Valitusvirsissä Jeremia suree henkilökohtaisesti Jerusalemin tuhoutumista,
jonka Jumala salli oman kansansa jatkuvan
tottelemattomuuden vuoksi.
Kommentaariraamattuni mukaan Valitusvirret on muinaisjuutalaisen hautajaislaulun kaltainen surulaulu, joka luettiin juutalaisille vuosittain muistutuksena heidän syntiensä seurauksista.
Jeremia kuvaa myös toivoa Jumalan armosta ja avusta epätoivon keskellä:
"Kuopan syvyyksistä minä huusin sinun nimeäsi, Herra:
”Älä peitä korvaasi avunhuudoltani, anna minun hengähtää!”
Sinä kuulit huutoni, sinä lähestyit minua, kun huusin sinua,
ja sanoit: ”Älä pelkää.”
Herra, sinä ajat sieluni asian, sinä lunastat elämäni."
(Val. 3: 55-58)