joita ei aikaisemmin ole lainkaan tiedostanut, eli monesta kohdasta tulee ikäänkuin uusia elämyksiä.

En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että kehottaisin muita laiskaan lukemiseen.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 24.06.20 - klo:14:22
Niin. En ole saanut kuvaa Raamatusta, että uskovan ei tule iloita pelastuksesta sen takia, että mistä sitä tietää pelastuuko kuitenkaan.
Tosin en saa kuvaa, että Lutherkaan olisi noin ajatellut. Hänhän juuri aluksi kamppaili sen takia että hänellä ei ollut pelastusvarmuutta, mutta sitten Pyhä Henki kirkasti hänelle armon suoraan Raamatusta.
Siitähän juuri uskonpuhdistuksessa oli kyse.
Jos minulta kysytään pelastusvarmuudesta, niin minunkaltaisella suursyntisellä ei ole kuin luottamus armolliseen Jumalaan, jotta Hän taivaan portilla voisi suursyntisenkin armahtaa. Ei siis sinnepäinkään, mitä jotkut ihmisen vapaata ratkaisuvaltaa kauppaavat julistavat. Pelastusvarmuus ei tuote, jolla kehuskellaan, ja joka otetaan tai saadaan. Vapaan ratkaisun kauppiaan epäluterilainen oppi vaikuttaa ratkaisevasti myös kristilliseen julistukseen. Vapaan ratkaisun julistaja helposti keskittyy ratkaisuun, ja ankkuroituu ihmisen mahdolliseen muutokseen. Näin esimerkiksi monet todistuspuheenvuorot toistavat kaavaa: ”ensin oli kurjaa, sitten valitsin Jeesuksen ja kaikki on paljon parempaa”. Uskominen ei ole haaveilua helmiporteista ja lasimeristä, vaan jotakin paljon karumpaa. Yksinomaan Jumalan armon varassahan tässä matkaa tehdään kohti taivaan porttia.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 24.06.20 - klo:15:16
Itse en ota mitään Raamatun ulkopuolista informaatiolähdettä, en edes Lutheria ikäänkuin tulkiksi itseni ja Jumalan sanan välillä.
Mites Lutherin katekismus, jonka perustekstit antavat rippikoululle hyvän pohjan tarkastella kristinuskon keskeisiä sisältöjä?
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 24.06.20 - klo:15:53
Jokainen tekee tietysti oman valintansa, jos haluaa liittyä johonkin kristilliseen lahkoon, kirkkokuntaan, herätysliikkeeseen tai muuhun erillisyhteisöön.
Joku luottaa ehdottomasti vanhoillislestadiolaisten oppeihin,
joku Lutherin teksteihin, joku helluntailaisten julistukseen jne.

Uskovien hajaantuminenhan alkoi jo apostoli Paavalin aikana:
"Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne.
Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen".
Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne?
Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?"
(1. Kor. 1: 11-13)

Varminta ja viisainta on ihmisten laatimien uskonoppien sijasta syventyä
suoraan Raamattuun, jonka tekstit ovat Pyhän Hengen kautta annettua
Jumalan kirjallista opetusta ihmisille.
Vaikka eri oppisuuntien perustajat, esim. Luther, ovat tutkineet Raamattua ja
saaneet sieltä perusteita opetukselleen,
he ovat kuitenkin erehtyviä ihmisiä.
He kaikki ovat varmasti käsittäneet jotakin väärin.
Mahdollisille virheille ja harhoille ei tarvitse altistua,
kun lukee itse Raamattua ja rukoilee Herralta sen sisällön ymmärtämistä
Hänen tahtonsa mukaan.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 24.06.20 - klo:16:18
Itse en ota mitään Raamatun ulkopuolista informaatiolähdettä, en edes Lutheria ikäänkuin tulkiksi itseni ja Jumalan sanan välillä.
Mites Lutherin katekismus, jonka perustekstit antavat rippikoululle hyvän pohjan tarkastella kristinuskon keskeisiä sisältöjä?

Kyllähän ne perusasiat siinä muistaakseni tulee selviksi. Etsikkoaikakin on määritelty.

Se on vähän eri asia kuin lähteä määrittelemään ihmisen olemus, tahdovapaus/sidottu ratkaisuvalta ehkä pidemmälle kuin mitä Raamattu meille asiasta ilmoittaa.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 24.06.20 - klo:16:22
Niin. En ole saanut kuvaa Raamatusta, että uskovan ei tule iloita pelastuksesta sen takia, että mistä sitä tietää pelastuuko kuitenkaan.
Tosin en saa kuvaa, että Lutherkaan olisi noin ajatellut. Hänhän juuri aluksi kamppaili sen takia että hänellä ei ollut pelastusvarmuutta, mutta sitten Pyhä Henki kirkasti hänelle armon suoraan Raamatusta.
Siitähän juuri uskonpuhdistuksessa oli kyse.
Monet tosin ottavat sanan ilolla vastaan, mutta luopuvat sittemmin  (Luuk. 8:13). Uskonpuhdistuksessa oli kyse Lutherin anekauppaa vastaan suuntautuneet 95 teesiä, jotka aloittivat levitessään laajan liikkeen, joka myöhemmin sai uusia muotoja. 

Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat yksin armosta. Kadotukseen joutuvat taas ovat ansainneet osansa, mutta sinne joutuminen tai joutumattomuus ei ole ihmisen tiedossa. Tämä on Lutherin teoksessa "Sidottu ratkaisuvalta" sen pääaihe. Sidottu ratkaisuvalta tarkoittaa sitä, että ihminen on synnin tähden sidottu suhteessa Jumalaan. Näin ollen hän ei voi valita uskoa tai Jumalaa. Pelastuksen asiassa ihmisen tahto ei ole vapaa, mutta muilla elämän alueilla on. Hän on vapaa valitsemaan työpaikan, puolison, asuinpaikan ja niin edelleen. Pelastus on alussa, keskellä ja lopussa yksinomaan Jumalan varassa. Tämä on uskonpuhdistuksessa kristallisoitunut totuus ja ainoa perustus, joka kestää. Sidottua ratkaisuvaltaa pidetään katekismuksen ohella yhtenä Lutherin merkittävimmistä julkaisuista.

Mielestäni Raamattu ei opeta, että ihmisellä muilla alueilla paitsi pelastuksen suhteen on vapaa tahto.

Jeesus sanoo että joka tekee syntiä on synnin orja. Se heijastuu moneen elämän alueeseen, tahtoon, ajatteluun, valintoihin.

Voidaanhan Lutherin kirjoituksia aiheesta sidottu ratkaisuvalta pitää yhtenä hänen merkittävimmistä kirjoituksistaan, mutta ei se välttämättä tarkoita että hänen kirjoituksensa heijastavat 100% täsmällisyydellä Jumalan sanaa.

Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 24.06.20 - klo:16:50
Itse olen oppinut Raamatusta, että uskova tietää olevansa uskossa. Pyhä Henki antaa meile siitä todistuksen. Tuo on ainakin oma kokemukseni. Aina ollut ja yhä on.

Huomasin, että Raamatun ymmärtäminen yhtäkkiä oli paljon helpompaa. Tiesin mistä UTssa puhuttiin, siis uudesta elämästä, koska itse olin kokenut sen.
Ehkä ymmärrät ilmaisun 'olla uskossa' ihan eri tavalla kuin muut. Yhtä hyvin joku muu voi olla mielestään uskova, vaikka ei pidä itseään uskovaisena. Uskonepävarmuus on nyt siinä, että mistäs sitä tietää, uskooko sitä väärin, koska Jumala kerran on salattu tai entäpä, jos ei usko tarpeeksi, kun epäilykset koko ajan ovat valtaamassa mieltä. Eikä kukaan voi uskoa  `oikein` , sillä pelkästään kristillisiä uskontulkintoja on maailmassa miljardeja erilaisia, ja muitakin vielä  kaksi kertaa enemmän), joten ei millään `oikealla uskollakaan` voi taivaaseen päästä, joten siihen tarvitaan armoa, jota saadaan Jumalalta. Lutherin mukaan ihminen uudestisyntyy kasteessa. Kaste ja usko saadaan siis Jumalalta.

Tässä Vähä Katekismuksen kirjoitus kasteesta. En löydä siitä kohtaa että ihminen uudestisyntyy kasteessa.
http://www.katekismus.fi/sakramentit/36.html
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Paulus - 24.06.20 - klo:17:29


Tässä Vähä Katekismuksen kirjoitus kasteesta. En löydä siitä kohtaa että ihminen uudestisyntyy kasteessa.
http://www.katekismus.fi/sakramentit/36.html

Mulla on tässä kolme Katekismusta, vuosilta 1945, 1951 ja 1991, jotka kaikki opettavat kasteuudestisyntymää.

1991 versiossa sanotaan näin:
Kasteessa toimii Jeesus Kristus itse. Hän uudestisynnyttää meidät siinä ja ottaa meidät Jumalan lapsiksi ja seurakuntansa jäseniksi.


Tässä siis väitetään, että suurin osa suomalaisista (n. 70%) on uudestisyntyneitä. Kuinkahan moni tuohon uskovista ymmärtää, että se tarkoittaa myös sitä, että lapset ovat ennen kastetta perkeleen lapsia?   :( :( :(
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 24.06.20 - klo:17:55
Luulen että löysin tekstin mikä on varmuudella Lutherin omaa tekatiä. Pitää vaan löytää mun Kindle ja vielä varmistaa
Nyt ei kerkeä
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 24.06.20 - klo:22:50
Luulen että löysin tekstin mikä on varmuudella Lutherin omaa tekatiä. Pitää vaan löytää mun Kindle ja vielä varmistaa
Nyt ei kerkeä
Martti Lutherin vuonna 1529 kirjoittamat Vähä katekismus ja Iso katekismus kuuluvat luterilaisiin tunnustuskirjoihin.

https://www.tunnustuskirjat.fi/ik/4osa.html
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 24.06.20 - klo:23:05
Niin. En ole saanut kuvaa Raamatusta, että uskovan ei tule iloita pelastuksesta sen takia, että mistä sitä tietää pelastuuko kuitenkaan.
Tosin en saa kuvaa, että Lutherkaan olisi noin ajatellut. Hänhän juuri aluksi kamppaili sen takia että hänellä ei ollut pelastusvarmuutta, mutta sitten Pyhä Henki kirkasti hänelle armon suoraan Raamatusta.
Siitähän juuri uskonpuhdistuksessa oli kyse.
Monet tosin ottavat sanan ilolla vastaan, mutta luopuvat sittemmin  (Luuk. 8:13). Uskonpuhdistuksessa oli kyse Lutherin anekauppaa vastaan suuntautuneet 95 teesiä, jotka aloittivat levitessään laajan liikkeen, joka myöhemmin sai uusia muotoja. 

Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat yksin armosta. Kadotukseen joutuvat taas ovat ansainneet osansa, mutta sinne joutuminen tai joutumattomuus ei ole ihmisen tiedossa. Tämä on Lutherin teoksessa "Sidottu ratkaisuvalta" sen pääaihe. Sidottu ratkaisuvalta tarkoittaa sitä, että ihminen on synnin tähden sidottu suhteessa Jumalaan. Näin ollen hän ei voi valita uskoa tai Jumalaa. Pelastuksen asiassa ihmisen tahto ei ole vapaa, mutta muilla elämän alueilla on. Hän on vapaa valitsemaan työpaikan, puolison, asuinpaikan ja niin edelleen. Pelastus on alussa, keskellä ja lopussa yksinomaan Jumalan varassa. Tämä on uskonpuhdistuksessa kristallisoitunut totuus ja ainoa perustus, joka kestää. Sidottua ratkaisuvaltaa pidetään katekismuksen ohella yhtenä Lutherin merkittävimmistä julkaisuista.

Mielestäni Raamattu ei opeta, että ihmisellä muilla alueilla paitsi pelastuksen suhteen on vapaa tahto.

Jeesus sanoo että joka tekee syntiä on synnin orja. Se heijastuu moneen elämän alueeseen, tahtoon, ajatteluun, valintoihin.

Voidaanhan Lutherin kirjoituksia aiheesta sidottu ratkaisuvalta pitää yhtenä hänen merkittävimmistä kirjoituksistaan, mutta ei se välttämättä tarkoita että hänen kirjoituksensa heijastavat 100% täsmällisyydellä Jumalan sanaa.
Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.
(Lutherin Vähä katekismus)

http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html#isameidan
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 25.06.20 - klo:07:18
Mulle kävi hieman hassusti. Etsin Kindleäni ja kurkistina sängyn alle ja sieltä löytyikin teos: Martin Luther- selections of his writings. John Dillenberger. Jostain tuo tarttui hihaani vuosia sitten, taisi olla ilmainen.

Siellä Luther sanoi: "even if a person is baptized but is without faith, he is lost"  Suomeksi: "vaikka ihminen olisi kastettu mutta hän on ilman uskoa, hän on kadotettu" Luther viittaa siinä Markus 16:15-16.

AIka selvästi ilmaistu.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 25.06.20 - klo:07:21
Niin. En ole saanut kuvaa Raamatusta, että uskovan ei tule iloita pelastuksesta sen takia, että mistä sitä tietää pelastuuko kuitenkaan.
Tosin en saa kuvaa, että Lutherkaan olisi noin ajatellut. Hänhän juuri aluksi kamppaili sen takia että hänellä ei ollut pelastusvarmuutta, mutta sitten Pyhä Henki kirkasti hänelle armon suoraan Raamatusta.
Siitähän juuri uskonpuhdistuksessa oli kyse.
Monet tosin ottavat sanan ilolla vastaan, mutta luopuvat sittemmin  (Luuk. 8:13). Uskonpuhdistuksessa oli kyse Lutherin anekauppaa vastaan suuntautuneet 95 teesiä, jotka aloittivat levitessään laajan liikkeen, joka myöhemmin sai uusia muotoja. 

Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat yksin armosta. Kadotukseen joutuvat taas ovat ansainneet osansa, mutta sinne joutuminen tai joutumattomuus ei ole ihmisen tiedossa. Tämä on Lutherin teoksessa "Sidottu ratkaisuvalta" sen pääaihe. Sidottu ratkaisuvalta tarkoittaa sitä, että ihminen on synnin tähden sidottu suhteessa Jumalaan. Näin ollen hän ei voi valita uskoa tai Jumalaa. Pelastuksen asiassa ihmisen tahto ei ole vapaa, mutta muilla elämän alueilla on. Hän on vapaa valitsemaan työpaikan, puolison, asuinpaikan ja niin edelleen. Pelastus on alussa, keskellä ja lopussa yksinomaan Jumalan varassa. Tämä on uskonpuhdistuksessa kristallisoitunut totuus ja ainoa perustus, joka kestää. Sidottua ratkaisuvaltaa pidetään katekismuksen ohella yhtenä Lutherin merkittävimmistä julkaisuista.

Mielestäni Raamattu ei opeta, että ihmisellä muilla alueilla paitsi pelastuksen suhteen on vapaa tahto.

Jeesus sanoo että joka tekee syntiä on synnin orja. Se heijastuu moneen elämän alueeseen, tahtoon, ajatteluun, valintoihin.

Voidaanhan Lutherin kirjoituksia aiheesta sidottu ratkaisuvalta pitää yhtenä hänen merkittävimmistä kirjoituksistaan, mutta ei se välttämättä tarkoita että hänen kirjoituksensa heijastavat 100% täsmällisyydellä Jumalan sanaa.
Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.
(Lutherin Vähä katekismus)

http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html#isameidan

Niin. Siinä Luther kertoo selvästi omasta kokemuksestaan siitä kun Pyhä Henki antoi hänelle uskon. Siitä minäkin kirjoitin.  :)
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Paulus - 25.06.20 - klo:10:27
Siellä Luther sanoi: "even if a person is baptized but is without faith, he is lost"  Suomeksi: "vaikka ihminen olisi kastettu mutta hän on ilman uskoa, hän on kadotettu" Luther viittaa siinä Markus 16:15-16.

AIka selvästi ilmaistu.

Taitaa olla niin, että luterilaiset ovat itse hämärtäneet tämän kohdan. Löytyneekö sitä enää Katekismuksestakaan?
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 25.06.20 - klo:14:57
Niin. En ole saanut kuvaa Raamatusta, että uskovan ei tule iloita pelastuksesta sen takia, että mistä sitä tietää pelastuuko kuitenkaan.
Tosin en saa kuvaa, että Lutherkaan olisi noin ajatellut. Hänhän juuri aluksi kamppaili sen takia että hänellä ei ollut pelastusvarmuutta, mutta sitten Pyhä Henki kirkasti hänelle armon suoraan Raamatusta.
Siitähän juuri uskonpuhdistuksessa oli kyse.
Monet tosin ottavat sanan ilolla vastaan, mutta luopuvat sittemmin  (Luuk. 8:13). Uskonpuhdistuksessa oli kyse Lutherin anekauppaa vastaan suuntautuneet 95 teesiä, jotka aloittivat levitessään laajan liikkeen, joka myöhemmin sai uusia muotoja. 

Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat yksin armosta. Kadotukseen joutuvat taas ovat ansainneet osansa, mutta sinne joutuminen tai joutumattomuus ei ole ihmisen tiedossa. Tämä on Lutherin teoksessa "Sidottu ratkaisuvalta" sen pääaihe. Sidottu ratkaisuvalta tarkoittaa sitä, että ihminen on synnin tähden sidottu suhteessa Jumalaan. Näin ollen hän ei voi valita uskoa tai Jumalaa. Pelastuksen asiassa ihmisen tahto ei ole vapaa, mutta muilla elämän alueilla on. Hän on vapaa valitsemaan työpaikan, puolison, asuinpaikan ja niin edelleen. Pelastus on alussa, keskellä ja lopussa yksinomaan Jumalan varassa. Tämä on uskonpuhdistuksessa kristallisoitunut totuus ja ainoa perustus, joka kestää. Sidottua ratkaisuvaltaa pidetään katekismuksen ohella yhtenä Lutherin merkittävimmistä julkaisuista.

Mielestäni Raamattu ei opeta, että ihmisellä muilla alueilla paitsi pelastuksen suhteen on vapaa tahto.

Jeesus sanoo että joka tekee syntiä on synnin orja. Se heijastuu moneen elämän alueeseen, tahtoon, ajatteluun, valintoihin.

Voidaanhan Lutherin kirjoituksia aiheesta sidottu ratkaisuvalta pitää yhtenä hänen merkittävimmistä kirjoituksistaan, mutta ei se välttämättä tarkoita että hänen kirjoituksensa heijastavat 100% täsmällisyydellä Jumalan sanaa.
Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.
(Lutherin Vähä katekismus)

http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html#isameidan

Niin. Siinä Luther kertoo selvästi omasta kokemuksestaan siitä kun Pyhä Henki antoi hänelle uskon. Siitä minäkin kirjoitin.  :)
Miten ihminen voi valmistautua ottamaan vastaan Jumalan armon?

Lutherin näkemyksen mukaan me emme voi valmistautua armoon. Tämä sanotaan 97 teesissä skolastista teologiaa vastaan. Paras ja virheetön valmistautuminen armoon ja ainoa tapa armon vastaanottamineen on Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta (predestinaatio). Näin sanotaan 29. teesissä. Perisynnin tähden ihminen on sidottu ja itseensä käpertynyt. Ihmisen tahto on sidottu, sillä se on synnin sitoma ja Jumalaa vastaan.

Teoksessaan "Sidottu ratkaisuvalta" Luther oli sitä mieltä ja pitäytyi aina siihen, että ihmisen pelastuminen tai kadotukseen joutuminen riippuu Jumalan valinnasta. On tehtävä ero itsensä ilmoittaneen ja julistetun Jumalan ja itsensä salanneen Jumalan välillä. Tunnemme Jumalan sellaisena kuin Raamattu Hänet ilmoittaa. Itsensä salannutta Jumalaa emme kuitenkaan tunne. Häntä meidän on pelättävä ja palvottava. Jumala kätkee ikuisen lempeytensä ja laupeutensa ikuiseen vihaansa ja vanhurskautensa epävanhurskauteen. Uskon korkein aste on sen uskomista, että Jumala on hyvä pelastaessaan hyvin vähän ihmisiä ja tuomitessaan kadotukseen hyvin paljon ihmisiä. Pelastuksemme on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Kaikki on Jumalan armon varassa. Luther korostaa, että juuri näin Raamattu sanoo kaikkialla, ja viittaa moniin VT:n ja UT:n kohtiin, erityisesti Joh.15:16;Room.9:16;18. Näiden sanojen painoarvo on suurempi kuin meidän kokemuksemme, joka kenties kertoo vapaan tahdon puolesta. Pelastuksen asiassa ihmisen tahto ei ole vapaa, mutta muilla elämän alueilla se on.

Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kehotetaan tutkimaan Jumalan pelastustahtoa hänen Kristuksessa ilmoitetusta tahdostaan eikä arvailemaan sitä hänen salatusta tahdostaan.

Jumalan iankaikkisesta ennaltatietämyksestä ja valinnasta voimme lukea luterilaisista tunnustuskirjoista Yksimielisyyden ohje http://tunnustuskirjat.fi/yo/11.html

Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 25.06.20 - klo:18:23
Siellä Luther sanoi: "even if a person is baptized but is without faith, he is lost"  Suomeksi: "vaikka ihminen olisi kastettu mutta hän on ilman uskoa, hän on kadotettu" Luther viittaa siinä Markus 16:15-16.

AIka selvästi ilmaistu.

Taitaa olla niin, että luterilaiset ovat itse hämärtäneet tämän kohdan. Löytyneekö sitä enää Katekismuksestakaan?

Luulen niin. Tuskin kovin moni tietää mitä Luther itse asiassa opetti.
Minulla kyllä piisaa nyt lukemista Lutherilta, tässa kirjassa on 485 tiheään painettua sivua.

Tässä vähän lisää, enkuksi ensin: Tää on Lutherin kirjoituksesta The Pagan Servitude of the Church.
Kuulumma kirjoitus yleisemmin tunnetaan termillä Kirkon Babylonian Vankeus.

" The first point about baptism is the divine promise, which says: "he that believeth and is baptized shall be saved" Markus 16:16.............Unless faith is present, or comes to life in baptism, the ceremony is of no avail; indeed it is a stumbling block not only at the moment we receive baptism but for all our life thereafter. For that kind of unbelief equivalent to accusing God of promises that cannot be trusted, and that it the greatest of all sins."

"Ensimmäinen asia kasteesta on tämä:' se joka uskoo ja kastetaan, pelastuu'.  Ilman että usko on mukana, tai se herää kasteen myötä, seremonia on hyödytön; itse asiassa se on kompastuskivi ei ainoastaan kasteen hetkellä, vaan koko elämämme ajan. Sillä sellainen epäusko on sama kuin syyttäisi Jumalaa, että hänen lupauksiinsa ei voi luottaa, ja se on synneistä kaikkein suurin."
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 25.06.20 - klo:18:28
Niin. En ole saanut kuvaa Raamatusta, että uskovan ei tule iloita pelastuksesta sen takia, että mistä sitä tietää pelastuuko kuitenkaan.
Tosin en saa kuvaa, että Lutherkaan olisi noin ajatellut. Hänhän juuri aluksi kamppaili sen takia että hänellä ei ollut pelastusvarmuutta, mutta sitten Pyhä Henki kirkasti hänelle armon suoraan Raamatusta.
Siitähän juuri uskonpuhdistuksessa oli kyse.
Monet tosin ottavat sanan ilolla vastaan, mutta luopuvat sittemmin  (Luuk. 8:13). Uskonpuhdistuksessa oli kyse Lutherin anekauppaa vastaan suuntautuneet 95 teesiä, jotka aloittivat levitessään laajan liikkeen, joka myöhemmin sai uusia muotoja. 

Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat yksin armosta. Kadotukseen joutuvat taas ovat ansainneet osansa, mutta sinne joutuminen tai joutumattomuus ei ole ihmisen tiedossa. Tämä on Lutherin teoksessa "Sidottu ratkaisuvalta" sen pääaihe. Sidottu ratkaisuvalta tarkoittaa sitä, että ihminen on synnin tähden sidottu suhteessa Jumalaan. Näin ollen hän ei voi valita uskoa tai Jumalaa. Pelastuksen asiassa ihmisen tahto ei ole vapaa, mutta muilla elämän alueilla on. Hän on vapaa valitsemaan työpaikan, puolison, asuinpaikan ja niin edelleen. Pelastus on alussa, keskellä ja lopussa yksinomaan Jumalan varassa. Tämä on uskonpuhdistuksessa kristallisoitunut totuus ja ainoa perustus, joka kestää. Sidottua ratkaisuvaltaa pidetään katekismuksen ohella yhtenä Lutherin merkittävimmistä julkaisuista.

Mielestäni Raamattu ei opeta, että ihmisellä muilla alueilla paitsi pelastuksen suhteen on vapaa tahto.

Jeesus sanoo että joka tekee syntiä on synnin orja. Se heijastuu moneen elämän alueeseen, tahtoon, ajatteluun, valintoihin.

Voidaanhan Lutherin kirjoituksia aiheesta sidottu ratkaisuvalta pitää yhtenä hänen merkittävimmistä kirjoituksistaan, mutta ei se välttämättä tarkoita että hänen kirjoituksensa heijastavat 100% täsmällisyydellä Jumalan sanaa.
Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.
(Lutherin Vähä katekismus)

http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html#isameidan

Niin. Siinä Luther kertoo selvästi omasta kokemuksestaan siitä kun Pyhä Henki antoi hänelle uskon. Siitä minäkin kirjoitin.  :)
Miten ihminen voi valmistautua ottamaan vastaan Jumalan armon?

Lutherin näkemyksen mukaan me emme voi valmistautua armoon. Tämä sanotaan 97 teesissä skolastista teologiaa vastaan. Paras ja virheetön valmistautuminen armoon ja ainoa tapa armon vastaanottamineen on Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta (predestinaatio). Näin sanotaan 29. teesissä. Perisynnin tähden ihminen on sidottu ja itseensä käpertynyt. Ihmisen tahto on sidottu, sillä se on synnin sitoma ja Jumalaa vastaan.

Teoksessaan "Sidottu ratkaisuvalta" Luther oli sitä mieltä ja pitäytyi aina siihen, että ihmisen pelastuminen tai kadotukseen joutuminen riippuu Jumalan valinnasta. On tehtävä ero itsensä ilmoittaneen ja julistetun Jumalan ja itsensä salanneen Jumalan välillä. Tunnemme Jumalan sellaisena kuin Raamattu Hänet ilmoittaa. Itsensä salannutta Jumalaa emme kuitenkaan tunne. Häntä meidän on pelättävä ja palvottava. Jumala kätkee ikuisen lempeytensä ja laupeutensa ikuiseen vihaansa ja vanhurskautensa epävanhurskauteen. Uskon korkein aste on sen uskomista, että Jumala on hyvä pelastaessaan hyvin vähän ihmisiä ja tuomitessaan kadotukseen hyvin paljon ihmisiä. Pelastuksemme on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Kaikki on Jumalan armon varassa. Luther korostaa, että juuri näin Raamattu sanoo kaikkialla, ja viittaa moniin VT:n ja UT:n kohtiin, erityisesti Joh.15:16;Room.9:16;18. Näiden sanojen painoarvo on suurempi kuin meidän kokemuksemme, joka kenties kertoo vapaan tahdon puolesta. Pelastuksen asiassa ihmisen tahto ei ole vapaa, mutta muilla elämän alueilla se on.

Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kehotetaan tutkimaan Jumalan pelastustahtoa hänen Kristuksessa ilmoitetusta tahdostaan eikä arvailemaan sitä hänen salatusta tahdostaan.

Jumalan iankaikkisesta ennaltatietämyksestä ja valinnasta voimme lukea luterilaisista tunnustuskirjoista Yksimielisyyden ohje http://tunnustuskirjat.fi/yo/11.html

Jotenkin nyt kuitenkin pitää ottaa huomioon tuo, kun Luther kertoi mitä Pyhä Henki sai hänessä aikaan. Tuo kohta minkä lihavoitin. Luther itse kirjoitti siteerauksesi mukaan: Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 25.06.20 - klo:18:33
Mulla on vastaavanlaisesta polemiikista kokemus myös Missouri Synodin pastorin kanssa jo kauan sitten. Luterlaisuudessa on sellaista oikeaoppisuutta, mikä pyrkii eliminoimaan jopa Lutherin teksteistä pois ne kohdat missä Luther selvästi viittaa kokemukseensa tulla Pyhän Hengen opettamaksi.

Todella ihastuin Lutherin teksiin muistaakseni hänen Vuorisaarnan opetuksessaan. Siellä oli myös tuollainen hyvin selvä kuvaus siitä miten Pyhä Henki oli herättänyt hänessä pelastavan uskon. Innoissani näytin sen kohdan tälle pastorille, joka kummasteli sitä ja sanoi, että kato niin siinä Luther sanoo. ???
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 30.06.20 - klo:20:34
https://www.tv7plus.fi/vod/player/74976/?fbclid=IwAR3FcvHDKjwo0Y935rsTm-QFAYfm7FUm0H3n5TZkfu9axr8yi5fVyWUBU

Kiva nuoren naisen todistus.
Suomessa on vaikuttanut pitkään uuspietistinen perinne, jossa korostetaan, miten uskovaisen tulisi pitää vakaumustaan esillä, ja todistaa siitä sanallisesti henkilökohtaisen uskonelämänsä merkityksestä, parannuksen tekemistä ja entisen syntielämän hylkäämistä. Kun uskovaisten ja muiden välille vedetään armoton raja, harva suomalainen kokee kuuluvansa porukkaan, eikä myöskään halua kuulua. Omista uskonlepatuksista ollaan mieluummin hiljaa.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Taisto - 30.06.20 - klo:21:08
https://www.tv7plus.fi/vod/player/74976/?fbclid=IwAR3FcvHDKjwo0Y935rsTm-QFAYfm7FUm0H3n5TZkfu9axr8yi5fVyWUBU

Kiva nuoren naisen todistus.
Suomessa on vaikuttanut pitkään uuspietistinen perinne, jossa korostetaan, miten uskovaisen tulisi pitää vakaumustaan esillä, ja todistaa siitä sanallisesti henkilökohtaisen uskonelämänsä merkityksestä, parannuksen tekemistä ja entisen syntielämän hylkäämistä. Kun uskovaisten ja muiden välille vedetään armoton raja, harva suomalainen kokee kuuluvansa porukkaan, eikä myöskään halua kuulua. Omista uskonlepatuksista ollaan mieluummin hiljaa.
Niinkin voi käydä - kuten esim minulle on käynyt - että ajaudutaan pois porukasta, jossa on tietyt kirjoittamattomat säännöt ja vaatimukset. En halua enää kuulua siihen yhteisöön. Ja on selvää että jotkut eivät ymmärrä miksi en liittyisi takaisin siihen "parhaaseen ja oikeaoppisimpaan" porukkaan.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 30.06.20 - klo:23:31
Minä olen samastunut noihin uuspietistisiin sääntöihin. Mutta en anna minkään ryhmän määritellä itseäni. Siten ei tarvii pelätä mitään ryhmää ja tiedän missä itse seison. Ei myöskään tarvii olla mitään ryhmää vastaankaan. Minunkin nuoruuteni ryhmän jäsenet alkoivat kapinoimaan niitä normeja vastaan. Itse löysin oman tieni ilman ihan sellaista kapinaa. Tietyissä asioissa kuten ammatinvalinnasa varmaan rikoin heidän normejaan. Mutta mulle oli yksi lysti mitä ajattelivat minusta.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 30.06.20 - klo:23:34
Vähän hankala selittää mitä tatkoitin. Mutta ymmärrän mistä puhutte.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Marjatta - 01.07.20 - klo:09:48
Sandia minusta sinä kerroit selkeästi ja ymmärrettävästi. Ei yksityiskohtia tarvitse tuoda.  :)
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 01.07.20 - klo:13:17
Seurakuntayhteisöissä toimivat samat ihmisyyteen liittyvät periaatteet
kuin kaikissa  kerhoissa, järjestöissä ja muissa kuppikunnissa.
Niin kauan kuin porukan ajattelu- ja toimintaperiaatteet ovat samoja,
jotka on itse omaksunut, mukanaolo on luonnollista.
Mutta jos itse alkaa muuttua, tai porukka muuttuu, tulee tietysti kyseenalaistamista ja ristiriitoja.

En ole koskaan tietoisesti sitoutunut mihinkään hengelliseen ryhmittymään.
Se että minut liitettiin vauvana luter. kirkkoon,
ei tietenkään ollut oma valintani.
Kuulun edelleen kirkkoon, koska arvostan yhteiskunnan kulttuurihistoriallisia taustoja.
Uudestisyntyneenä uskovana en silti voi kokea ev-lut. kirkkoa hengelliseksi kodikseni.
Kirkkohan viestittää jatkuvasti julkisuuteen epäkristillisiä periaatteita
ja haluaa selvästi irrottautua Raamatun auktoriteetista.

En ole kuitenkaan liittynyt mihinkään muuhunkaan ryhmittymään,
koska niissä on omat ongelmansa, esim. sisäänpäinkääntyneisyyttä,
omahyväisyyttä  ja lahkohenkisyyttä.
Olen myös saanut vaikutelman, että pyrkiminen liitännäisjäsenenä johonkin vapaaseen suuntaukseen on hankalaa.
Oma ns. oikeaoppisuus pitäisi todistaa jatkuvasti muille.

Voihan olla, että minulle tulee joskus tarve kuulua ja osallistua aktiivisesti johonkin hengelliseen ryhmään.
Sen täytyy silloin tapahtua luontaisesti ja siinä pitää tapahtua Jumalan tahto,
ei vain minun tai jonkin porukan.
Avoin kannattaa siis olla.
Onneksi erilaisten jengien kokoontumisissa voi käydä ilman jäsenyyttä,
ja netistä voi kuunnella ja katsella hyvin monenlaista hengelllisyyttä,
myös selkeästi raamatullista opetusta.



Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 01.07.20 - klo:15:49
Sandia minusta sinä kerroit selkeästi ja ymmärrettävästi. Ei yksityiskohtia tarvitse tuoda.  :)

Kiitos palautteesta. En ollut ikinä muotoillut sitä ajatusta ennen, mutta se tuli mieleen TJn ja Taiston viesteistä. Ymmärrän mihin he viittaavat ja olen samaa mieltäkin, mutta sillä varauksella, että olen samaa mieltä "uuspietistien" opetuksesta, vaikka en alistu minkään ryhmän sosiaalisiin paineisiin.

Se tosin jätti minut hieman yksin. :-[ Mutta sille en voinut mitään. En antanut senkään häiritä. Ei kukaan kuitenkaan elä minun eläämääni puolestani.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 01.07.20 - klo:15:52
Seurakuntayhteisöissä toimivat samat ihmisyyteen liittyvät periaatteet
kuin kaikissa  kerhoissa, järjestöissä ja muissa kuppikunnissa.
Niin kauan kuin porukan ajattelu- ja toimintaperiaatteet ovat samoja,
jotka on itse omaksunut, mukanaolo on luonnollista.
Mutta jos itse alkaa muuttua, tai porukka muuttuu, tulee tietysti kyseenalaistamista ja ristiriitoja.

En ole koskaan tietoisesti sitoutunut mihinkään hengelliseen ryhmittymään.
Se että minut liitettiin vauvana luter. kirkkoon,
ei tietenkään ollut oma valintani.
Kuulun edelleen kirkkoon, koska arvostan yhteiskunnan kulttuurihistoriallisia taustoja.
Uudestisyntyneenä uskovana en silti voi kokea ev-lut. kirkkoa hengelliseksi kodikseni.
Kirkkohan viestittää jatkuvasti julkisuuteen epäkristillisiä periaatteita
ja haluaa selvästi irrottautua Raamatun auktoriteetista.

En ole kuitenkaan liittynyt mihinkään muuhunkaan ryhmittymään,
koska niissä on omat ongelmansa, esim. sisäänpäinkääntyneisyyttä,
omahyväisyyttä  ja lahkohenkisyyttä.
Olen myös saanut vaikutelman, että pyrkiminen liitännäisjäsenenä johonkin vapaaseen suuntaukseen on hankalaa.
Oma ns. oikeaoppisuus pitäisi todistaa jatkuvasti muille.

Voihan olla, että minulle tulee joskus tarve kuulua ja osallistua aktiivisesti johonkin hengelliseen ryhmään.
Sen täytyy silloin tapahtua luontaisesti ja siinä pitää tapahtua Jumalan tahto,
ei vain minun tai jonkin porukan.
Avoin kannattaa siis olla.
Onneksi erilaisten jengien kokoontumisissa voi käydä ilman jäsenyyttä,
ja netistä voi kuunnella ja katsella hyvin monenlaista hengelllisyyttä,
myös selkeästi raamatullista opetusta.

Näen asia kutakuinkin samalla tavalla.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 02.07.20 - klo:22:25
Minä olen samastunut noihin uuspietistisiin sääntöihin. Mutta en anna minkään ryhmän määritellä itseäni. Siten ei tarvii pelätä mitään ryhmää ja tiedän missä itse seison. Ei myöskään tarvii olla mitään ryhmää vastaankaan. Minunkin nuoruuteni ryhmän jäsenet alkoivat kapinoimaan niitä normeja vastaan. Itse löysin oman tieni ilman ihan sellaista kapinaa. Tietyissä asioissa kuten ammatinvalinnasa varmaan rikoin heidän normejaan. Mutta mulle oli yksi lysti mitä ajattelivat minusta.
Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt luterilaisen kirkon sisällä toiminut herätysliike.  Sen ympärille syntyi hyvin erilaisia, ja eri tavoin opettavia pietistisiä liikkeitä, joista monia nimitetään herätysliikkeiksi. 

Suomessa viidesläisyyttä sanotaan uuspietismiksi. Se on ymmärretty pietismin uudeksi tulemiseksi 1960-luvulla, joka  edustaa epäluterilaista ratkaisukristillisyyttä uskoontulotodistuksineen ”ensin oli kurjaa, sitten valitsin Jeesuksen ja nyt kaikki on paljon parempaa”.

Puhdasoppinen luterilaisuus on Suomessa kansanuskonto, eikä suurin osa suomalaisista edes harkitse mitään muuta uskontoa. Suomalaiset uskovat, koska vanhemmat, isovanhemmat, naapurit, presidentti ja julkkiksetkin uskovat. Luterilaisuus on asettunut yhteiskuntaamme, kuten muut uskonnot ovat asettuneet muihin kulttuureihin. Herätysliikkeitä sikiää aika ajoin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Vaikeata kuvitella, että juuri jossakin pienessä piirissä olisi nyt vihdoin ymmärretty se ainut tietty oikea tapa toteuttaa uskoa, joka mahdollistaa taivaan portin aukeamisen.

Luterilainen usko Suomessa on sen verran valju, että sen seuraaminen ei vaadi mitään konkreettisia tekoja. Riittää, että on kastettu, käy rippikoulun ja ottaa hatun pois päästä kirkossa messussa. Luterilaisuus ei pakota jatkuvasti ajattelemaan Jumalaa, ja punnitsemaan tekojamme Jumalan edessä. Jeesus kuoli jo syntiemme tähden, se riittää, että mielessämme pyydämme Häneltä armahdusta. Pelastus on alussa, keskellä ja lopussa yksinomaan Jumalan varassa.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 03.07.20 - klo:00:36
Minä olen samastunut noihin uuspietistisiin sääntöihin. Mutta en anna minkään ryhmän määritellä itseäni. Siten ei tarvii pelätä mitään ryhmää ja tiedän missä itse seison. Ei myöskään tarvii olla mitään ryhmää vastaankaan. Minunkin nuoruuteni ryhmän jäsenet alkoivat kapinoimaan niitä normeja vastaan. Itse löysin oman tieni ilman ihan sellaista kapinaa. Tietyissä asioissa kuten ammatinvalinnasa varmaan rikoin heidän normejaan. Mutta mulle oli yksi lysti mitä ajattelivat minusta.
Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt luterilaisen kirkon sisällä toiminut herätysliike.  Sen ympärille syntyi hyvin erilaisia, ja eri tavoin opettavia pietistisiä liikkeitä, joista monia nimitetään herätysliikkeiksi. 

