Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Soltero - 06.06.14 - klo:00:40
-
Luin 1. Korinttolaiskirjeen 12. ja 13. lukua.
Niissä puhutaan armolahjoista, mutta ennen kaikkea rakkaudesta.
Paavali sanoo:
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi." (1. Kor. 13: 1-2)
Aika useinhan ihmetellään, miksi nykyaikana seurakunnissa on vähän profetoimista, vähän voimallisia tekoja, tiedon sanoja jne.
Tuli mieleeni, että ehkäpä enää ei ole armolahjojen aika.
Ehkä nyt on rakkauden aika.
Jumala ei tarvitse armolahjoja, jotta ihmiset todistaisivat niiden kautta uskonsa.
Armolahjat on annettu ihmisten käyttöön ja hyödyksi, vaikkakin Jumalan kunniaksi.
Jospa profetoimiset on profetoitu, eikä parantamisen armolahjaa enää tarvita, koska Jumala on antanut ihmisille mahdollisuuden käyttää lääketiedettä parantamiseen.
Jospa meitä opetetaan lopun aikoina vain rakastamaan toisiamme.
Ehkä nyt alkaa olla tämän toteutumisen aika:
"Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista."
(1. Kor. 13: 8-10)
-
Kun lukee Soltero tuota samaa lukua eteenpäin,
huomaa, mistä täydellisyydestä tuossa puhutaan,
eli siinä ilmenee, että tämä esille ottamissasi jakeissa
mainittu täydellisyys alkaa sitten, kun näemme Hänet
kasvoista kasvoihin, eli pääsemme perille, silloin
".. katoaa se, mikä on vajavaista..".
"Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista..."
1 Kor. 13
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Kun luemme Jooelin ennustusta viimeistä päivistä, siellä sanotaan näin:
Jooel 2
28. Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
29. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
Myös Apt. 2 puhuu tästä:
Apt. 2
16. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:
17. 'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat.
18. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.
Joten mielestäni ei ole Raam. kokonaisuus huomioonottaen niin,
etteivätkö jotkut määrätyt armolahjat enää toimisi tänä päivänä.
Myöskin Joh. 7 viittaa samaan asiaan:
38. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin
Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.
Tähän Joh. jakeeseen viitaten on täällä muistaakseni ollut ketju,
tai sitten olemme keskustelleet aiheesta jossain toisessa ketjussa.
-
Vai onko niin että uskovien piireissä ollaan niin maallistuttu ettei Jumala voi antaa siihen hengenlahjojaan juurikaan. Itse kaipaan sitä aikaa jolloin seurakunnassa profetoitiin, sana Jumalan sydämeltä voi muuttaa suunnan oikeaan, voi parantaa paremmin kuin kymmenet terapiaistunnot, avaa sydämen Jumalan rakkaudelle ja armolle.
Tämä aika tarvitsisi armolahjoja.
-
Vai onko niin että uskovien piireissä ollaan niin maallistuttu ettei Jumala voi antaa siihen hengenlahjojaan juurikaan. Itse kaipaan sitä aikaa jolloin seurakunnassa profetoitiin, sana Jumalan sydämeltä voi muuttaa suunnan oikeaan, voi parantaa paremmin kuin kymmenet terapiaistunnot, avaa sydämen Jumalan rakkaudelle ja armolle.
Tämä aika tarvitsisi armolahjoja.
AAMEN!
Me eletään totta tosiaankin Suomessa todellista
luopumuksen ja epäuskon aikakautta ja kuten
Raamattu sanoo epäuskoisesta sydämestä, ettei
sellaisen tule uskoa mitään saavansa.
Miten sitten Jumalan armon lahjoja, jotka eivät ole
mitä tahansa lahjoja, jos sanotaan, ettei mitään?
Kyllähän armolahjat toimivat voimakkaastikin
sellaisissa maissa, joissa evankeliumin sanoma
on uutta, eikä pensistyminen ole saanut vielä sijaa.
-
Vai onko niin että uskovien piireissä ollaan niin maallistuttu ettei Jumala voi antaa siihen hengenlahjojaan juurikaan. Itse kaipaan sitä aikaa jolloin seurakunnassa profetoitiin, sana Jumalan sydämeltä voi muuttaa suunnan oikeaan, voi parantaa paremmin kuin kymmenet terapiaistunnot, avaa sydämen Jumalan rakkaudelle ja armolle.
Tämä aika tarvitsisi armolahjoja.
AAMEN!
