Vuosikymmenet olen kysyjille vastannut, että itsemurha on kuoleman synti. En ole osannut sitä Raamatulla perusteellisesti selittää, mutta sellainen vain on tunne ollut - hyvinä ja terveinä päivinä. Nyt monivammaisena ja kivuliaana -kun tuskanhiestä kastuneen patjankin vuoteella käännän yöllä ympäri- mietin näitä asioita uudelleen.
Minun elämä on muuttunut hyvin tuskalliseksi ja kivuliaaksi, kun lääkärien aloitteesta noin kolme ja puoli vuotta sitten aloitettu voimakas lääkitys lopetettiin Valviran ohjeistuksella. Se aloitettiin jotta pääsisin pyörätuolista johon jouduin, kun en kyennyt enää kävelemään. Ja pystyinkin taas kävelemään jopa kilometrin matkan parikin kertaa päivässä. Nyt voin kävellä 20-30 metriä, toisinaan en yhtään.
Viime aikoina olen ajatellut tulevaisuutta. Se alkoi rukouksin, että Herra ottaisi minut pois, mutta en saanut siihen vastausta. Viime viikkoina olen ajatellut lopettavani elämäni, kun kivut ja tuskat ovat niin kovia. Ajatuksiini on nyt toistuvasti noussut miete ajaa autollani jonkun sillan pilariin tai pistää pikainsuliinia suoneen useampi kynä. Ennen tällaisia ajatuksia ei ole ollut.
Onko mielestänne itsemurha kuoleman synti jos ei jaksa elää vaikka uskoo Jeesukseen, joka kantoi syntimme pois Golgatalla? Kirjoitin tämän, kun jälleen kerran kivut herättivät minut.
Tuohon kysymykseen voisi vastata myös unohtamalla minut kokonaan. Onko mielestäsi itsemurha kuoleman synti jota ei voi saada anteeksi? Ja Jeesus jolla on todellinen valta, siunatkoon teitä lukijoita.