Suomessa viidesläisyyttä sanotaan uuspietismiksi. Se on ymmärretty pietismin uudeksi tulemiseksi 1960-luvulla, joka  edustaa epäluterilaista ratkaisukristillisyyttä uskoontulotodistuksineen ”ensin oli kurjaa, sitten valitsin Jeesuksen ja nyt kaikki on paljon parempaa”.

Puhdasoppinen luterilaisuus on Suomessa kansanuskonto, eikä suurin osa suomalaisista edes harkitse mitään muuta uskontoa. Suomalaiset uskovat, koska vanhemmat, isovanhemmat, naapurit, presidentti ja julkkiksetkin uskovat. Luterilaisuus on asettunut yhteiskuntaamme, kuten muut uskonnot ovat asettuneet muihin kulttuureihin. Herätysliikkeitä sikiää aika ajoin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Vaikeata kuvitella, että juuri jossakin pienessä piirissä olisi nyt vihdoin ymmärretty se ainut tietty oikea tapa toteuttaa uskoa, joka mahdollistaa taivaan portin aukeamisen.

Luterilainen usko Suomessa on sen verran valju, että sen seuraaminen ei vaadi mitään konkreettisia tekoja. Riittää, että on kastettu, käy rippikoulun ja ottaa hatun pois päästä kirkossa messussa. Luterilaisuus ei pakota jatkuvasti ajattelemaan Jumalaa, ja punnitsemaan tekojamme Jumalan edessä. Jeesus kuoli jo syntiemme tähden, se riittää, että mielessämme pyydämme Häneltä armahdusta. Pelastus on alussa, keskellä ja lopussa yksinomaan Jumalan varassa.
Kerrot tuossa, mitä "suomalainen puhdasoppinen luterilaisuus" on.
Samalla osoitat, miten kauas se on loitontunut kristinuskosta.

Kristinuskohan on uskoa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Hän ilmoittaa itsensä, pelastussuunnitelmansa ja tahtonsa omassa kirjoitetussa sanassaan, Raamatussa.
Siellä kerrotaan, miten Jumalan tahtoa toteutetaan,
mitä on kristityn elämä ja mikä on ihmisen oma osuus pelastumisessa.

Sanot luterilaisen uskon Suomessa olevan valjua.
Se ei tarkoita, että Jumala olisi muuttunut ja antanut periksi omassa pyhyydessään ja vanhurskaudessaan.
Vain ihmiset ovat muuttuneet.

Jumalan herruutta ei enää yleisesti tunnusteta eikä Raamattua uskota pyhäksi auktoriteetiksi.
Siksi Jumala antaa syntyä kirkollisia herätysliikkeitä ja erillisiä uskontokuntia.
Niiden joukossa on ainakin alkuvaiheessa uudestisyntyneitä, raamatullisen uskonratkaisun tehneitä henkilöitä, jotka muodostavat Jeesuksen maanpäällisen seurakunnan.
Vain tälle seurakunnalle on luvattu vapautus kadotustuomiolta, siis helvettiin joutumiselta.
He ovat Jeesuksen veren turvissa.

Muut ihmiset, siis ne, jotka eivät ole tulleet uskoon eivätkä lähteneet tietoisesti seuraamaan Jeesusta, eivät tule pelastumaan viimeisellä tuomiolla.
Jumalan Sana sanoo niin.



Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Natanael - 03.07.20 - klo:12:18
Jotenkin vaikuttaa TJ:n kirjoitustyyli tutulta netmissionin ajoilta.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 03.07.20 - klo:16:06
Minä olen samastunut noihin uuspietistisiin sääntöihin. Mutta en anna minkään ryhmän määritellä itseäni. Siten ei tarvii pelätä mitään ryhmää ja tiedän missä itse seison. Ei myöskään tarvii olla mitään ryhmää vastaankaan. Minunkin nuoruuteni ryhmän jäsenet alkoivat kapinoimaan niitä normeja vastaan. Itse löysin oman tieni ilman ihan sellaista kapinaa. Tietyissä asioissa kuten ammatinvalinnasa varmaan rikoin heidän normejaan. Mutta mulle oli yksi lysti mitä ajattelivat minusta.
Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt luterilaisen kirkon sisällä toiminut herätysliike.  Sen ympärille syntyi hyvin erilaisia, ja eri tavoin opettavia pietistisiä liikkeitä, joista monia nimitetään herätysliikkeiksi. 

Suomessa viidesläisyyttä sanotaan uuspietismiksi. Se on ymmärretty pietismin uudeksi tulemiseksi 1960-luvulla, joka  edustaa epäluterilaista ratkaisukristillisyyttä uskoontulotodistuksineen ”ensin oli kurjaa, sitten valitsin Jeesuksen ja nyt kaikki on paljon parempaa”.

Puhdasoppinen luterilaisuus on Suomessa kansanuskonto, eikä suurin osa suomalaisista edes harkitse mitään muuta uskontoa. Suomalaiset uskovat, koska vanhemmat, isovanhemmat, naapurit, presidentti ja julkkiksetkin uskovat. Luterilaisuus on asettunut yhteiskuntaamme, kuten muut uskonnot ovat asettuneet muihin kulttuureihin. Herätysliikkeitä sikiää aika ajoin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Vaikeata kuvitella, että juuri jossakin pienessä piirissä olisi nyt vihdoin ymmärretty se ainut tietty oikea tapa toteuttaa uskoa, joka mahdollistaa taivaan portin aukeamisen.

Luterilainen usko Suomessa on sen verran valju, että sen seuraaminen ei vaadi mitään konkreettisia tekoja. Riittää, että on kastettu, käy rippikoulun ja ottaa hatun pois päästä kirkossa messussa. Luterilaisuus ei pakota jatkuvasti ajattelemaan Jumalaa, ja punnitsemaan tekojamme Jumalan edessä. Jeesus kuoli jo syntiemme tähden, se riittää, että mielessämme pyydämme Häneltä armahdusta. Pelastus on alussa, keskellä ja lopussa yksinomaan Jumalan varassa.

Missähän sitä "puhdasoppista" luterilaisuutta esiintyy ja miten se määritellään?
Aika kaukana ilmeisesti ollaan Lutherin opetuksista ainakin.Lutherilla jos kellä oli kuvailemasi 
 ”ensin oli kurjaa, sitten valitsin Jeesuksen ja nyt kaikki on paljon parempaa” -kokemus
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 03.07.20 - klo:17:39
Laten uusi todistus heinäkuun ekalta päivältä.
Itse en ajattele että hänen tilanteensa on helppo, mutta Jumala voi pitää huolen kustakin, joka antaa Hänelle mahdollisuuden.

https://www.youtube.com/watch?v=Y44kocJs-dM
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 03.07.20 - klo:21:30
Laten uusi todistus heinäkuun ekalta päivältä.
Itse en ajattele että hänen tilanteensa on helppo, mutta Jumala voi pitää huolen kustakin, joka antaa Hänelle mahdollisuuden.

https://www.youtube.com/watch?v=Y44kocJs-dM
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi suursyntisiä ihmisiä nostetaan jalustalle, sillä Jumalan edessä olemme kaikki samanlaisia suursyntisiä.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 03.07.20 - klo:22:38
Minä olen samastunut noihin uuspietistisiin sääntöihin. Mutta en anna minkään ryhmän määritellä itseäni. Siten ei tarvii pelätä mitään ryhmää ja tiedän missä itse seison. Ei myöskään tarvii olla mitään ryhmää vastaankaan. Minunkin nuoruuteni ryhmän jäsenet alkoivat kapinoimaan niitä normeja vastaan. Itse löysin oman tieni ilman ihan sellaista kapinaa. Tietyissä asioissa kuten ammatinvalinnasa varmaan rikoin heidän normejaan. Mutta mulle oli yksi lysti mitä ajattelivat minusta.
Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt luterilaisen kirkon sisällä toiminut herätysliike.  Sen ympärille syntyi hyvin erilaisia, ja eri tavoin opettavia pietistisiä liikkeitä, joista monia nimitetään herätysliikkeiksi. 

Suomessa viidesläisyyttä sanotaan uuspietismiksi. Se on ymmärretty pietismin uudeksi tulemiseksi 1960-luvulla, joka  edustaa epäluterilaista ratkaisukristillisyyttä uskoontulotodistuksineen ”ensin oli kurjaa, sitten valitsin Jeesuksen ja nyt kaikki on paljon parempaa”.

Puhdasoppinen luterilaisuus on Suomessa kansanuskonto, eikä suurin osa suomalaisista edes harkitse mitään muuta uskontoa. Suomalaiset uskovat, koska vanhemmat, isovanhemmat, naapurit, presidentti ja julkkiksetkin uskovat. Luterilaisuus on asettunut yhteiskuntaamme, kuten muut uskonnot ovat asettuneet muihin kulttuureihin. Herätysliikkeitä sikiää aika ajoin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Vaikeata kuvitella, että juuri jossakin pienessä piirissä olisi nyt vihdoin ymmärretty se ainut tietty oikea tapa toteuttaa uskoa, joka mahdollistaa taivaan portin aukeamisen.

Luterilainen usko Suomessa on sen verran valju, että sen seuraaminen ei vaadi mitään konkreettisia tekoja. Riittää, että on kastettu, käy rippikoulun ja ottaa hatun pois päästä kirkossa messussa. Luterilaisuus ei pakota jatkuvasti ajattelemaan Jumalaa, ja punnitsemaan tekojamme Jumalan edessä. Jeesus kuoli jo syntiemme tähden, se riittää, että mielessämme pyydämme Häneltä armahdusta. Pelastus on alussa, keskellä ja lopussa yksinomaan Jumalan varassa.

Missähän sitä "puhdasoppista" luterilaisuutta esiintyy ja miten se määritellään?
Aika kaukana ilmeisesti ollaan Lutherin opetuksista ainakin.Lutherilla jos kellä oli kuvailemasi 
 ”ensin oli kurjaa, sitten valitsin Jeesuksen ja nyt kaikki on paljon parempaa” -kokemus

Kaikki on Jumalan tekoa, eikä siinä ihmisellä ole mitään osuutta eikä ansiota. Niin Luther itse, luterilainen kirkko kuin myös katolinen kirkko on hylännyt ja tuominnut harhaopiksi pelagiolaisuuden ja semipelagiolaisuuden, joka näkee pelastumisen Jumalan ja ihmisen yhteistyönä. Eikö herätyshenkinen todistaminen ja kutsu pelastukseen haasta ihmistä tekemään uskonratkaisun? Eikö viidesläisyys ja USA:sta tuotu ratkaisukristillisyys kaikkine elkeineen uskonratkaisun tekemisessä ole nykyisen ajan semipelagiolaisuutta?
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 04.07.20 - klo:00:26
Laten uusi todistus heinäkuun ekalta päivältä.
Itse en ajattele että hänen tilanteensa on helppo, mutta Jumala voi pitää huolen kustakin, joka antaa Hänelle mahdollisuuden.

https://www.youtube.com/watch?v=Y44kocJs-dM
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi suursyntisiä ihmisiä nostetaan jalustalle, sillä Jumalan edessä olemme kaikki samanlaisia suursyntisiä.

Itse olen itse asiassa samaa mieltä. Ja ajattelen että vankilassa rikosten takia kauan olleella välttämättä tulee vapaus olemaan ajoittain haasteellista, ja siksikään ei ole mielestäni tehdä sitä vieläkin haastellisemmaksi luoda hänestä jokin romantisoitu kuva, että nyt menee hienosti. Elämä on kaikille tarpeeksi haastellista ilmankin tuollaista jalustaa.

Mutta hänen suora kerrontansa tuossa oli siitäkin huolimatta kiva kuunnella. Ja hieno, että Jeesus on voinut hänet(kin) pelastaa. :)
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 04.07.20 - klo:14:23
Kun pahoja julkisyntejä tehnyt ihminen kääntyy Jumalan puoleen,
katuu tekojaan ja vastaanottaa uskon ja armon,
hän ei varmaan koe asiassa mitään romanttista.
Hänhän ei ole sankari, vaan edustaa ihmisyyden surkeimpia puolia.
Näyttävimmätkään synnit eivät ole urotekoja,
eikä uskoontulokaan ei ole ihmisen ylevä suoritus.

Suursyntinen on erityisen heikko yksilö,
usein monella tavalla kieroutunut ja epäluotettava.
Nämä ominaisuudet eivät aina katoa yhtäkkiä uskoontulonkaan yhteydessä,
vaan tarvitaan kasvua ihmisenä ja uskovana.

Tässä eheytymisessä voi olla jonkun kohdalla avuksi se,
että hänen menneisyytensä ja uusi elämänsä saavat julkisuutta.
Silloin ihmisen on opeteltava vastaamaan sanoistaan ja teoistaan,
ettei olisi häpeäksi Herralle.

Nöyryyden pitää myös lisääntyä, jotta ei unohda, mistä on tullut ja millaiseksi on muuttunut.
Tuo muutos perustuu kokonaan Jumalan laupeuteen Jeesuksen uhrityön kautta.
Syntisestä ei ole tullut uskon sankaria, vaan hän on paljon pahaa tehnyt yksilö,
joka ei ole saanut ansionsa mukaan.
Hän ei ole muuttunut ihmisenä kelvolliseksi Jumalan silmissä,
vaan vain Jeesuksen veri on hänet vanhurskauttanut.

