Miten minun lopulta käy?

[Paulus]

Tämä sisältää nyt ankaria ristiriitoja... haluan kyllä kammata tämän läpi tiheällä täikammalla,
kunhan ehdin. Nyt on kysymys niin keskeisistä kysymyksistä.

Hyvä asenne. Minäkin olen kiinnostunut siitä, missä kohtaa olen erehtynyt. Ja olen kiitollinen, jos joku sen osoittaa.

[Helena]

Toivon, etten tässä ajassa kadottaisi ymmärrystä siitä, että olen täysin pilalla. Sehän merkitsisi sitä, että kadottaisin myös evankeliumin. Armo on pilalle menneitä varten, terveet eivät tarvitse parantajaa. En halua valehdella ei-uskovalle, että kun annat elämäsi Jeesukselle, niin kaikki elämässäsi muuttu, koska se ei pidä paikkaansa. Kuitenkin aina jää jotain, mikä ei muutu. Mutta voin sanoa, että Toinen on jo kärsinyt rangaistuksen siitä, että sinä olet sitä, mitä olet ja että sinun kaikki rikoksesi on sovitettu.

Voit sanoa kuten Paavali, että tällaisena minä palvelen mielellä Jumalan lakia. Se perustuu siihen, että Hän on tehnyt sinut ja minut kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita. Hän myös tietää millaista tekoa olemme.

2. Kor. 3
5 ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
6 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

Johannes Kastaja sanoo nähdessään Jeesuksen, ”katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Myös Johanneksen kirjeessä sanotaan, että Jeesus tuli ottamaan pois synnit.

1. Joh. 3
5 Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä.
6 Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.

Kumpikaan Johanneksen sana ei ole valehtelua, ne on vain ymmärrettävä oikein siten, että synnin valta on murtunut Jeesuksessa. Kristuksessa uskova on pyhä ja synnitön. Kukaan ihminen ei voisi muuten periä taivasten valtakuntaa. Se mahdollistuu vain Kristuksen ansioon turvautumalla, uskon kautta.

Mulla on aikamoisen vanha laulukasetti Eila Tynjälä-Sillanpäältä, jossa hän laulaa laulunsa ”Hän muutti kaiken”. Sitäkään ei voi valehteluksi sanoa. Onko väärin sanoa kaiken muuttuneen, kun elämän perustus muutetaan, siirrymme kuolemasta elämään ja pimeyden valtakunnasta ”Hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan”. Eikö tämä synnytä kiitosta ja ylistystä. Jeesus meissä vaikuttaa sen, että synti ei enää hallitse kuolevaisessa ruumiissamme niin, että olisimme kuuliaiset sen himoille, vaan suuntaamme kuuliaisuutemme vanhurskauden palvelemiseen.

[Paulus]

Voit sanoa kuten Paavali, että tällaisena minä palvelen mielellä Jumalan lakia*. Se perustuu siihen, että Hän on tehnyt sinut ja minut kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita.

* mutta lihalla synnin lakia. Pitää ottaa huomioon koko asiayhteys, ei vain osaa siitä.

Onko väärin sanoa kaiken muuttuneen, kun elämän perustus muutetaan, siirrymme kuolemasta elämään ja pimeyden valtakunnasta ”Hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan”.

On se väärin, sillä liha ei muutu tässä ajassa, emmekä pääse siitä irti. Sitäpaitsi Jumala ei harjoita lihanjalostusta. Sille, joka kamppailee oman lihansa (=syntisyytensä) kanssa, sanoisin, että lue Room. 4. luku. Sieltä saa ymmärrystä siihen, että meissä olevaa syntiä ei lueta (11 kertaa!) meille syyksi. Vain sen ymmärtäminen antaa rauhan.

[Helena]

Kun Paavali sanoo, että tällaisena minä palvelen Jumalan lakia (mutta lihalla synnin lakia), se perustuu siihen, että syntiä ei lueta syyksi. Tuota ei voi ymmärtääkseni miltään muulta perustalta sanoa? Kun jumalaton vanhurskautetaan ilman lain tekoja, hänestä tulee silloin pyhä Kristuksessa, uskon kautta. Se merkitsee suurta muutosta ja täyskäännöstä. Siihen muutokseen sisältyy ja sen perusteella mahdollistuu myös lihan kuolettaminen. Se on se kaikki. Miksi ei olisi, sillä olemme Kristuksessa pyhiä.

Yhtä hyvin voidaan saivarrella lainaamiani Johanneksen sanoja, kun niissä sanotaan, että Jeesus tuli ottamaan pois synnit ja kuka Hänessä pysyy, ei tee syntiä.

[Paulus]

Kun jumalaton vanhurskautetaan ilman lain tekoja, hänestä tulee silloin pyhä Kristuksessa, uskon kautta. Se merkitsee suurta muutosta ja täyskäännöstä. Siihen muutokseen sisältyy ja sen perusteella mahdollistuu myös lihan kuolettaminen. Se on se kaikki. Miksi ei olisi, sillä olemme Kristuksessa pyhiä.

