Sain juuri luetuksi tanskalaisen N.O. Rasmussenin kirjan: Karismaattinen liike -uusi helluntaiko?
Melkoista tekstiä ja kirjoitettu jo 1971!
Otan alusta pienen otteen:
"Hengellistä selvänäköisyyttä on silloin (=viimeisinä päivinä) vähän. Niin vähän, etteivät he enää pysty erottamaan toisistaan valoa ja pimeyttä, totuutta ja valhetta.
Hengellinen kuulo ja erottamisen kyky ovat silloin monilla niin tylsistyneitä, etteivät he enää pysty erottamaan Hyvän Paimenen ja palkkapaimenen ääntä. He seuraavat vain sitä, joka sillä hetkellä huutaa voimakkaimmin ja herättää eniten huomiota aina tavoitellen jotakin uutta, aina etsien jotakin poikkeuksellista ja sensaatiomaista, aina uudelleen syttyen tyydyttämättömänä himoitsemaan sitä, mikä sopii heidän 'korvasyyhyynsä', 'kaivelee' ja elvyttää aisteja sekä tunteita. Ja niin he kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin (2. Tim. 4:3, 4)."
Pitäisi lainata enemmänkin, mutta ovat sen verran pitkiä kokonaisuuksia, että suosittelen vain kirjan lukemista. Joistakin asioista ajattelen toisin, mutta älköön se häiritkö kokonaisuutta.
Nyt aloitin uuden kirjan lukemisen. Se on Tapio Puolimatkan Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa. Kestää jonkin aikaa lukea 512 sivuinen järkäle. Jo alku tuntuu lupaavalta. Saisipa ateistiksi tunnustautuvat lukemaan kirjan…