Tämä koskee tietysti kaikkia ihmisiä, myös vain
"pienehköjä piilosyntejä" tehneitä, jotka ovat jossain vaiheessa uudestisyntyneet.
Ihmisen syntisyys Jumalan edessä on yhtä suuri,
olipa hän tappaja, alkoholisti, raiskaaja tai lapsesta lähtien Jumalaan turvannut, kilttiä ja siistiä elämää elänyt.
Hän on joka tapauksessa ansainnut kadotustuomion,
ellei ota elämänsä aikana vastaan Herran tarjoamaa lunastusta.

"Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen
tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat;
sillä ei ole yhtään erotusta.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan
sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."
(Room. 3: 21-24)







Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 04.07.20 - klo:17:52
Taas samoilla aaltopituuksilla Solteron kanssa. Tuossa tulee ikäänkuin esille asioita, miksi tykkään tehdä töitä rikollisten parissa. Pohjimmaltaan olemme samassa junassa tän elämän kanssa. Olenko rehellinen Jumalalle, itselleni, muille ja otanko vastuun itsestäni vai pyrinkö selittämään omaa pahuuttani jollain muulla. Tuollaisena se on tosi aitoa, siis mun työni.

Olen huomaavina Laten puheesta tuolla videolla, että hän on todella ottanut vastuuta omasta itsestään, siksi juuri pidin siitä.

Onhan rikollisia, jotka juuri käyttävät uskonnollisuutta luomaan kuvaa luotettavuudesta ja että nyt kaikkien pitää luottaa minuun, koska Jumala on pelastanut minut tai jotain. Sellaisenaan se on osa rikollista ajattelua, missä ajatellaan että ihmiset ovat tavallaan velkaa mulle sen, että luottavat minuun ja uskovat että mulla pyyhkii hyvi ja mitää ongelmia ei enää ole eikä tule.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 04.07.20 - klo:21:40
Taas samoilla aaltopituuksilla Solteron kanssa. Tuossa tulee ikäänkuin esille asioita, miksi tykkään tehdä töitä rikollisten parissa. Pohjimmaltaan olemme samassa junassa tän elämän kanssa. Olenko rehellinen Jumalalle, itselleni, muille ja otanko vastuun itsestäni vai pyrinkö selittämään omaa pahuuttani jollain muulla. Tuollaisena se on tosi aitoa, siis mun työni.

Olen huomaavina Laten puheesta tuolla videolla, että hän on todella ottanut vastuuta omasta itsestään, siksi juuri pidin siitä.

Onhan rikollisia, jotka juuri käyttävät uskonnollisuutta luomaan kuvaa luotettavuudesta ja että nyt kaikkien pitää luottaa minuun, koska Jumala on pelastanut minut tai jotain. Sellaisenaan se on osa rikollista ajattelua, missä ajatellaan että ihmiset ovat tavallaan velkaa mulle sen, että luottavat minuun ja uskovat että mulla pyyhkii hyvi ja mitää ongelmia ei enää ole eikä tule.
Laten todistus korostaa omavoimaisuutta. Perisynnin turmelemalla ihmisellä on taipumus hengelliseen ylpeyteen.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 05.07.20 - klo:17:59
Taas samoilla aaltopituuksilla Solteron kanssa. Tuossa tulee ikäänkuin esille asioita, miksi tykkään tehdä töitä rikollisten parissa. Pohjimmaltaan olemme samassa junassa tän elämän kanssa. Olenko rehellinen Jumalalle, itselleni, muille ja otanko vastuun itsestäni vai pyrinkö selittämään omaa pahuuttani jollain muulla. Tuollaisena se on tosi aitoa, siis mun työni.

Olen huomaavina Laten puheesta tuolla videolla, että hän on todella ottanut vastuuta omasta itsestään, siksi juuri pidin siitä.

Onhan rikollisia, jotka juuri käyttävät uskonnollisuutta luomaan kuvaa luotettavuudesta ja että nyt kaikkien pitää luottaa minuun, koska Jumala on pelastanut minut tai jotain. Sellaisenaan se on osa rikollista ajattelua, missä ajatellaan että ihmiset ovat tavallaan velkaa mulle sen, että luottavat minuun ja uskovat että mulla pyyhkii hyvi ja mitää ongelmia ei enää ole eikä tule.
Laten todistus korostaa omavoimaisuutta. Perisynnin turmelemalla ihmisellä on taipumus hengelliseen ylpeyteen.

Siis meillä kaikilla.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 27.08.20 - klo:14:30
Minä olen samastunut noihin uuspietistisiin sääntöihin. Mutta en anna minkään ryhmän määritellä itseäni. Siten ei tarvii pelätä mitään ryhmää ja tiedän missä itse seison. Ei myöskään tarvii olla mitään ryhmää vastaankaan. Minunkin nuoruuteni ryhmän jäsenet alkoivat kapinoimaan niitä normeja vastaan. Itse löysin oman tieni ilman ihan sellaista kapinaa. Tietyissä asioissa kuten ammatinvalinnasa varmaan rikoin heidän normejaan. Mutta mulle oli yksi lysti mitä ajattelivat minusta.
Pietismi on 1600-luvun lopussa Saksassa syntynyt luterilaisen kirkon sisällä toiminut herätysliike.  Sen ympärille syntyi hyvin erilaisia, ja eri tavoin opettavia pietistisiä liikkeitä, joista monia nimitetään herätysliikkeiksi. 

Suomessa viidesläisyyttä sanotaan uuspietismiksi. Se on ymmärretty pietismin uudeksi tulemiseksi 1960-luvulla, joka  edustaa epäluterilaista ratkaisukristillisyyttä uskoontulotodistuksineen ”ensin oli kurjaa, sitten valitsin Jeesuksen ja nyt kaikki on paljon parempaa”.

Puhdasoppinen luterilaisuus on Suomessa kansanuskonto, eikä suurin osa suomalaisista edes harkitse mitään muuta uskontoa. Suomalaiset uskovat, koska vanhemmat, isovanhemmat, naapurit, presidentti ja julkkiksetkin uskovat. Luterilaisuus on asettunut yhteiskuntaamme, kuten muut uskonnot ovat asettuneet muihin kulttuureihin. Herätysliikkeitä sikiää aika ajoin niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Vaikeata kuvitella, että juuri jossakin pienessä piirissä olisi nyt vihdoin ymmärretty se ainut tietty oikea tapa toteuttaa uskoa, joka mahdollistaa taivaan portin aukeamisen.

Luterilainen usko Suomessa on sen verran valju, että sen seuraaminen ei vaadi mitään konkreettisia tekoja. Riittää, että on kastettu, käy rippikoulun ja ottaa hatun pois päästä kirkossa messussa. Luterilaisuus ei pakota jatkuvasti ajattelemaan Jumalaa, ja punnitsemaan tekojamme Jumalan edessä. Jeesus kuoli jo syntiemme tähden, se riittää, että mielessämme pyydämme Häneltä armahdusta. Pelastus on alussa, keskellä ja lopussa yksinomaan Jumalan varassa.

Missähän sitä "puhdasoppista" luterilaisuutta esiintyy ja miten se määritellään?
"Luterilainen puhdasoppisuus syntyi noin 1580 luterilaisten tunnustuskirjojen valmistuessa. Ominaista tälle suuntaukselle oli oikean luterilaisen opin määritteleminen ja vakiinnuttaminen, sanainspiraatio-oppi ja vankka luottamus siihen, että luterilaisessa tunnustuksessa ilmaistu oppi on raamatullinen ja sisältää kristinuskon totuuden."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luterilainen_puhdasoppisuus
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 27.08.20 - klo:16:08
Tuo ei oikein näyttäisi vastaavaan kysymykseeni. Siis kommenttisi ei oikein vastaa lainaamaasi viestin sisältöä.Kysyin, että missä sitä esiintyy. Vastauksesi antaa ikäänkuin vastauksen että sitä esiintyi noin 1580.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 27.08.20 - klo:18:24
Tuo ei oikein näyttäisi vastaavaan kysymykseeni. Siis kommenttisi ei oikein vastaa lainaamaasi viestin sisältöä.Kysyin, että missä sitä esiintyy. Vastauksesi antaa ikäänkuin vastauksen että sitä esiintyi noin 1580.
Kato tonne:

http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=39

http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=19

Tosin osaathan sä googlata ihan itsekin, jos asia kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 27.08.20 - klo:18:49
Mielestani Suomen Ev. Lut. kirkko ei edusta puhdasoppista luterilaisuutta. Siksi mietin mista sita mahtaisi loytya.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 27.08.20 - klo:21:35
Mielestani Suomen Ev. Lut. kirkko ei edusta puhdasoppista luterilaisuutta. Siksi mietin mista sita mahtaisi loytya.
Kelpaisiko sulle puhdasoppisen luterilaisuuden määritelmäksi luterilaisen kirkon tunnustuskirjat, jotka määrittelevät luterilaisen kirkon opin? Nehän ovat Lutherin ja Melanchthon kirjoittamia, paitsi Yksimielisyyden ohje, jonka kirjoittivat teologit Andreae, Chemnitz, Selnecker ja Chytraeus Lutherin ja Melanchtonin kuoltua. Se laadittiin, koska Lutherin ja Melanchtonin kuoltua luterilainen kirkko alkoi hajaantua opillisesti.

http://tunnustuskirjat.fi/tunnustuskirjat.html
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 27.08.20 - klo:21:50
Kylla. Sitten pitaisi kohtaan srk joka tunnustaa sen sellaisenaan. Sisalloltaan.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 27.08.20 - klo:23:01
Kylla. Sitten pitaisi kohtaan srk joka tunnustaa sen sellaisenaan. Sisalloltaan.
Nykyisin maamme evankelis-luterilaisen kirkon tunnustus on valjua, mutta toista se oli vielä pari sataa vuotta sitten. Kirkonkirjoista voimme tänään lukea muun muassa aviottomien äitien ripittämisestä salavuoteudesta, synnyttäneiden naisten kirkottamisesta, aviollisista riidoista, salavuoteudesta, häpeärangaistuksista tai karjataikojen tekemisestä. Synnyttäneiden naisten kirkottaminen eli kirkkoonotto oli yleistä vielä 1800-luvun lopulla.

Kirkottamisen tarkoituksena on lapsivuoteesta toipuneen naisen puhdistaminen synnytyksen aiheuttamasta saastaisuudesta, siunauksen antaminen ja kiitosrukouksen esittäminen. Kirkottaminen suoritettiin noin kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen kirkossa, pappilassa tai kotona. Kirkottamisesta luovuttiin vuonna 1963, kun kirkolliskokous hyväksyi uuden kirkkolain ja käsikirjan.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 28.08.20 - klo:02:40
Kylla. Sitten pitaisi kohtaan srk joka tunnustaa sen sellaisenaan. Sisalloltaan.
Nykyisin maamme evankelis-luterilaisen kirkon tunnustus on valjua, mutta toista se oli vielä pari sataa vuotta sitten. Kirkonkirjoista voimme tänään lukea muun muassa aviottomien äitien ripittämisestä salavuoteudesta, synnyttäneiden naisten kirkottamisesta, aviollisista riidoista, salavuoteudesta, häpeärangaistuksista tai karjataikojen tekemisestä. Synnyttäneiden naisten kirkottaminen eli kirkkoonotto oli yleistä vielä 1800-luvun lopulla.

Kirkottamisen tarkoituksena on lapsivuoteesta toipuneen naisen puhdistaminen synnytyksen aiheuttamasta saastaisuudesta, siunauksen antaminen ja kiitosrukouksen esittäminen. Kirkottaminen suoritettiin noin kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen kirkossa, pappilassa tai kotona. Kirkottamisesta luovuttiin vuonna 1963, kun kirkolliskokous hyväksyi uuden kirkkolain ja käsikirjan.

Missä kohtaa Tunnustuskirjoja on tuollaista?
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 28.08.20 - klo:11:53
Kylla. Sitten pitaisi kohtaan srk joka tunnustaa sen sellaisenaan. Sisalloltaan.
Nykyisin maamme evankelis-luterilaisen kirkon tunnustus on valjua, mutta toista se oli vielä pari sataa vuotta sitten. Kirkonkirjoista voimme tänään lukea muun muassa aviottomien äitien ripittämisestä salavuoteudesta, synnyttäneiden naisten kirkottamisesta, aviollisista riidoista, salavuoteudesta, häpeärangaistuksista tai karjataikojen tekemisestä. Synnyttäneiden naisten kirkottaminen eli kirkkoonotto oli yleistä vielä 1800-luvun lopulla.

Kirkottamisen tarkoituksena on lapsivuoteesta toipuneen naisen puhdistaminen synnytyksen aiheuttamasta saastaisuudesta, siunauksen antaminen ja kiitosrukouksen esittäminen. Kirkottaminen suoritettiin noin kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen kirkossa, pappilassa tai kotona. Kirkottamisesta luovuttiin vuonna 1963, kun kirkolliskokous hyväksyi uuden kirkkolain ja käsikirjan.

Missä kohtaa Tunnustuskirjoja on tuollaista?
Maamme evankelis-luterilaisen kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan, muun muassa kirkkokuria ja uppiniskaisen, sivistymättömän ja taikauskoisen kirkkorahvaan ripittämistä Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa XII uskonkohdassa Parannus. Rippi ja hyvitysteot. "Näistä olemme edellä sanoneet, että kirkkokurin säädökset on laadittu varoitukseksi".