On pidettävä tarkoin toisistaan erillään kaksi käsitettä, jotka kummatkin ovat täysin raamatullisia. Toinen on "Kristus meissä" ja toinen "Kristus meidän edestämme". Jälkimmäinen on uskon kautta pelastuksemme perusta. Kysymys on tällöin jumalattoman vanhurskauttamisesta. Sen seuraus on sitten Kristus meissä, jolloin on kysymys pyhityksestä. Saman voi sanoa niinkin, että vanhurskautuksessa asemamme muuttuu, jolloin olemme täysin pyhiä, mutta vain asemamme puolesta. Sen sijaan tilamme voi olla aivan muuta. Olemme kiukkuisia, meillä on pahoja ajatuksia ja pahoja sanoja, jotka voivat saattaa meidät epätoivoon, koska odotuksemme uskonelämästä eivät perustu tosiasioihin.  Mutta armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden, kasvatus vie kuitenkin aina aikaa.

[Paulus]

Yhtä hyvin voidaan saivarrella lainaamiani Johanneksen sanoja, kun niissä sanotaan, että Jeesus tuli ottamaan pois synnit ja kuka Hänessä pysyy, ei tee syntiä.

Pidätkö saivartelemisena, jos katsotaan alkuperäistä merkitystä, jota em. suomenkielinen käännös ei tuo esille?

Jae 6 Saarisalon mukaan:
"Kukaan, joka Hänessä pysyy, ei harjoita syntiä; kukaan, joka harjoittaa syntiä, ei ole Häntä nähnyt eikä Häntä tuntenut."

Jae 6 Saarnivaaran mukaan:
"Kukaan Hänessä pysyvä ei jatkuvasti elä synnissä. Kukaan syntiä jatkuvasti tekevä ei ole häntä nähnyt eikä tunne häntä."

Saarnivaara kommentoi edellistä:
"Kreikan preesens, hamartanei, merkitsee jatkuvaa synnin tekemistä ja siinä elämistä."

Edellinen ei kuitenkaan sulje pois syntisyyttä, joka meissä kaikissa on loppuun saakka. Siksi teemme syntiä, vaikka emme harjoita sitä.

[Helena]

Saivartelu on sitä, johon viittasin mainitsemani laulun kohdalla. Tuijotetaan kirjaimeen, eikä kenties halutakaan ymmärtää, mitä sanoilla tarkoitetaan ja ei tarkoiteta. Tämä tästä.

[Kurjenmiekka]

Mielestni selvyys voisi löytyä vertailemalla kohtia :

"näin minä siis palvelen lihalla synnin lakia ........"

ja

"me jotka vaellamme Hengen mukaan....."

eli miten nämä voivat olla yhtäaikaa toiminnassa vai voivatko ne olla ? tai kuuluuko niiden olla yhtäaikaa toiminnassa ja miten se näkyy ? tai voisiko sen jotenkin välttää ettei ne olisi yhtäaikaa toiminnassa ?

esim. jos on kasvanut "aikuisuuteen Kristuksessa"  tai voiko yleensäkään kasvaa "aikuisuuteen Kristuksessa"  ?

Jos osaisitte tai joku osaisi vastata näihin niin löytyisikö ratkaisu ongelmaan ?

Kysyn siis ihan tosissani tätä

[Taisto]

(edit)

[Paulus]

Onko mielestäsi syntisenä oleminen ja pysyminen ehdottoman tärkeä ja
hyväksyttävä asia? (Niin olet antanut ymmärtää.)

Ei tärkeä eikä hyväksyttävä, vaan fakta (1. Joh.1:8. "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme ja totuus ei ole meissä"). Eikö ole erikoista, että juuri Johannes sanoo näin?

Ja siitä ilman muuta
seuraa että teemme paljon syntiä - sekin on siis aivan ok?

Sama vastaus kuin edellä.

Kun taas vanhurskaiden tekojen tekemistä tulee suorastaan välttää

Onhan se hyvä, että mahdollisimman monet tekevät hyviä tekoja. Kaikki hyvät teot eivät kuitenkaan ole vanhurskaita tekoja. Vanhurskaiden tekojen tekeminen on vanhurskauden hedelmää. Siksi niitä ei ryhdytä tekemään, vaan hedelmä on elämän seurausta. Jos hyvien tekojemme motiivina on Jumalan hyväksynnän saaminen, niin se on Kristuksen työn halveksumista.

[Helena]

Edellä jo Paulus toi hyvin esille sitä, että Kristus on tullut meille vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi. Rakkaus ja vanhurskaat teot ovat siten Hengen hedelmä. Ne kaikki kuuluvat yhteen. Ilman rakkautta emme ole mitään. Kaikesta erehtyväisyydestämme, lankeilevaisuudesta ja syntisyydestämme huolimatta pää pystyyn, koska Jeesus on tehnyt kaiken edestämme ja tällaisina palvelemme mielellä Jumalan lakia. Lihan on palveltava synnin lakia, koska se ei alistu Jumalan lain alle.