Profeetta saarnaa ja opettaa niin kuin opettajakin, mutta omalla painotuksellaan. Miksi tarvittaisiin jotain erityistä ilmestystietoa, jotka alkavat tyyllin 'lapseni, lapseni, Minä olen nähnyt...' ja sitten useimmiten toistetaan se, jonka puhuja on juuri sanonut?
-
Me eletään totta tosiaankin Suomessa todellista
luopumuksen ja epäuskon aikakautta ja kuten
Raamattu sanoo epäuskoisesta sydämestä, ettei
sellaisen tule uskoa mitään saavansa.
Eikö semmoinen ole paremminkin luopumusta, kun etsitään lahjoja ja tunnekokemuksia, eikä välitetä ensisijaisesti lahjojen antajasta. Mielestäni nyt eletään juuri tällaista aikakautta. Ne, joille riittää lahjojen antaja, joutuvat lähtemään seurakunnistaan, kun eivät tyydy korvikkeisiin eikä rihkamaan. Tunnen tällaisia, enkä voi sanoa, etteikö heillä olisi uskoa.
-
Tässä tuo ketju, josta tuossa edellä mainitsen:
http://puimatanner.net/index.php?topic=434.0
Haluan nostaa sieltä tämän Lydian viestin tänne,
koska se mielestäni liittyy tämänkin ketjun aiheeseen.
Elävän veden virrat jotka kumpuavat uudestisyntyneet sisältä on Pyhän Hengen aikaan saamaa elämää Jumalan yhteydessä ja mitä enemmän hän saa sijaa sitä helpommin naapurikin sen huomaa.
Voit poistaa Lydia tuon viestisi tästä, jos et halua, että se tuodaan tänne.
-
Vai onko niin että uskovien piireissä ollaan niin maallistuttu ettei Jumala voi antaa siihen hengenlahjojaan juurikaan. Itse kaipaan sitä aikaa jolloin seurakunnassa profetoitiin, sana Jumalan sydämeltä voi muuttaa suunnan oikeaan, voi parantaa paremmin kuin kymmenet terapiaistunnot, avaa sydämen Jumalan rakkaudelle ja armolle.
Tämä aika tarvitsisi armolahjoja.
AAMEN!
Me eletään totta tosiaankin Suomessa todellista
luopumuksen ja epäuskon aikakautta ja kuten
Raamattu sanoo epäuskoisesta sydämestä, ettei
sellaisen tule uskoa mitään saavansa.
Miten sitten Jumalan armon lahjoja, jotka eivät ole
mitä tahansa lahjoja, jos sanotaan, ettei mitään?
Kyllähän armolahjat toimivat voimakkaastikin
sellaisissa maissa, joissa evankeliumin sanoma
on uutta, eikä pensistyminen ole saanut vielä sijaa.
Tuo onkin totta että usein juuri uskoontulleet voivat saada heti esimerkiksi profetian lahjan, täällä oli joskus nuorisoherätystä ja heillä toimi suuressa määrin armolahjat.
-
Seurakunnassamme on paljon palavia ja
vilpittömiä nuoria ja heillä myös toimivat
armolahjat ja minua aina siunaakin tuo
Raam.kohta; "..teidän poikanne ja tyttärenne
ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät..",
kun näkee, miten Jumala on sama, eilen,
tänään ja iankaikkisesti ja Hänen Sanansa
toteutuu tässäkin ajassa, niin kuin se on kirjoitettu.
-
Mihin mun viesti hävisi? ???
-
Seurakunnassamme on paljon palavia ja
vilpittömiä nuoria ja heillä myös toimivat
armolahjat ja minua aina siunaakin tuo
Raam.kohta; "..teidän poikanne ja tyttärenne
ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät..",
kun näkee, miten Jumala on sama, eilen,
tänään ja iankaikkisesti ja Hänen Sanansa
toteutuu tässäkin ajassa, niin kuin se on kirjoitettu.
Olen joskus ollut seurakunnan nuori. Silloinkin oltiin innostuneita ja "palavia". Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Varsin monet niistä palavista nuorista "sammuivat" ja jäivät sittemmin syrjään jostain syystä. Mikähän meni pieleen, silloinhan ei meno ollut likikään niin villiä, kuin mitä se on tänään?
Erästä nuorta pääsin seuraamaan hyvin läheltä. Hän oli erittäin kiinnostunut lahjoista, vaikka silloinkaan ei ollut vähääkään opetusta niiden alkuperästä. Seuraus on ollut se, että nyt tämä henkilö on täysin kylmä kaikelle hengelliselle.
Arvioni mukaan tilanne on tänään paljon pahempi. Kukaan ei rohkene julkisesti puhua susista, joita seurakuntaan pukkaa idästä ja lännestä. Pitää vain "rukoilla", kun sudet raatelevat laumaa!
