Sanapari "Elävä kristillisyys" assosioituu mielessäni, (sattuneesta syystä)
Tuntemani "elävä kristillisyys" on seurakuntaopiltaan muut Jeesukseen uskovat pois sulkeva, ja on parhaillaan jättämässä, vastoin pitkiä perinteitään, evankelisluterilaisen kirkon yhteyden.
Sitä mukaa siis kun kirkosta erotaan, tai ryhdytään sakramanttiseparatisteiksi kirkon sisällä, luovutetaan tilaa ja valtaa epäuskoisille kirkossa toimiville tahoille. Tämä on fakta.
On totta, että mitä useammat uudestisyntyneet, raamatulliset uskovat jättävät ev.lut. kirkon, sitä kauemmas kirkko edelleen harhautuu Raamatusta.
Kirkon sisältä poistuvat yksilöt ja ryhmät, jotka olisivat vastustamassa liberaaleja ja julkisesti syntiä suosivia pappeja, piispoja, luottamushenkilöitä ym.
Monet tekevät kuitenkin näin, koska haluavat kuulua sellaiseen seurakuntaan, josta Raamattu opettaa, siis elävässä uskossa olevien ja uskostaan todistavien piiriin.
(1. Tim. 2-3)
Kirkossahan seurakunta tarkoittaa aivan eri asiaa,
ainoastaan kirkollisveroa maksavien joukkiota.
Kirkon sisällä on onneksi myös erityisiä uskovien yhteisöjä,
jonkinlaisia varjoseurakuntia, jotka eivät käsittääkseni aina miellytä kirkollisten seurakuntien päättäjiä.
Mutta ne ovat ehkä parempi vaihtoehto kuin kirkosta eroaminen,
mikäli omatunto sallii kirkkoon jäämisen.