Muutama huomio Helluntai seurakunnan Toivo Haapalan kastekirjasta "Askel uuteen elämään"
Keskeisenä asiana kirjassa näyttää olevan oikean järjestyksen todistaminen, evankelimin julistuksen, uskon, syntien anteekisaamisen ja kasteen välillä.
S. 39:"Perustotuudet jotka kristillisen elämän syntymiseen aina ja kaikkialla kuuluvat: Evankeliumin julistaminen - kääntyminen - usko - syntien anteekisaaminen - kaste - Pyhän Hengen vastaanottaminen"
S. 42 Näyttäisi järjestys hieman erilaiselta:"On tärkeää huomioida, missä järjestyksessä pelastusprosessi eteni ihmisissä:julistus - kääntymys - usko - kaste - syntien anteeksiantaminen"
Edellisessä lainauksessa syntien anteeksisaamista seurasi kaste. Jälkimmäisessä kastetta seurasi syntien anteekiantaminen. Hieman eri sana kyllä - syntien anteeksisaaminen, syntien anteeksiantaminen. Eikö ne kuitenkin kulje käsi kädessä - mieluummin niin, että syntien anteeksiantaminen edeltää anteeksisaamista?
Kirjan perusväitteitä näyttää olevan, että koska evankeliuin julistuksen ja siihen liittyvien kehoitusten vastaanottaminen edelsi kastetta, kastettiin vain jo pelastuneita. Koska pelastus tulee uskon kautta. Ja sen alkupäätelmän - mielestäni väärän - perustella rakennetaan käsitys kasteen merkityksestä.
Koska (kirjoittajan mielestä) kastetaan vain jo pelastettuja, syntinsä anteekisaaneita, uudestisyntyneitä, kasteella ei voi olla noihin asioihin vaikutusta. Sen täytyy olla seurausta pelastuksesta, vertauskuvallista, sitä kautta uskoa vahvistavaa.
Kasteessa syntejä ei pestä pois, vaan se kuvaa syntien pois pesemistä. Synnit ikäänkuin pestään pois. Ja vakuuttaa siitä. Kaste ei liity niinkään hyvän omantunnon pyytämiseen, vaan se on (johonkin käännökseen liittyen) hyvän omantunnon "vastaus". Eli seurausta hyvästä omastatunnosta. Mielestäni Luukas ja Pietari opettaa toisin.
Ensimmäisen kristillisen helluntain tapahtumista kertovan tekstin yhteydessä (s.42) järjetyksessä pilkahtaa tekstin mukainen kasteen paikka ("usko - kaste - syntien anteeksiantaminen"). Mutta selitys mielestäni vesittää merkityksen siinäkin:"Se, mitä tapahtui ihmisten sydämissä, kun he kääntyivät ja uskoivat Kristukseen, tuli julki kasteessa. Välittömästri kääntymisen jälkeen tapahtunut kaste liittyi saumattomasti uskon kautta Jeesukseen saatuun syntien anteekiantamukseen".
Jos pitäydytäään tekstissä, kuulijat olivat vakuutuneet evankeliumin julistuksen totuudellisuudesta. Mutta heillä oli hätä, pisto sydämessä. Miten nyt selvitä syyllisyydestä - "mitä meidän pitää tekemän". Ei vielä uskoa, että olisivat saaneet syntinsä anteeksi. Siihen annettiin kehoitus kääntymiseen ja kasteen vastaanottamiseen.
Apostolien teoissa on helluntaista alkaen kerrottu vain yksi kohta jossa Pyhän Hengen kerrotaan tulleen ennen kastetta kuulijoiden päälle. Sitä ennen ei puhuta kuulijoiden kasteesta, eikä edes uskosta:"Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle". Sen perustella ei ainakaan olisi perusteltua tehdä aina ja kaikkialla esiintyvää järjestystä. Siinäkin tulee esille kasteen ja Pyhän Hengen saamisen välinen läheinen yhteys. Pietari heti:"käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen"
Apostolien teot kuvaavat tiettyjä valikoituja tapahtumia evankeluimin etenemisestä. Juutalaisten, samarialaisten ja pakanoiden keskuuteen asti. Eikä kaikissa järjestys ja ajankohdat ole juuri samanlaisia. Esim. samarian herätyksessä oli uskottu Jeesukseen, saatu kaste ja kuitenkin sanotaan"Pyhä Henki ei ollut vielä tullut". Jos tuon perusteella väitettäisiin, että kaste ei merkitse mitään Pyhän Hengen saamisessa, voitaisiin kysyä, eikö myöskään usko Jeesukseen? Siihenkin poikkeukseen lienee syynsä, johon ei tässä sen enempää.
Aivan pelkistetysti tiivistäen voitasiin ehkä sanoa, että Apostolien teoissa kastettiin pelastusta tarvitsevia. Silloin meidän ei tarvitse alkaa keksimään kasteelle omia kuvaannollisia merkityksiä. Vaan uskoa, että Luukas ja Paavali kirjoittavat aidoista hengellisistä todellisuuksista. Kaste Kristukseen on kaste Kristukseen. Kaste Kristuksen kuolemaan, merkitsee sitä.
Joka tapauksessa on selvää, että kaste, syntien anteeksiantamus (ei ikäänkuin, vaan todellisesti) ja Pyhän Hengen saaminen liittyvät yhteen. Asiallisesti yhteen, vaikka ilmaistu järjestys saattaa näyttää erilaiselta. On kyse kokonaisuudesta johon kaikki yhdessä liittyy. Jumalan toiminta on elävää, tilanteet huomioivaa. Emmekä tee okeutta jos alamme pakottaa asioita omiin ehdottomiin kaavoihimme.