-
Seurakunnassamme on paljon palavia ja
vilpittömiä nuoria ja heillä myös toimivat
armolahjat ja minua aina siunaakin tuo
Raam.kohta; "..teidän poikanne ja tyttärenne
ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät..",
kun näkee, miten Jumala on sama, eilen,
tänään ja iankaikkisesti ja Hänen Sanansa
toteutuu tässäkin ajassa, niin kuin se on kirjoitettu.
Mitä tarkoitat tuolla siunaantumisellasi tai miten tuo jae siunaa? Ymmärrän uskonnolliseen kielenkäyttöön liittyen, että kun joku siunaantuu, hän saa jonkunlaista sielullista tyydytystä siitä, että joku itsensä kanssa samalla tavalla ajatteleva ilmaisee jonkun asian nasevasti ja yhdenpitävästi tai samantapaisesti kuin mitä omat ennakkoajatukset ovat olleet. Aamentaminen tarkoittaa samaa. Raamatussa puhutaan Jumalan siunauksesta tarkoittaen menestystä - ei aina ajallisessa mielessä. Tuossa jakeessa Jumala ilmaisee jotain tulevasta, mutta en ymmärrä miten se siunaa.
-
Jospa meitä opetetaan lopun aikoina vain rakastamaan toisiamme.
Ei taida löytyä minkäänlaista faktaa tuon ajatuksen tueksi. Päinvastaiselle kyllä.
-
Aloituksen kysymykseen..Jumala ei niitä tarvitse kuin välillisesti mutta ihminen tarvitsee aivan suoranaisesti. Armolahjat ovatkin Jumalan lahjaa ja jos hän ei niitä anna niitä ei myöskään ole. Niiden kautta ja välityksellä Pyhä Henki vie aina ihmistä Jumalan suuntaan. Voi tietysti olla että ihminen siitä huolimatta kääntyy pois, mutta se ei ole Jumalan tahto.
Tuli Daavista mieleeni että kyllä hän tiesi Jumala käskyt kun lankesi naiseen, vasta kun Naatan-profeetta sanoi 'sinä olet se mies' hän katui ja kääntyi Jumalan puoleen.
-
Raamattu kirjoittaa armolahjoista näin
Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.
-
Aloituksen kysymykseen..Jumala ei niitä tarvitse kuin välillisesti mutta ihminen tarvitsee aivan suoranaisesti. Armolahjat ovatkin Jumalan lahjaa ja jos hän ei niitä anna niitä ei myöskään ole. Niiden kautta ja välityksellä Pyhä Henki vie aina ihmistä Jumalan suuntaan. Voi tietysti olla että ihminen siitä huolimatta kääntyy pois, mutta se ei ole Jumalan tahto.
Tuli Daavista mieleeni että kyllä hän tiesi Jumala käskyt kun lankesi naiseen, vasta kun Naatan-profeetta sanoi 'sinä olet se mies' hän katui ja kääntyi Jumalan puoleen.
Tuli tuosta mainitsemastasi Daavidin tapauksesta vielä jatkoajatuksia mieleen, että joskus tarvitaan joko profetiaa tai tiedon sanoja siksikin, että ihminen herää siihen todellisuuteen, että Jumala todellakin näkee ja kuulee kaiken.
Ihminen on niin etevä salaamaan itseltään jopa omiakin totuuksiaan.
Ja myöskin selittämään itselleen, niin synnin kuin rikoksenkin oikeutetuksi teoksi, jopa Raamattua tukena käyttäen ja silloin tarvitaan suoraa ja kohtikäyvää Jumalan totuutta, joka tosiaankin herättä ihmisen ja tuo valoon jopa hänelle itselleen ne pimeyden kätköt, joita mieli on peittänyt milloin minkäkinlaisella lainapeitteellä.
Usein nuo lainapeitteetitkin kulkevat joillain hyvinkin hurskailla nimityksillä, kuten "Jumalan valtakunnan työn tähden" tai "Kristuksen nimen kunniaksi" yms.
-
1970-luvulla karismaattisuuden rantautuessa varsinaisena liikkeenä Suomeen armolahjat saivat paljon huomiota. Kirkoissakin puhuttiin yleisen pappeuden periaatteesta ja tunnusomaista oli, että armolahjat saatiin suoraan Pyhältä Hengeltä 1.Kor.12;11 mukaisesti: ”Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo”.