Vieras ajatus tuo, että uskova tekisi hyviä tekoja saadakseen Jumalan hyväksynnän. Toisaalla pohdiskelin Jumalan rakkauden, viisauden, tiedon, käsittämisen ym. yhteyttä toisiinsa. Raamatusta ymmärrän, että ylhäältä tuleva viisaus on kytketty vanhurskauden hedelmään ja siten myös rakkauden tekoihin. Näitä tekoja ei koskaan voida tehdä itsekkyydestä eikä oman kunnian pyynnöstä, koska sellainen ei ilmennä rakkautta. Eikä varsinkaan siksi, että kelvattaisiin Jumalalle. Kun/jos rakastamme Jeesusta, siihen kuvioon eivät mahdu lain vaatimukset. Ja me rakastamme, koska Herra on rakastanut ensin ja rakastaa meitä, ja tämä rakkaus on jo vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta.

[Lydia]

Ihmisellä ei ole hyviä tekoja jota olisivat puhtaat Jumalan edessä. Jumala ei tekojamme tarvitse, mutta lähimmäiset tarvitsevat.
Uskova haluaa toteuttaa elämässään Jumalan tahtoa ja Jumalan tahtoon meitä ohjaa Raamattu ja Pyhä Henki. Huomaamme oman vähäisyytemme ja heikkoutemme, mutta meillä on 24h/vrk:ssa pääsy Isän tykö Jeesuksen kautta, eli me elämme siinä.
Isä meidän rukouksessakin pyydetään syntejä anteeksi, uskon että rukous annettiin meille jokapäiväiseen käyttöön.

[Adina]

Paulus;
Onhan se hyvä, että mahdollisimman monet tekevät hyviä tekoja. Kaikki hyvät teot eivät kuitenkaan ole vanhurskaita tekoja. Vanhurskaiden tekojen tekeminen on vanhurskauden hedelmää. Siksi niitä ei ryhdytä tekemään, vaan hedelmä on elämän seurausta. Jos hyvien tekojemme motiivina on Jumalan hyväksynnän saaminen, niin se on Kristuksen työn halveksumista.

Pohdintaa;

Nisunjyvän pitää ensin kuolla että se tuottaisi paljon hedelmää..

Joh. 12:
   
24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.

25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.


Sitten meidän pitää pysyä Jeesuksessa..

Joh. 15:

4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
   
5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

[Paulus]

Vieras ajatus tuo, että uskova tekisi hyviä tekoja saadakseen Jumalan hyväksynnän.

Toisaalla pohdiskelin Jumalan rakkauden, viisauden, tiedon, käsittämisen ym. yhteyttä toisiinsa. Raamatusta ymmärrän, että ylhäältä tuleva viisaus on kytketty vanhurskauden hedelmään ja siten myös rakkauden tekoihin. Näitä tekoja ei koskaan voida tehdä itsekkyydestä eikä oman kunnian pyynnöstä, koska sellainen ei ilmennä rakkautta. Eikä varsinkaan siksi, että kelvattaisiin Jumalalle. Kun/jos rakastamme Jeesusta, siihen kuvioon eivät mahdu lain vaatimukset. Ja me rakastamme, koska Herra on rakastanut ensin ja rakastaa meitä, ja tämä rakkaus on jo vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta.

On hyvä asia, jos se edes jollekin on vierasta. Tunnen monia, joille se ei ole vierasta, eikä se itsellenikään ole mitään vierasta ollut. Minulle kävi tosin niin, että näin jo alkumetreillä, ettei minusta ole täyttämään niitä vaatimuksia, joita seurakunnassa (ainakin rivien välissä) toistettiin ja joita oma, petollinen sydämeni esitti.

On erittäin surullista, että suuret lähetysjärjestötkin perustavat toimintansa siinen, että vaatimus naamioidaan hengelliseltä näyttäväksi. Vielä pahempaa, kun esitetään, että saat Jumalan siunauksen, kun uhraat nimenomaan tähän meidän hankkeeseemme.

Usein vaatimus esitetään siten, että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Mutta sehän on juuri lain ydin, johon emme milloinkaan yllä. Ainoastaan Kristus on siihen yltänyt.

Tyypillinen esimerkki, uskonnon uhri, on tuntemani uskova, joka jo nuoruudessaan on joutunut vaatimusten noidankehään, josta hän ei tunnu pääsevän mitenkään vapauteen. Pelkään hänen romahtamistaan, kun evankeliumin vapaus ei näytä häntä mitenkään saavuttavan. Kun vaatimukset puetaan raamatullisiksi, niin ne peittävät alleen koko evankeliumin.

Paavali oli varsin suorasukainen kohdatessaan saman ongelman (vaikkakin se ilmeni siihen aikaa erilaisena):
Gal. 2:4. Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
5. me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.

[Taisto]

(edit)