Tämän päivän tunnustuskirjojen tulkinnat rakentuvat aikaisempien tulkintojen pohjalle hakien niistä tukea puhdasoppiseen luterilaisuuteen, mutta myös kritisoiden Lutherin aikasidonnaista ajattelua. Luterilainen teologiahan löytyy tunnustuskirjoista ja Lutherin teksteistä. Eihän kirkossa enää noudateta Lutherin avioliittoa koskevaa ajatteluakaan, koska niitä pidetään hänen omaan aikaansa sidottuina.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 28.08.20 - klo:17:38
Niin. Sen takia koko puhdasoppinen luterilaisuus käsitteenä on melko vesitetty.
Ensin joku on tehnyt Raamatun ulkopuolisen jutun siitä miten pitää oikeasti uskoa ja sitten ihmiset eri aikoina tulkitsevat, ottavat pois, lisäävät omiaan. Eli hieman heikoilla perustuksilla ollaan. Ei ihme että menee kallelleen eri suuntiin ja natisee liitoksistaan.

Itse en näe itseäni luterilaisena vaan uudestisyntyneenä uskovana.
Minusta näyttää, että Pyhä Henki yhä kykenee avaamaan ihmisen sydäntä siten, että ihminen ymmärtää evankeliumin ja voi siten vastaanottaa Jeesuksen henkilökohtaisena pelastajaan. Pyhä Henki opettaa Raamatun sanomaa ihmissydämelle.

On todella vaikuttavaa todeta, että on ihminen sitten mistä lähtökohdasta käsin, kun Pyhä Henki pääsee johtamaan ihmiselle totuutta, tämä johtaa aina siihen että ihminen tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herrana ja jotain omasta itsestä on murtunut niin, että ihminen voi syntyä Jumalan lapseksi.

Itse kohtasin Pyhän Hengen opettaman ihmisen tällä viikolla. Hän tunnusti Jeesuksen omaksi Herrakseen ja kertoi miten Herra oli vetänyt hänet luokseen. Se oli tapahtunut vankilassa. Oli istunut siellä 7 vuotta ja oppinut paljon.

On hienoa nähdä, miten Jumala ottaa ihmisen kiinni ja alkaa opettaa. :) Se on valtava lahja.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 28.08.20 - klo:21:50
Niin. Sen takia koko puhdasoppinen luterilaisuus käsitteenä on melko vesitetty.
Minusta pietistiset ratkaisukristillisyyttä edustavat pietistiset herätysliikkeet ja 1960-luvulla syntynyt uuspietistinen viidesläisyys ovat vesittäneet puhdasoppisen luterilaisuuden. Tosin herätysliikkeetkin ovat nykyisin vesittyneitä ja hajonneet kuin Neuvostoliitto.

Nykyisin harva suomalainen luterilainen kristitty on koskaan edes kuullutkaan luterilaisen kirkon tunnustuskirjoista tai Lutherista tai on kiinnostunut henkimaailman asioista. Kirkko kärsii väkikadosta kirkkosaleissa, koska ketään ei kiinnosta iloton luterilaisuus eikä masentavat virret. Siksi kirkosta erotaan kiihtyvällä vauhdilla, mutta kirkon liberaalia siipeä edustava julkkispappi Kari Kanalaa se ei huoleta.

– Ajattelen, että tämä on vapaa maa ja jos haluaa kuulua kirkkoon, olen siitä todella iloinen. Jos hyvistä syistä lähtee, olen siitäkin iloinen, koska silloin ne ovat olleet hyviä syitä.

Kanala kertoo, että kun kirkon asema yhteiskunnassa on horjunut, esimerkiksi rippileirejä on uudistettu. Tavoitteena on saada turvallinen ilmapiiri, ja sisällössä nuorilla itsellään on iso rooli. Hän sanoo, että rippileireillä on ollut aiemmin pakottavaa ohjelmaa.

– Minä en tykkää sellaisesta yhtään. Kristinusko on olemukseltaan vapautta, ja sen pitäisi näkyä kokonaisuudessa. Minulle hienoimpia hetkiä ovat ne, kun istun itse penkissä ja isoset kertovat hapuilevin sanoin ja sävelin omasta ajattelustaan ja uskostaan.

https://yle.fi/uutiset/3-11504123

Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 29.08.20 - klo:15:23
Kuka on kehittänyt käsitteen ratkaisukristillisyys ja mitä se tarkoittaa. Olen aina ihmetellyt sitä.
Oli melko traumaattista, kun eräs helluntailainen paljon esillä oleva ja paljon evankelioiva uskova hyökkäsi minua kohtaan ja tuomitsi minut ratkaisukritilliseksi, koska Kansanlähetys on hengellinen kotini.

Tuo on ensimmäinen kerta kun törmäsi sanaan ratkaisukristillisyys. Mitä ihmettä se tarkoittaa??

Olen myös miettinyt, mikä on sen vastakohta. ???

Vahingossa-kristillisyys; vasten-tahtoa-kristillisyys; tiedottomasti-kritillisyys??
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 29.08.20 - klo:15:49
Ratkaisukristillisyydellä tarkoitetaan kai ainakin sitä ilmiötä,
että kun Jumala kutsuu, ihminen vastaa myöntävästi ja
ottaa tietoisesti uskon lahjan vastaan.
Koska Jumala ei tee kenestäkään väkisin seuraajaansa,
uskoontuloon tarvitaan ihmisen oma tahto
tehdä vapaaehtoinen ratkaisu joko ottaa kutsu vastaan tai torjua se.

Ilman Jumalan tekemää ovenavausta ei uskoon voi tulla.
Mutta kun Jumalaa vaikuttaa niin, että ihminen alkaa etsiä ja kolkutella,
hänelle varmasti avataan ovi. (Luuk. 11:10)
Etsijä tekee sitten oman ratkaisunsa lähteäkö uskon tielle vai ei.

Herran laupeus ilmenee siinä, että koska Hän tuntee jokaisen elämän perusteellisesti jo sukupolvia taaksepäin, Hän kutsuu ja auttaa ratkaisunteossa yksilöllisesti.
Pyhä Henki rukoilee sanattomia rukouksiaan.

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla."
(Room. 8:26)
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: ElCaro - 29.08.20 - klo:15:50
Kyllä ainakin helluntaliikkeen sisällä puhutaan paljonkin uskonratkaisusta - ja siitä näkökulmasta ratkaisukristillisyydestä.
Luulisin että kansanlähetyksessäkin asia nähdään suurinpiirtein samalla tavalla.
Siksi traumaattinen kokemuksesi kuulostaa omituiselta, siis siilä tavalla että tämä uskova hyökkäsi sinua vastaan tällä asialla.

Sana herättänee erilaisia intohimoja ja vastakkainasettelua.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 29.08.20 - klo:15:57
Olen mieltänyt asian samalla tavalla kuin Soltero ja ElCaro.
Mitä jäisi Raamtusta jäljelle jos eliminoitaisiin kaikki ne kohdat, missä Jumala kutsuu ihmistä ja neuvoo kääntymään, tekemään parannus, ottamaan vastaan evankeliumi.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 29.08.20 - klo:16:05
Tuli nimittäin eilen mieleen ajatus, että silloinkin kun ihminen kuulee evankeliumin ja se ei muuta ihmissydäntä, siinäkin ihminen ajatuksissaan sanoo jotain itselleen asiasta ja sillä perusteella TEKEE RATKAISUN, että asia ei ole sen väärtti, että sille kannattaa uhrata enempää aikaa. Tai mitä sitten ajatteleekin.

Ihminen ei voi olla tekemättä valintaa kun tulee vastaa kaksi mahdollisuus, kaksi tietä edetä. Se että jää siihenkin on valinta eli ratkaisu. Siis nököttämään risteykseen.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 30.08.20 - klo:14:23
Mielestani Suomen Ev. Lut. kirkko ei edusta puhdasoppista luterilaisuutta. Siksi mietin mista sita mahtaisi loytya.
Puhdasoppisuuden aikana Ruotsin (Suomen) Ev. Lut. kirkko edusti puhdasoppista luterilaisuutta. Puhdasoppisuuden aika tarkoittaa Suomen historiassa aikakautta, jonka uskonnollista elämää leimasi tiukka evankelis-luterilainen puhdasoppisuus eli ortodoksia. Puhdasoppisuuteen liittyi entistä tiukempi väestön uskonnollinen ja moraalinen yhdenmukaistaminen ja kurinpito sekä kansanuskon vastainen toiminta.

Ruotsin kuningas Juhana III oli kääntynyt  katolilaiseksi vuonna 1576, ja Juhanan kuoltua kuninkaaksi tuli Sigismund, joka myös oli katolilainen. Kaarle-herttua kutsui koolle Upsalan kokouksen, jonka päätös vuodelta 1593 kuuluu luterilaisiin tunnustuskirjoihin, jossa hyväksytään Raamattu kristillisen opin ainoaksi ohjenuoraksi, pitäydytään kolmeen vanhakirkolliseen uskontunnustuksen ja Augsburgin uskontunnustukseen, kielletään näistä poikkeava opetus ja hylätään Juhana III:n liturgia.

Päätös vakiinnutti luterilaisen tunnustuksen aseman Ruotsissa. Vuonna 1686 Ruotsissa säädettiin kirkkolaki, jonka mukaan kaikkien kansalaisten oli kuuluttava evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja osallistuttava pyhäpäivinä jumalanpalveluksiin rangaistuksen uhalla. Kirkolla oli myös oikeus rangaista seurakuntalaisia.

Konventikkeliplakaatti oli laki, joka kielsi herätysliikkeiden seurat rangaistuksen uhalla. Konventikkeliplakaatin taustana oli 1600-luvulla valtaan päässyt luterilainen puhdasoppisuus, jonka aikana maallinen valta ja kirkko yhdessä pyrkivät tukahduttamaan kaikki poikkeamat Upsalan kokouksessa 1593 hyväksytystä ja lukkoon lyödystä luterilaisesta opista. Vuoden 1686 kirkkolaissa uhattiin harhaoppisia maastakarkotuksella.

http://tunnustuskirjat.fi/upsala.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Konventikkeliplakaatti

https://fi.wikipedia.org/wiki/Puhdasoppisuuden_aika_Suomessa

Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 30.08.20 - klo:18:09
Huh. Kylla kuulostaa monimutkaiselta. Onneksi voi vaan ottaa Raamatun ja lukea sielta suoraan.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 30.08.20 - klo:22:31
Itse en näe itseäni luterilaisena vaan uudestisyntyneenä uskovana.
Eikös tuo uudestisyntyminen Lutherin mukaan tapahdu kasteessa? Siksi 'uudestisyntynyt uskova ' kuulostaa siltä, että joku on omin lupinensa napannut jotain vain Jumalan vallassa olevaa.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 30.08.20 - klo:23:15
Tuli nimittäin eilen mieleen ajatus, että silloinkin kun ihminen kuulee evankeliumin ja se ei muuta ihmissydäntä, siinäkin ihminen ajatuksissaan sanoo jotain itselleen asiasta ja sillä perusteella TEKEE RATKAISUN, että asia ei ole sen väärtti, että sille kannattaa uhrata enempää aikaa. Tai mitä sitten ajatteleekin.

Ihminen ei voi olla tekemättä valintaa kun tulee vastaa kaksi mahdollisuus, kaksi tietä edetä. Se että jää siihenkin on valinta eli ratkaisu. Siis nököttämään risteykseen.
Minusta ihminen voi aivan hyvin olla tekemättä valintaa, koska pelastus on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Kaikki on Jumalan armon varassa. Sen sijaan ratkaisukristillisyydessä ihmisen oma osuus pelastuksensa suhteen on merkittävä, alkaen omasta tahdon "ratkaisusta". Ratkaisukristillisyydessä armo myös ehdollistetaan: Sinun on tehtävä vapaan tahdon uskonratkaisu ja tultava uskoon. Sinun on myös koettava pelastusvarmuutta, koska Raamattukin sanoo että "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa".

Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 31.08.20 - klo:01:06
Tuli nimittäin eilen mieleen ajatus, että silloinkin kun ihminen kuulee evankeliumin ja se ei muuta ihmissydäntä, siinäkin ihminen ajatuksissaan sanoo jotain itselleen asiasta ja sillä perusteella TEKEE RATKAISUN, että asia ei ole sen väärtti, että sille kannattaa uhrata enempää aikaa. Tai mitä sitten ajatteleekin.

Ihminen ei voi olla tekemättä valintaa kun tulee vastaa kaksi mahdollisuus, kaksi tietä edetä. Se että jää siihenkin on valinta eli ratkaisu. Siis nököttämään risteykseen.
Minusta ihminen voi aivan hyvin olla tekemättä valintaa, koska pelastus on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Kaikki on Jumalan armon varassa. Sen sijaan ratkaisukristillisyydessä ihmisen oma osuus pelastuksensa suhteen on merkittävä, alkaen omasta tahdon "ratkaisusta". Ratkaisukristillisyydessä armo myös ehdollistetaan: Sinun on tehtävä vapaan tahdon uskonratkaisu ja tultava uskoon. Sinun on myös koettava pelastusvarmuutta, koska Raamattukin sanoo että "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa".

Eihän kukaan uudestisyntynyt koe tehneensä "ratkaisua" omassa itsessään. Sellainen idea että joku ottaa ja päättää tulla uskoon ja tekee ratkaisun on jostain ulkopuolelta projisoitu juttu. Jumalan kutsu kohdallani oli niin voimakas, että sitä oli todella vaikea vastustaa. Silti yritin ikäänkuin puijata Jumalaa muutaman kuukauden. Häntä vain on hyvin vaikea puijata. Sama Paavalin kohdalla, ei hänelle tullut yhtäkkiä idea että päätänpä sittenkin seurata Jeesusta enkä vainota häneen uskovia. Ja silti ihmisen tahtoelämä ilmeisestikin muuttuu uudestisyntymässä.