Yleisen pappeuden periaate on nyt jäänyt taka-alalle ja on siirrytty voideltujen johtajien erityisen auktoriteetin aikakaudelle. Heidän jakamansa voitelu ja profetoimisen tehtävä on tämän ajan kristillisyyden voittoisin muoto joka puolella maailmaa.
Raamatun mukaan lopun aikana nousee suuria voideltuja (kristos), jotka tekevät suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Ymmärrykseni mukaan Pyhä Henki ei ala kilpailla näiden kanssa ihmeillä eikä merkeillä, ei kuuluisuudella eikä näkyvyydellä. Hän on jäänyt sinne, missä Häntä vielä oikeasti tarvitaan: Syntiensä alla kamppailevien, sairaiden, pienien ja vähäisten uskovien raihnaaseen joukkoon…
Meidän on myös hyvä huomata, että Pyhä Henki on jo vuodatettu kaiken lihan ylle, mutta kaikki eivät näytä tyytyvän tähän. Pyhään Henkeen kohdistuva luopumus on Pyhän Hengen pilkkaa. (Hebr.10;29 ”pilkkaa armon Henkeä” ei tarkoita ivaamista, vaan halpana pitämistä.) Viimeisten aikojen ”hengen vuodatus” eli karismaattisen aikakauden luopumus on juuri siitä, että ei olla tyytyväisiä siihen Pyhän Hengen toimintaan, mikä Hänelle sopii. Sen sijaan halutaan ihmeitä tekevä Henki, joka antaa meille ajallista onnea ja menestystä.
Armolahjat eivät kuulu evankeliumin keskiöön. Siellä on vain Kristus ja Kristuksen evankeliumi. Mitä hyötyä meille olisi siitä, vaikka kaikki kirkot ja pyhäköt täyttyisivät profetoinnista. Meillä on jo Jumalan sana, mihin ei tarvitse eikä saa mitään lisätä. Jos me emme rakasta sitä, niin kaikki profetoiminen on turhaa.
Ihmeitä tapahtuu niiden elämässä, jotka eivät niitä pyydä, vaan etsivät Jumalan tahtoa Hänen Sanansa mukaan. Armolahjat ovat pelkkä väline Jumalan valtakunnassa. Päämäärä on Hengen hedelmä.
-
Oli mielenkiintoista lukea tuota tekstiäsi, sillä juuri tuossa pohtiessani sitä, että mitkä tekijät sitten johtavat ihmisiä näihin väärin ilmestyksiin ja sielullisten "armolahjojen" toimintoihin, tulin siihen tulokseen, että yksi tekijä saattaa olla se, että ei haluta tyytyä siihen, mitä Jumala antaa ja jakaa, tai jättää antamatta ja jakamatta ja siksi lähdetään rakentamaan niitä omia tikapuita taivaaseen.
Jos viesrustoverilla on esim.profetoimisen lahja, saattaa herätä eräänlaista hengellistä kateutta, joka sitten ajaa ihmisen "ostamaan" armolahjoja väärällä rahalla ja silloin aletaan olemaan noita Simonin veneessä matkustajina.
Mutta varsin surullista on se, että sekoitamme näiden väärien toimijoiden sekaan ja alle Jumalan todelliset lahjat, eli heitämme lapsen pois pesuveden mukana.'
Ilman oikeaa, ei voi olla myöskään väärää ja jäljittelevää versiota.
-
Aloituksessa mainitun korinttolaiskirjeen luvun pohjalta vaikuttaisi siltä, että armolahjat on tarkoitettu toimimaan rakkaudessa. Niinkuin muutenkin koko seurakunnan toiminta niin evankelioinnissa, opetuksessa kuin keskinäisessä yhteydessäkin, perustautuu rakkaudellisuuteen. Veljellisen (ja sisarellisen) rakkauden vallitessa, keskitytään siihen, mikä on Jumalan tahdon mukaista, koska rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Jeesus, ruumiin Vapahtaja, on suuri esimerkkimme ja esikuvamme tässäkin. Uskon, että Jumala tahtoo pukea seurakuntansa mielenlaatuunsa (Fil. 2), että maailma uskoisi, kun ihmiset näkevät "kuinka he rakastavat toisiaan."
Olen saanut olla seurakunnassa, jossa armolahjat ovat toimineen raittiisti yhteiseksi hyödyksi. Paavali kirjoittaa, että armolahjat on tarkoitettu seurakunnan rakentumiseksi ja niinkuin otav otah kirjoittaa, hedelmän tuottamiseksi Kristuksessa.
-
Juu kyllä Jumala antaa edelleen armolahjoja länsimaissakin,
ja on lukemattomia lähetystyön kautta syntyneitä uusia seurakuntia esim. Latinalaisessa Amerikassa ja Kiinassa, joissa tapahtuu ilmeisesti aivan kristinuskon alkuaikojen kaltaista Hengen vuodatusta.
Se on tietysti Herran suuri lahja.
Paavali korostaa kuitenkin moneen kertaan, että rakkaus on paljon tärkeämpää kuin armolahjat.
Tässä yhteydessä hän tarkoittaa ilmeisesti varsinkin uskonveljien rakastamista.
En voi olla ajattelematta, että Kristuksen maanpäällisen seurakunnan hajoaminen monenlaisiin eriseuroihin, lahkoihin, kirkkokuntiin jne. olisi osittain rakkauden puutetta.
Kun omassa porukassa koetaan Hengen läheisyyttä ja saadaan armolahjoja, syntyy kilpailuasetelma ja ylhäältä alaspäin katsova asenne naapuriporukoihin nähden.
"Meillä helluntailaisilla on enemmän kuuliaisempia ja pyhittyneempiä uskovia kuin tuolla toisella.
Olemme enemmän Herran siunaamia.
Eihän tuolla luterilaisella ryhmällä ole edes armolahjoja.
Siellä ei paranneta sairaita eivätkä he saa profetioita. Kiitos Herralle, että me olemme armoitetumpia."
"Nuo ortodoksit ovat aivan harhassa taikauskoisine suitsukkeineen ja ikoneineen.
Ja nuo baptistit ovat käsittäneet koko kasteasian aivan väärin.
Siksi Herra ei annan heille samanlaista Hengen sadetta kuin meille."
"Nuo helluntailaiset ovat maanisia hihhuleita kyseenalaisine kielilläpuhumisineen ja keksittyine profetioineen. Vain meillä vakailla kansanlähetysläisillä on oikea usko ja oikea tieto, ja siksi meilläkin on monilla kielilläpuhumisen armolahja."
"Lestadiolaiset ovat harhaoppisia. He luulevat vain itse pääsevänsä Taivaaseen, ja kuitenkin heidän sisäsiittoisessa porukassaan tehdään kauheita syntejä.
Kiitos että me vapaakirkkolaiset olemme puhtaita ja saamme Hengen lahjoja."
Onko tämä sitä rakkautta, jota Paavali pitää paljon tärkeämpänä kuin Pyhän Hengen armolahjoja?
Oletan että meidän pitäisi tavoitella ja opetella ensin rakkautta ja opettaa ennen kaikkea sitä, miten toisenlaisia Jeesuksen lauman lampaita rakastetaan käytännössä.
Paavalihan asettaa armolahjat toissijaiseen asemaan rakkauteen nähden.
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi."
(1. Kor. 13: 1-3)
Joo. En ole perustamassa mitään uutta Rakkaudellisten uskovien seurakuntaa.
Minulla on erityisen vähän rakkautta, joten olisin ko. seurakunnan heikoin lenkki.
En myöskään kannata ekumeniaa enkä yhteiskristillisyyttä nykyisessä muodossaan.
Mutta lopunajat ovat aivan ilmeisesti käsillä.
Epäilen että Herra suorastaan pakottaa uskovaisia kaatamaan porukoiden välillä olevia kaunaan ja omahyväisyyteen pohjautuvia raja-aitoja, kun Jeesusta Herrakseen tunnustavia aletaan länsimaissakin vainota.
Ketään ei voi käskeä rakastamaan tai edes sietämään hengellisesti toisinajattelijoita, mutta siihen Herra meitä kuitenkin Sanassaan vakavasti kehottaa.
-
Paavali korostaa kuitenkin moneen kertaan, että rakkaus on paljon tärkeämpää kuin armolahjat.
Näin on, eikä edes ainoastaan Paavali, vaan mielestäni koko evankeliumin ydin ja punainen lanka on ja kulkee nähdäkseni koko ajan rakkauden merkityksessä, tärkeydessä ja jopa välttämättömyydessä.
Alkaen: Hän rakasti niin paljon.... Joh. 3:16
Päättyen: Kerran, usko muuttuu näkemiseksi, toivo kiitokseksi,
mutta rakkaus pysyy rakkautena.
-
Ketään ei voi käskeä rakastamaan tai edes sietämään hengellisesti toisinajattelijoita, mutta siihen Herra meitä kuitenkin Sanassaan vakavasti kehottaa.
Jospa nämä kristilliset foorumit voisivat toimia tässä tehtävässä ikäänkuin jonkinlaisina "kuivaharjoittelupaikkoina"… Solterossa olen näkemässä jotain positiivista muutosta esim. luterilaisten suhteen. Hyvä.