Minusta tässä ratkaisukristillisyyskritiikissä on kyse pyrkiä kieltämään se että Raamatun mukaan, Jeesuksen mukaan ihmisen pitää syntyä uudestiylhäältä päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Se loukkaa ihmistä joten se pyritään eliminoimaan. Siinä on se Jumalan hulluus, tyhmältä maailman silmissä näyttävä lapsenomaisuus. Mutta kuten varmaan tiedät, Raamattu selvästi osoittaa se on viisaampi kuin inhimillinen viisaus.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4. Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 31.08.20 - klo:11:46
Tuli nimittäin eilen mieleen ajatus, että silloinkin kun ihminen kuulee evankeliumin ja se ei muuta ihmissydäntä, siinäkin ihminen ajatuksissaan sanoo jotain itselleen asiasta ja sillä perusteella TEKEE RATKAISUN, että asia ei ole sen väärtti, että sille kannattaa uhrata enempää aikaa. Tai mitä sitten ajatteleekin.

Ihminen ei voi olla tekemättä valintaa kun tulee vastaa kaksi mahdollisuus, kaksi tietä edetä. Se että jää siihenkin on valinta eli ratkaisu. Siis nököttämään risteykseen.
Minusta ihminen voi aivan hyvin olla tekemättä valintaa, koska pelastus on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Kaikki on Jumalan armon varassa. Sen sijaan ratkaisukristillisyydessä ihmisen oma osuus pelastuksensa suhteen on merkittävä, alkaen omasta tahdon "ratkaisusta". Ratkaisukristillisyydessä armo myös ehdollistetaan: Sinun on tehtävä vapaan tahdon uskonratkaisu ja tultava uskoon. Sinun on myös koettava pelastusvarmuutta, koska Raamattukin sanoo että "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa".

Eihän kukaan uudestisyntynyt koe tehneensä "ratkaisua" omassa itsessään. Sellainen idea että joku ottaa ja päättää tulla uskoon ja tekee ratkaisun on jostain ulkopuolelta projisoitu juttu. Jumalan kutsu kohdallani oli niin voimakas, että sitä oli todella vaikea vastustaa. Silti yritin ikäänkuin puijata Jumalaa muutaman kuukauden. Häntä vain on hyvin vaikea puijata. Sama Paavalin kohdalla, ei hänelle tullut yhtäkkiä idea että päätänpä sittenkin seurata Jeesusta enkä vainota häneen uskovia. Ja silti ihmisen tahtoelämä ilmeisestikin muuttuu uudestisyntymässä.

Minusta tässä ratkaisukristillisyyskritiikissä on kyse pyrkiä kieltämään se että Raamatun mukaan, Jeesuksen mukaan ihmisen pitää syntyä uudestiylhäältä päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Se loukkaa ihmistä joten se pyritään eliminoimaan. Siinä on se Jumalan hulluus, tyhmältä maailman silmissä näyttävä lapsenomaisuus. Mutta kuten varmaan tiedät, Raamattu selvästi osoittaa se on viisaampi kuin inhimillinen viisaus.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4. Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Subjektiivisissa kokemuksissa on ongelmallista se, että ihmisen usko ei ole pysyvää vaan alati vaihtuvaa esimerkiksi elämäntilanteiden mukaan. Ikävintä näissä ratkaisuasioissa on se tosiasia, että ne vierottavat ihmisen kirkon uskosta, yhteisestä uskosta, ja painottavat yksilökristillisyyttä ylitse määränsä. On kuin vieraantuisi juuristaan. Ja kirkolla tarkoitan nyt sitä kahden vuosituhannen ajan vaeltanutta, monessa langennutta, silti yksinkertaisen sanoman ylösnousemuksesta säilyttänyttä yhteisöä, joka siirtää edelleen perintönään sanomaa Jumalasta. Ratkaisukristillisyyshän  on mahdoton käsite. Se ei ole kristillisyyttä, vaikka se kristillisyyden nimellä kulkeekin. Ihmisen ratkaisut on turhia eikä niillä ole mitään arvoa hengellisessä mielessä. Ratkaisujen tekemiset ovat lähinnä hengellisten hurmahenkien keksintöjä, joita Luther vastusti ankarasti.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Anton - 31.08.20 - klo:12:23
Mulla on myös samansuuntainen kokemus kuin Sandialla. Oikeastaan melkein kaikissa asioissa, joissa koen toimineeni Jumalan tahdon mukaisesti kun luontaisesti olisin toiminut toisin, koen oman osuuteni lähinnä vastusteluna. "Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." (Fil 2:13). Kun lopulta olen, Jumalan vaikutuksesta, alkanut nähdä että Hänen tahtonsa onkin mulle parasta, niin vasta siinä vaiheessa oon siihen taipunut. Eli oikeastaan täysin itsekkäästä motiivista. Tulihan tuhlaajapoikakin kotiin, koska hänellä oli nälkä. Ei siinä ollut mitään sen jalompaa motiivia, eikä mun nähdäkseni meilläkään voi syvimmiltään olla.

Mä en kuitenkaan itsekään tykkää käsitteestä "ratkaisukristillisyys", siinä painotetaan liikaa jotain tapahtumaa menneisyydessä. Toki on hyvä muistaa kaiken hyvän mitä Jumala meille on tehnyt, mutta ei millekään menneelle ole järkevää antaa liikaa painoarvoa. Me tehdään joka hetki valintoja, ja tässä hetkessä merkitsee eniten se, mitä valintoja tässä hetkessä teemme.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 31.08.20 - klo:15:48
Tuli nimittäin eilen mieleen ajatus, että silloinkin kun ihminen kuulee evankeliumin ja se ei muuta ihmissydäntä, siinäkin ihminen ajatuksissaan sanoo jotain itselleen asiasta ja sillä perusteella TEKEE RATKAISUN, että asia ei ole sen väärtti, että sille kannattaa uhrata enempää aikaa. Tai mitä sitten ajatteleekin.

Ihminen ei voi olla tekemättä valintaa kun tulee vastaa kaksi mahdollisuus, kaksi tietä edetä. Se että jää siihenkin on valinta eli ratkaisu. Siis nököttämään risteykseen.
Minusta ihminen voi aivan hyvin olla tekemättä valintaa, koska pelastus on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Kaikki on Jumalan armon varassa. Sen sijaan ratkaisukristillisyydessä ihmisen oma osuus pelastuksensa suhteen on merkittävä, alkaen omasta tahdon "ratkaisusta". Ratkaisukristillisyydessä armo myös ehdollistetaan: Sinun on tehtävä vapaan tahdon uskonratkaisu ja tultava uskoon. Sinun on myös koettava pelastusvarmuutta, koska Raamattukin sanoo että "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa".

Eihän kukaan uudestisyntynyt koe tehneensä "ratkaisua" omassa itsessään. Sellainen idea että joku ottaa ja päättää tulla uskoon ja tekee ratkaisun on jostain ulkopuolelta projisoitu juttu. Jumalan kutsu kohdallani oli niin voimakas, että sitä oli todella vaikea vastustaa. Silti yritin ikäänkuin puijata Jumalaa muutaman kuukauden. Häntä vain on hyvin vaikea puijata. Sama Paavalin kohdalla, ei hänelle tullut yhtäkkiä idea että päätänpä sittenkin seurata Jeesusta enkä vainota häneen uskovia. Ja silti ihmisen tahtoelämä ilmeisestikin muuttuu uudestisyntymässä.

Minusta tässä ratkaisukristillisyyskritiikissä on kyse pyrkiä kieltämään se että Raamatun mukaan, Jeesuksen mukaan ihmisen pitää syntyä uudestiylhäältä päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Se loukkaa ihmistä joten se pyritään eliminoimaan. Siinä on se Jumalan hulluus, tyhmältä maailman silmissä näyttävä lapsenomaisuus. Mutta kuten varmaan tiedät, Raamattu selvästi osoittaa se on viisaampi kuin inhimillinen viisaus.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4. Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Subjektiivisissa kokemuksissa on ongelmallista se, että ihmisen usko ei ole pysyvää vaan alati vaihtuvaa esimerkiksi elämäntilanteiden mukaan. Ikävintä näissä ratkaisuasioissa on se tosiasia, että ne vierottavat ihmisen kirkon uskosta, yhteisestä uskosta, ja painottavat yksilökristillisyyttä ylitse määränsä. On kuin vieraantuisi juuristaan. Ja kirkolla tarkoitan nyt sitä kahden vuosituhannen ajan vaeltanutta, monessa langennutta, silti yksinkertaisen sanoman ylösnousemuksesta säilyttänyttä yhteisöä, joka siirtää edelleen perintönään sanomaa Jumalasta. Ratkaisukristillisyyshän  on mahdoton käsite. Se ei ole kristillisyyttä, vaikka se kristillisyyden nimellä kulkeekin. Ihmisen ratkaisut on turhia eikä niillä ole mitään arvoa hengellisessä mielessä. Ratkaisujen tekemiset ovat lähinnä hengellisten hurmahenkien keksintöjä, joita Luther vastusti ankarasti.

Ajattelen täysin vastakkaisesti kuin sinä tuossa kirjoitit.
Ensinnäkin  kirjoitit että usko ei ole pysyvää vaan alati muuttuvaa vaihtuvaa esim. elämänkokemusten mukaan.

Ei uudestisyntyneen ihmisen tietoisuus siitä että on tullut Jumalan lapseksi muutu elämänkokemusten mukaan. En tiedä mihin viittaat sellaisella "uskolla" mikä alati muuttuu.

Eihän myöskään kokemus uskoontulosta mikä säilyy vuosikymmenet tietääkseni VIEROTA muista uskovista, jotka ovat myös kohdanneet Herran. Päinvastoin. Se yhteys on ällistyttävän selvä, vaikka ihminen tulee juuri täysin erilaisista elämäntilanteista, sosiaalisista taustoista, kulttuureista, maasta, maanosista riippumatta.

Eli en todellakaan tiedä mistä puhut.



Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 31.08.20 - klo:16:01
Ei näytä siltä, että kaikilla uskovilla on samanlaista kokemusta uskoon tulosta, mutta tietoisuus uudestisyntymisestä mielestäni on. Ihminen, jolla on Pyhä Henki lukee Raamattuakin minusta aivan eri tavalla kuin se joka ei ole uudestisyntynyt. Ilman Pyhää Henkeä Raamatussa ei mielestäni oli järkeä. Ei voi tietää mitä Paavali puhuu uudesta elämästä ja hengellisestä kuolemasta ja siitä että Jumala teki meidän eläviksi, jos se ei ole tapahtunut.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 31.08.20 - klo:16:08
Mulla on myös samansuuntainen kokemus kuin Sandialla. Oikeastaan melkein kaikissa asioissa, joissa koen toimineeni Jumalan tahdon mukaisesti kun luontaisesti olisin toiminut toisin, koen oman osuuteni lähinnä vastusteluna. "Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi." (Fil 2:13). Kun lopulta olen, Jumalan vaikutuksesta, alkanut nähdä että Hänen tahtonsa onkin mulle parasta, niin vasta siinä vaiheessa oon siihen taipunut. Eli oikeastaan täysin itsekkäästä motiivista. Tulihan tuhlaajapoikakin kotiin, koska hänellä oli nälkä. Ei siinä ollut mitään sen jalompaa motiivia, eikä mun nähdäkseni meilläkään voi syvimmiltään olla.

Mä en kuitenkaan itsekään tykkää käsitteestä "ratkaisukristillisyys", siinä painotetaan liikaa jotain tapahtumaa menneisyydessä. Toki on hyvä muistaa kaiken hyvän mitä Jumala meille on tehnyt, mutta ei millekään menneelle ole järkevää antaa liikaa painoarvoa. Me tehdään joka hetki valintoja, ja tässä hetkessä merkitsee eniten se, mitä valintoja tässä hetkessä teemme.

Juu se on hassu paradoksi. Todella teemme jatkuvasti valintoja. Ja mikäli ymmärrän oikein, olemme niistä jokaisesta myös vastuussa. Toisaalta kun Herra käsittelee elämäämme, tuo " mä itte" lähtökohta jossain suhteessa murtuu. Ainakin juuri siinä suhteessa mitä ajattelee evankeliumista ja Jeesuksesta.  Mutta yllättävän paljon ihminen "säveltää" omiaan jatkuvasti, uskovakin. Pyhä Henki kyllä voi opettaa meitä ja puhuu, ja olemme sille avoimia tai emme. Melko tiukassa se mielestäni on, noin omaa kokemusta ajatellen.

Itse en osaa loukkaantua sanalle "ratkaisukristillisyys", koska tulkitsen sen siltä kannalta ihmisen elämään todella tulee selvästi uusi ulottuvuus uudestisyntymän jälkeen. Emme ole enää hengellisesti kuolleita. Se on PAALJON isompi asia kuin mitä ihminen tajuaa.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Anton - 31.08.20 - klo:16:28
Ei se käsite muakaan loukkaa, se on vaan vähän kehno. Toiseksi siitä tulee mielikuva isoista kokouksista, jossa lopuksi pyydetään ihmisiä nostamaan käsi jos haluaa tehdä ratkaisun. Sitten lasketaan kuinka monta kättä nousi, ja evankelista ottaa niistä sulkia hattuun, jonka avulla voi lisätä omaa mainettaan ja työtilaisuuksia. Ketään ei niin paljon kiinnosta, ovatko kuulijat oikeasti ymmärtäneet kuulemansa, ja miten heidän elämä lähtee siitä eteenpäin menemään. Kunhan vaan kädet nousi eli tapahtui "ratkaisu".