-
Mutta kaiken kaikkiaan, tuo Jumalallinen
rakkaus on hyvin mielenkiintoinen asia.
Eli liikutaan ikäänkuin samoilla alueilla,
kuin pyhityksenkin kanssa, sillä Jumalallinen
rakkauskaan ei ole meidän itsemme aikaansaamaa,
emmekä me kykene sitä itse itseemme rakentamaan,
vaan se on Jumalan työtä meissä ja siksi olen useinkin
kysynyt myöskin omalla kohdallani: "Herra, miksi minulla
on sitä niin vähän?? Miksi en ole saanut enempi voimaa
rakastaa??"
Sillä kai meillä jokaisella uskovalla on kuitenkin halu rakastaa??
Mutta miksi meillä kuitenkin on niin kovin vähän rakkautta??
-
Ymmärrän asian niin että armolahjat ilman rakkautta olivat kuin ei mitään, se ei poissulje armolahjojen tärkeyttä Raamatussa, joka käskee pyytämään ja haluamaan parhaita lahjoja jopa.
Täyttykää Hengellä, taas ollaan siinä..meihin vuodatetaan rakkautta Jumalalta jota itsessämme näyttää olevan aika mitättömän vähän.
-
Miksi en ole saanut enempi voimaa
rakastaa??"
Ehkäpä meillä on liikaa (omaa) voimaa?
-
Ketään ei voi käskeä rakastamaan tai edes sietämään hengellisesti toisinajattelijoita, mutta siihen Herra meitä kuitenkin Sanassaan vakavasti kehottaa.
Jospa nämä kristilliset foorumit voisivat toimia tässä tehtävässä ikäänkuin jonkinlaisina "kuivaharjoittelupaikkoina"… Solterossa olen näkemässä jotain positiivista muutosta esim. luterilaisten suhteen. Hyvä.
Jaa. En ole itse huomannut mitään muutosta itsessäni.
Olen kuten ennenkin sitä mieltä, että luterilaisessa opetuksessa on enemmän pielessä kuin esim. helluntailaisessa.
Kaikkihan on punnittava Raamatun Sanalla.
Mutta luterilaisten joukossa on aivan samanlaisia uudestisyntyneitä, Pyhällä Hengellä täytettyjä Jeesuksen lapsia kuin esim. vapaissa suunnissa.
Uskonnollisten järjestelmien nimillä ja niiden opeilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko niissä Jeesuksen omia.
Olenhan itsekin tullut uskoon luterilaisessa yhteydessä.
Alusta alkaen olen tiennyt ja uskonut olevani aivan samalla tavalla Jeesuksen uhriverellä lunastettu ja Hänen kutsuunsa myönteisesti vastannut kuin nekin uskovat, jotka kuuluvat johonkin toiseen ryhmittymään.
Ihmisten laatimat opilliset korostukset tai kummalisetkaan oppirakennelmat (vauvavalelu, ikonit, liiallinen tunnekokemusten korostus, sielulliset parantamiset ja käärmeiden nostelut, homoseksualistien siunaaminen, naisopettajuus yms.)
eivät estä Jumalan työtä silloin, kun Hän kutsuu ihmistä omaan joukkoonsa.
Siksi noihin oppeihin ja harhaoppeihin ei kannata tuijottaa eikä niitä vatvoa ja repostella (minunkaan), vaan kiittää Herraa siitä, mitä Hän rakkaudessaan tekee meille syvälle langenneen ihmislauman jäsenille, jotka haluamme tunnustaa Jeesuksen henkilökohtaiseksi Vapahtajaksemme.
-
Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.
Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.
-
Ei evankeliumi ja Pyhän Hengen lahjat ole toinen toistaan poissulkevia, vaan kaikki mitä Raamattu opettaa on just niin kuin on kirjoitettu. Tuntuu kummalliselta jos puhutaan armolahjoista keskustelua yritetään kääntää toiseen suuntaan jollakin toisella Jumalan sanan totuudella.
Yleisesti tämä.
-
Koitko Lydia, että kirjoitukseni oli tarkoituksellista kääntämistä pois aiheesta? Mielestäni se oli vastaus edeltävään keskusteluun. Tuntuu kummalliselta jos ei saa keskustella ilman että aletaan ohjeistamaan mistä pitäisi keskustella.
Armolahjat kuuluvat uskoon. Niistä suurimpana pelastus Jeesuksessa.
-
En tarkoittanut, kirjoitin yleisesti ja sillä tarkoitin mitä on ollut nähtävissä useaan kertaan foorumilla eri ketjuissa.
-
Minusta on kuitenkin tärkeintä se, että ihmiset keskustelevat tosissaan. Jos keskustelu rönsyileekin, niin olkoon se meidän keskeneräisyyttämme. Keskustelun ohjaaminen ei useinkaan johda muuhun kuin keskustelusta keskusteluun.
Ja se on todella tylsää. :)
-
Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.
Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.
Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?
-
Ei mitään. Keskustelu olikin jaettu toiseen ketjuun.
-
Minusta armolahjat ovat luonnollinen osa yliluonnollista uskoa.
Itse en usko vain tietyissä hetkissä toimiviin lahjoihin, vaan lahja on pysyvä tässä ajassa. Ikuisuudessa niitä ei enää tarvita. Ja lahjan omistaminen ei tee uskovasta parempaa. Sana opettaa meitä lahjojen käytössä. Niissä raameissa tulisi pysyä.
-
Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.
Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.
Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?
Niin... millähän perusteella jokin käsitys asiasta on sitten "oppi"?
Eikös meillä kaikilla ole joko yhteinen tai sitten pienemmän porukan
käsitys, ellei sitten aivan ikioma käsitys siitä, mitä Sanassa kerrotaan
yhdestä jos toisestakin asiasta? Oppeja on siis maailmassa tuhansittain tai miljoonittain...?
Tuo on mielenkiintoista, miten liität "arvosanoja" mielipiteisiisi:
..."me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja".
Onko jokainen oppi selvä merkki omahyväisyydestä... eikö voi olla niinkin,
että jokin asia on nöyrästi opittu?
-
Keskustelu ohjautui oppijuttuihin, katkaisin ketjun omakseen Keskustelua opista.
-
Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.
Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.
Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?
Minusta tämä Solteron teksti on ihan Raamatun
mukainen, sillä sanotaanhan Tim. kirjeessä näin:
1 Tim. 6
3. Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä
siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
4. niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään,
vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä,
joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja
epäluuloja,
5. alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka
ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet
ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.
-
Siirretty
-
Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.
Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.
Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?
Minusta tämä Solteron teksti on ihan Raamatun
mukainen, sillä sanotaanhan Tim. kirjeessä näin:
1 Tim. 6
3. Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä
siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
4. niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään,
vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä,
joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja
epäluuloja,
5. alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka
ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet
ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.
Kysymys on aiheellinen, mutta tarkoittaako se sitä, ettei itse olisi osallisena moiseen?
En usko Solteron sitäkään tarkoittaneen.
Ja mehän käymme keskustelua juuri siitä Kristuksen opista. Jokainen meistä varmasti haluaa sitä oppia tuntemaan enemmän ja enemmän.
-
Sama keskustelu käy taas kahdessa ketjussa. Tämä on ongelmana ketjujen jakamisessa.
-
Yritetään pitää aiheet kuosissa siksi jaetaan, muuten mennään ihan pöpelikköön.
Nyt pitää vaan katsoa missä ketjussa mikäkin aihe on menossa.
-
Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.
Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.
Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?
Niin... millähän perusteella jokin käsitys asiasta on sitten "oppi"?
Eikös meillä kaikilla ole joko yhteinen tai sitten pienemmän porukan
käsitys, ellei sitten aivan ikioma käsitys siitä, mitä Sanassa kerrotaan
yhdestä jos toisestakin asiasta? Oppeja on siis maailmassa tuhansittain tai miljoonittain...?
Tuo on mielenkiintoista, miten liität "arvosanoja" mielipiteisiisi:
..."me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja".
Onko jokainen oppi selvä merkki omahyväisyydestä... eikö voi olla niinkin,
että jokin asia on nöyrästi opittu?
Ai tämä jatkuukin oppikeskusteluna.
Kun kirjoitin "me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset", tarkoitin, että meillä ihmisillä on usein taipumusta omahyväisyyteen ja erehtymiseen.
Kun Raamatussa esitetyn Kristuksen opin päälle rakennetaan omia oppeja, ei voi kysymys olla nöyrästä oppimisesta, vaan omahyväisestä tai ainakin ihmiskeskeisestä toiminnasta, jolloin usein erehdytään.
Eri asia on tietenkin hengellinen opetus, jota antavat siihen Jumalan kustumat miehet.
Eiväthän he luo oppeja, vaan opettavat seurakuntalaisille Jumalan Sanaa.
Laitoin tämän vielä tähän kommentina, vaikka se ei oikein liity ketjun aiheeseen.
-
Usko ilman oppia on kuin kaarnalaiva tsunamissa.