Ehkä hieman karrikoitu kuva, mutta ei se kaukana ole siitä mihin evankeliumin julistus on monessa tapauksessa mennyt.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 31.08.20 - klo:16:37
Heh, noi sulat hatussa huvittaa. Joo tod. näk. tuotakin esiintyy.

En oleta että kaikki käsien nostajat tuossa tilanteessa uudestisyntyy, tosin mistä minä sitäkään tiedän.
Joku on jo ehkä uskossa, mutta uskon alkutiellä on vielä epävarmaa moni asia ja ihminen voi ajatella että varmuuden vuoksi nostan käteni. Saattaa olla että itsekin tein noin nuorena. Tulee mieleen että noin joskus tapahtui.

Mutta en kyllä IKINÄ nostanut kättä sitä ennen kuin itse olin täysin murtunut ja jo uudestisyntynyt. Mulle se oli todella niin iso kynnys. Mun lähtökohta oli nimittäin, että halveksin uskovia enkä ikinä ajatellut haluavani olla yksi noista kummallisista lammasmaisista olioista jotka kertoo jostain mystisestä uskoontulokokemuksesta.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 01.09.20 - klo:12:30
Tuli nimittäin eilen mieleen ajatus, että silloinkin kun ihminen kuulee evankeliumin ja se ei muuta ihmissydäntä, siinäkin ihminen ajatuksissaan sanoo jotain itselleen asiasta ja sillä perusteella TEKEE RATKAISUN, että asia ei ole sen väärtti, että sille kannattaa uhrata enempää aikaa. Tai mitä sitten ajatteleekin.

Ihminen ei voi olla tekemättä valintaa kun tulee vastaa kaksi mahdollisuus, kaksi tietä edetä. Se että jää siihenkin on valinta eli ratkaisu. Siis nököttämään risteykseen.
Minusta ihminen voi aivan hyvin olla tekemättä valintaa, koska pelastus on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Kaikki on Jumalan armon varassa. Sen sijaan ratkaisukristillisyydessä ihmisen oma osuus pelastuksensa suhteen on merkittävä, alkaen omasta tahdon "ratkaisusta". Ratkaisukristillisyydessä armo myös ehdollistetaan: Sinun on tehtävä vapaan tahdon uskonratkaisu ja tultava uskoon. Sinun on myös koettava pelastusvarmuutta, koska Raamattukin sanoo että "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa".

Eihän kukaan uudestisyntynyt koe tehneensä "ratkaisua" omassa itsessään. Sellainen idea että joku ottaa ja päättää tulla uskoon ja tekee ratkaisun on jostain ulkopuolelta projisoitu juttu. Jumalan kutsu kohdallani oli niin voimakas, että sitä oli todella vaikea vastustaa. Silti yritin ikäänkuin puijata Jumalaa muutaman kuukauden. Häntä vain on hyvin vaikea puijata. Sama Paavalin kohdalla, ei hänelle tullut yhtäkkiä idea että päätänpä sittenkin seurata Jeesusta enkä vainota häneen uskovia. Ja silti ihmisen tahtoelämä ilmeisestikin muuttuu uudestisyntymässä.

Minusta tässä ratkaisukristillisyyskritiikissä on kyse pyrkiä kieltämään se että Raamatun mukaan, Jeesuksen mukaan ihmisen pitää syntyä uudestiylhäältä päästäkseen Jumalan valtakuntaan. Se loukkaa ihmistä joten se pyritään eliminoimaan. Siinä on se Jumalan hulluus, tyhmältä maailman silmissä näyttävä lapsenomaisuus. Mutta kuten varmaan tiedät, Raamattu selvästi osoittaa se on viisaampi kuin inhimillinen viisaus.

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
4. Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
5. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
7. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
Subjektiivisissa kokemuksissa on ongelmallista se, että ihmisen usko ei ole pysyvää vaan alati vaihtuvaa esimerkiksi elämäntilanteiden mukaan. Ikävintä näissä ratkaisuasioissa on se tosiasia, että ne vierottavat ihmisen kirkon uskosta, yhteisestä uskosta, ja painottavat yksilökristillisyyttä ylitse määränsä. On kuin vieraantuisi juuristaan. Ja kirkolla tarkoitan nyt sitä kahden vuosituhannen ajan vaeltanutta, monessa langennutta, silti yksinkertaisen sanoman ylösnousemuksesta säilyttänyttä yhteisöä, joka siirtää edelleen perintönään sanomaa Jumalasta. Ratkaisukristillisyyshän  on mahdoton käsite. Se ei ole kristillisyyttä, vaikka se kristillisyyden nimellä kulkeekin. Ihmisen ratkaisut on turhia eikä niillä ole mitään arvoa hengellisessä mielessä. Ratkaisujen tekemiset ovat lähinnä hengellisten hurmahenkien keksintöjä, joita Luther vastusti ankarasti.

Ajattelen täysin vastakkaisesti kuin sinä tuossa kirjoitit.
Ensinnäkin  kirjoitit että usko ei ole pysyvää vaan alati muuttuvaa vaihtuvaa esim. elämänkokemusten mukaan.

Ei uudestisyntyneen ihmisen tietoisuus siitä että on tullut Jumalan lapseksi muutu elämänkokemusten mukaan. En tiedä mihin viittaat sellaisella "uskolla" mikä alati muuttuu.

Eihän myöskään kokemus uskoontulosta mikä säilyy vuosikymmenet tietääkseni VIEROTA muista uskovista, jotka ovat myös kohdanneet Herran. Päinvastoin. Se yhteys on ällistyttävän selvä, vaikka ihminen tulee juuri täysin erilaisista elämäntilanteista, sosiaalisista taustoista, kulttuureista, maasta, maanosista riippumatta.
Huh. Kyllapä tuo kuulostaa monimutkaiselta. Onneksi on Raamattu ja Lutherin oppi, jotka kestävät iankaikkisuuteen asti.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 01.09.20 - klo:16:09
Eihan Raamattu opeta etta usko muuttuu elamantilanteiden myota.

Heprealaiskirjeen 11 luku kertoo melko paljon uskosta.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: TJ - 08.09.20 - klo:12:38
Eihan Raamattu opeta etta usko muuttuu elamantilanteiden myota.

Heprealaiskirjeen 11 luku kertoo melko paljon uskosta.
Mutta mitä usko on? Se määritellään Raamatussa vain yhden kerran Hepr. 11:1-10. Löytyykö minusta uskoa sen todellisuuteen, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä? Entä perustuuko uskoni siihen todistukseen, jonka Jumala on isistä antanut? No ei, sillä minun kaltaisestani suursyntisestä ei löydy oikeanlaista uskoa. Siis sellaista, jota Raamattu vaatii. Mikä on johtopäätös tästä? Varmaankin se, ettei minulla ole uskoa. Uskolle sinänsä en anna arvoa vähääkään. Kyse ei ole minun uskomisestani, joten itseisarvoisesti ajateltuna on samantekevää, uskonko vai en. Kun mennään realismiin, niin voidaan todeta, että ihminen ei voi uskoa täysin mekaanisesti, vaikka se paras vaihtoehto olisikin, vaan tunteet vaikuttaa. Eikö pitäisi olla niinpäin, ettei tunteet saa vaikuttaa siihen todellisuuteen, joka Golgatalla perustettiin? Tämä on minusta Raamatun ja Lutherin oppia, jotka kestävät iankaikkisuuteen asti.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: Soltero - 08.09.20 - klo:13:03
Eihan Raamattu opeta etta usko muuttuu elamantilanteiden myota.

Heprealaiskirjeen 11 luku kertoo melko paljon uskosta.
Mutta mitä usko on? Se määritellään Raamatussa vain yhden kerran Hepr. 11:1-10. Löytyykö minusta uskoa sen todellisuuteen, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä? Entä perustuuko uskoni siihen todistukseen, jonka Jumala on isistä antanut? No ei, sillä minun kaltaisestani suursyntisestä ei löydy oikeanlaista uskoa. Siis sellaista, jota Raamattu vaatii. Mikä on johtopäätös tästä? Varmaankin se, ettei minulla ole uskoa. Uskolle sinänsä en anna arvoa vähääkään. Kyse ei ole minun uskomisestani, joten itseisarvoisesti ajateltuna on samantekevää, uskonko vai en. Kun mennään realismiin, niin voidaan todeta, että ihminen ei voi uskoa täysin mekaanisesti, vaikka se paras vaihtoehto olisikin, vaan tunteet vaikuttaa. Eikö pitäisi olla niinpäin, ettei tunteet saa vaikuttaa siihen todellisuuteen, joka Golgatalla perustettiin? Tämä on minusta Raamatun ja Lutherin oppia, jotka kestävät iankaikkisuuteen asti.
Jeesus opettaa aivan päinvastaista.

"Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi". Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi."
(Matt. 9:22)

"Niin hän sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta".
(Matt. 17:20)

"Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä."
(Mark. 10:52)

"Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi."
(Mark. 11:23)

   
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä."
(Mark. 16: 16-17)

"Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".
(Luuk. 7:50)
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 08.09.20 - klo:16:14
Eihan Raamattu opeta etta usko muuttuu elamantilanteiden myota.

Heprealaiskirjeen 11 luku kertoo melko paljon uskosta.
Mutta mitä usko on? Se määritellään Raamatussa vain yhden kerran Hepr. 11:1-10. Löytyykö minusta uskoa sen todellisuuteen, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä? Entä perustuuko uskoni siihen todistukseen, jonka Jumala on isistä antanut? No ei, sillä minun kaltaisestani suursyntisestä ei löydy oikeanlaista uskoa. Siis sellaista, jota Raamattu vaatii. Mikä on johtopäätös tästä? Varmaankin se, ettei minulla ole uskoa. Uskolle sinänsä en anna arvoa vähääkään. Kyse ei ole minun uskomisestani, joten itseisarvoisesti ajateltuna on samantekevää, uskonko vai en. Kun mennään realismiin, niin voidaan todeta, että ihminen ei voi uskoa täysin mekaanisesti, vaikka se paras vaihtoehto olisikin, vaan tunteet vaikuttaa. Eikö pitäisi olla niinpäin, ettei tunteet saa vaikuttaa siihen todellisuuteen, joka Golgatalla perustettiin? Tämä on minusta Raamatun ja Lutherin oppia, jotka kestävät iankaikkisuuteen asti.

Toisin kuin sinä, ei Raamattu eikä myöskään Luther luo vastakohta-asettelua usko vs. Jeesuksen uhrikuolema. 
Tuskin todellakaan tunteet vaikuttaa siihen mitä Golgatalla tapahtui. Siinä ajattelussa ei ole järkeä.

Joku kuukausi sitten siteerasin täällä itseään Lutheria joka kirjoitti että ilman uskoa kaste on hyödytön. Yritän löytää sen kohdan ja tuon tänne uudestaan. Eli mielestäni etäännyt Lutherin opetuksista.

Niin, silloin sanoit että uskoa ei tarvii kun on kaste.
Nyt kirjoitat että uskoa ei tarvii kun Jeesus kuoli siitä huolimatta uskonko vai en.

Silti Raamattu on täynnä opetusta uskosta. Hylkäätkö Raamatun niiltä osin? Ja Lutherin? Nimittäin Raamatusta on otettava tosi paljon pois jotta sen voisi uudelleenkirjoittaa ilman opetuksia uskosta.

Raamatussa on myös epäusko mainittu ja määritelty. Se on synti.

Ja yhä: tuot esille tunneailahtelut kun viittaat uskoon. Sitäkin minun on vaikea ymmärtää.
Kuka nyt sen kieltää että ihmisten tunteet menee laidasta laitaan. Eikö se ole melko paljon itsestäänselvyys.

Jännällä tavalla ajat juttua siihen suuntaan ikäänkuin ihminen joka puhuu Raamatun opettamasta uskosta perustaa pelastuksensa joko omaan suoritukseen ts. uskoon ja/tai tunteisiin.
Jossain kohdassa tuossa mennään pieleen, koska eliminoimalla uskon evankeliumista se ei ole enää samaa mitä Raamattu opettaa.

Saattaa olla että EPÄUSKO on se väliintuleva muuttuja mikä selvittää tämän näennäisen loogisen mysteerin. Pitää miettiä.








Raamatussa on hyvin paljon opetusta uskosta. Samoin kuin epäuskosta.
Otsikko: Vs: Kiva todistus ja kutsu pelastukseen.
Kirjoitti: sandia - 08.09.20 - klo:16:26
Loogisesti mennään aiheeseen" ihmisen mielentila", samastetaan usko ja tunteet ja tehdään uskosta Jeesuksen ristinkuoleman vastakohta kuten TJ tuossa yllä mielestäni teki,jos seurataan TJn ajattelua.

Eli ikäänkuin sanot että perustan oman pelastumisen mielentilaan minkä olen itsessäni siis kehittänyt itsessäni. Huh.
Olen usein miettinyt että kun viittaat tunneailahteluihin ja uskon muuttumiseen, se tarkoittaisi loogisesti sitä että minulla on ollut sama tunnetila vuodesta 1975 tähän päivään saakka. ???

Niin ei voi olla. Ihmisen mielialat vaihtuvat hetkittäin, eikä vuosikymmenittäin.

Eli ilmeisesti en ajattele että mielentila = usko.

Mietin sanaa mielentila ja tuli mieleen Paavalin lause: "olimme mieleltämme hänen (Jumalan) vihamiehiään."

Siinä on itse asiassa melko vankkumaton mielentila.