Miksi Jumala kutsuisi opettajia jos oppi olisi vähäpätöinen asia? Kukaan meistä ei tule pelkällä opilla autuaaksi, mutta ei tule ilman oppiakaan. Terveeseen uskoon kuuluu oppi ja keskustelu opista. Moni haluaa ohittaa sen turhana tai hankalana. Lopulta kuitenkin jokaisella on oppinsa ja painotuksensa. Onnellinen se, joka ymmärtää erehtymisen mahdollisuuden ja silti uskaltaa elää uskoaan todeksi. Se on kuitenkin varma, että jos perustana on Kristus Jeesus, niin pohja ei petä.
Miksi Raamatussa opetetun Kristuksen opin lisäksi tarvitaan muitakin oppeja?
Tietenkin me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja,
mutta onko niitä aiheellista noudattaa?
Niin... millähän perusteella jokin käsitys asiasta on sitten "oppi"?
Eikös meillä kaikilla ole joko yhteinen tai sitten pienemmän porukan
käsitys, ellei sitten aivan ikioma käsitys siitä, mitä Sanassa kerrotaan
yhdestä jos toisestakin asiasta? Oppeja on siis maailmassa tuhansittain tai miljoonittain...?
Tuo on mielenkiintoista, miten liität "arvosanoja" mielipiteisiisi:
..."me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset kehittelemme oppeja".
Onko jokainen oppi selvä merkki omahyväisyydestä... eikö voi olla niinkin,
että jokin asia on nöyrästi opittu?
Ai tämä jatkuukin oppikeskusteluna.
Kun kirjoitin "me omahyväiset ja erehtyvät ihmiset", tarkoitin, että meillä ihmisillä on usein taipumusta omahyväisyyteen ja erehtymiseen.
Kun Raamatussa esitetyn Kristuksen opin päälle rakennetaan omia oppeja, ei voi kysymys olla nöyrästä oppimisesta, vaan omahyväisestä tai ainakin ihmiskeskeisestä toiminnasta, jolloin usein erehdytään.
Eri asia on tietenkin hengellinen opetus, jota antavat siihen Jumalan kustumat miehet.
Eiväthän he luo oppeja, vaan opettavat seurakuntalaisille Jumalan Sanaa.
Laitoin tämän vielä tähän kommentina, vaikka se ei oikein liity ketjun aiheeseen.
No joo, tämä meinaa karata harhapoluille... meillä taitaa olla eri näkemys siitä,
mitä tällä kertaa tarkoitetaan opilla tai opin kehittelemisellä. Jospa jätetään
tämä tähän, rauha maasssa :)
-
Tätä armolahja asiaa pohtiessani tuli mieleeni,
että usein määrättyillä armolahjoilla muita palvelevat
saattavat joutua kärsimään hyvinkin paljon, eli eivät
nämä ns. Pyhän Hengen virat ole mitään karehdittavia
"tehtäviä", vaikka sellaistakin asennetta joskus tapaa
ja oletettaan armolahjojen omistajien pitävän itseään
jopa parempina uskovaisina.
Uskonkin, että tuollaiset ajatukset ja oletukset siitä,
että kyseiset henkilöt pitäisivät itseään parempina
uskovina, ovatkin niiden omassa mielessä, jotka
tuollaista kuvittelevat, sillä kyllä Jumala "vaatii"
ensisijassa näyryyttä niiltä, joille armolahjojaan antaa
ja jakaa.
Ei palvelutehtäviin tarkoitettuja armolahjoja annetta
saastaiseen ja ylpeään sydämeen ja käsiin, vaan niihin
sydämiin ja käsiin, jotka ovat niin tyhjät, että niissä on
tilaa, mihin Herra voi Henkeään vuodattaa.
Apt. puhuvat eräästä tällaisen vainon kohteeksi joutuneesta
profeetasta, joka "joutui" puhumaan siitä, mikä ei ollut
kuulijoilleen mieleen ja vielä tänäkin päivänä Jumalan
profeetat joutuvat tällaisiin tilanteisiin.
Apt. 7
51. Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä
ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä
- niinkuin teidän isänne, niin tekin.
52. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet?
He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan
tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt
olette tulleet,
53. te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta
ette sitä pitäneet."
54. Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän
sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.
55. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa
taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja
Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
56. ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina
ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".
57. Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat
korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
58. ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät.
Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen
nuorukaisen jalkojen juureen.
59. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja
sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"
60. Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella
äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!"
Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.
-
Ajattelen samoin armolahjojen antamisesta. Armolahjat ovat pyhiä työkaluja ja uskon, että lahjan haltija kasvaa niitä käyttäessään.