Kaksi eri vapautta

[Paulus]

Tätä aihetta en löytänyt vanhoista muistiinpanoistani, vaan se nousi mieleen tänä aamuna. Toivon keskustelua kahdesta eri vapauden muodosta, jotka koskevat uskovia, siis uudestisyntyneitä kristittyjä. Tosin on niin, että täysin tyylipuhtaana ei kumpaakaan muotoa esiinny.

Ne kaksi vapauden muotoa ovat evankeliumin antama vapaus ja lain antama vapaus. Heti alkuun kuitenkin totean, että jälkimmäistä pitäisi sanoa paremminkin näennäisvapaudeksi, sehän perustuu kaiken aikaa itsensä tarkkailuun.

Raamattu kirjoittaa vapaudesta paljon. Jeesus tuli Vapahtajaksi, mutta tästä puhutaan oikeastaan aika vähän ja jos puhutaan, niin hyvin suppeasti. Näyttää siltä, että monet eri hengellisen ryhmittymätkin ovat syntyneet juuri tämän asian hämärtymisestä, joten vapauskysymys ei ole lainkaan vähäpätöinen.

Uskon, että jokaisella on kokemusta näistä kahdesta vapaudesta.

[Paulus]

Käsitykseni mukaan seurakuntaväen joukossa on molempia. Toiset ovat päässeet todelliseen evankeliumin vapauteen, mutta saadun lakihenkisen opetuksen myötä vähitellen menettäneet vapautensa, samoin ilon, joka heillä mahdollisesti alussa oli. Toiset ovat jääneet herätyksen tilaan ja lakihenkisen opetuksen johdosta pitävät itseään uudestisyntyneinä. Nämä saattavat olla seurakunnan aktiivisia puuhaihmisiä, eikä kukaan voi tietää heidän todellista tilaansa. Itse kaikkein vähiten.

Sitten on tietenkin niitä, jotka elävät aidossa vapaudessa, mutta arvelen heidän olevan vähemmistönä kaikissa seurakunnissa.

[Kerttu]

Hyvä keskustelunaloitus, mihinkä jostain syystä ei vielä ole tartuttu. Olen miettinyt ihan samaa asiaa. Omiakin kokemuksia on asiasta.

On oikeastaan aika surullista seurattavaa kaikkinensa. Eikö Jeesus sanonut jotain, että olkaa yksimieliset tms. Käsittääkseni meidän pitäisi kuulua siihen samaan "lammastarhaan" kaikkien kristittyjen. Sen sijaan, että oltaisiin vahtimassa ja osoittelemassa miten "harhaoppisia" joissakin toisissa herätysliikkeissä ollaan, pitäisi etsiä yhteyttä.

Ajatus karkasi nyt herätyliiketasolle, sorry. Pauluksen aloitus koski kristityn vapautta. Aihe on itselleni tällä hetkellä arkaluontoinen, on vain tunteita asian tiimoilta paljon, mutta ei saa koottua järkeviksi lauseiksi.

[Paulus]

Olet, Kerttu, tervetullut tähän vajavaisten keskustelijoiden joukkoon. Täällä tarvitaan ensiksikin kärsivällisyyttä, toiseksi kärsivällisyyttä ja kolmanneksi kärsivällisyyttä. Jos nämä kolme on matkassa, ei tule pettymyksiä. Siis rohkeasti vaan kirjoittelemaan!

Uskon, että Sinulla on meille annettavaa, mutta ehkä saat täältä jotain rakennustarpeita myös itsellesi.

[Pökkelö]

Valtaosalle on jäänyt lain ja evakeliumin välinen ero tajuamatta, sillä lain opettajia riittää.

Jumalan lain tehtävä on näyttää meille meidän mahdottumuutemme kelvata Jumalan pyhyyden vaatimuksen edessä.
Siksi Jeesus tuli ottaen koko lain vaatimuksen harteillleen, ja maksaen ristillä täyden hinnan meidän synneistämme.

Uskoviksi tullessaan useimmat kokevat ilon, joka opetuksen myötä nopeasti menetetään.
Ei se Jeesuksen sovitustyö riittänytkään. Pitää myös osoittaa oma uskolllisuus monin eri tavoin kelvatakseen.
Ja näin lähdetään lainkahleet kilisten täyttämään uskollisuuden  velvoitteita.

Jos evankeliumi saisi olla voimassa, niin ilo ja vapaus säilyisi. Saisimme elää ennaltavalmistetuista töissä, ja elää Kristus viinipuussa HÄNESTÄ ammentaen elämää.
Vain harvat löytävät tämän, ja julistavat tätä.

Ja nimenomaan lainalaisuus hajoittaa lauman lukemattomiin pieniin porukoihin, jossa kuka milläkin tavoin koettaa ansaita kelvollisuuttaan lain vaatimuksia täyttäen.
Ensin saatetaan päästä maailman kahleista sanan herättäessä, mutta samassa vilauksessa sielunvihollinen käy livauttamassa uskonnollisiin kahleisiin.
Ja sieltä oman kuppikunnan vankityrmän kaltereiden takaa huudellaan toisiin vankikoppeihin, etttä täällä se vapaus ja Jumalan tunteminen ainoastaan on.
Ainoa yksimielisyys näillä uskonnollisuuden vankityrmissä olevilla on siitä, että evankeliumin vapaudessa olevat; jotka käyvät heille kertomassa Jeesuksen täytetystä työstä.
Siitä, että voit astua vapauteen vankilastasi, ovat todella eksyneitä vankittujen mielestä.

[Paulus]

Ainoa yksimielisyys näillä uskonnollisuuden vankityrmissä olevilla on siitä, että evankeliumin vapaudessa olevat - - - ovat todella eksyneitä vangittujen mielestä.

Voi kuinka tuttua! Ja päälle syytös siitä, että elävät edelleen synnin mutakuopissa.

[Adina]

Onko armo vapautta, olla tekemättä syntiä.

[Paulus]

Onko armo vapautta, olla tekemättä syntiä.

Jaakob kirjoittaa: "Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus" (1. Joh. 3:4). Ja Paavali kirjoittaa: "Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan" (Room. 4:15).

Pysyä jatkuvasti armon alla on uskonkilvoituksemme ydin. Siitä seuraa myös se, että armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuuden (Tiit. 2:12).

Asian voisi sanoa myös käänteisesti: Lain alaisuus on synnin tekemisen edellytys.

[Kerttu]

Kiitos Paulus 

Vapaa kristitty ei ole lain orja muttei synnikään orja.

Tulee tässä kohtaa taas mieleen ne Pyhän hengen hedelmät. Samoin se viinipuuvertaus. Sopii tähän muisteltavaksi siinä mielessä, että se on nimenomaan niinpäin, etteivät hedelmät tee hyvää viinipuuta.  Saattaapa Puutarhuri sen kuivan oksan katkaista poiskin...

[Paulus]

Kiitos Paulus 

Vapaa kristitty ei ole lain orja muttei synninkään orja.

Tulee tässä kohtaa taas mieleen ne Pyhän hengen hedelmät. Samoin se viinipuuvertaus. Sopii tähän muisteltavaksi siinä mielessä, että se on nimenomaan niinpäin, etteivät hedelmät tee hyvää viinipuuta.  Saattaapa Puutarhuri sen kuivan oksan katkaista poiskin...

Kristinusko vääristyy enemmän tai vähemmän, ellei tätä asiaa ymmärretä. Armo ei lainkaan turhenna Jumalan Lakia, päinvastoin. Laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä, kirjoittaa Paavali. Laki on jopa niin tiukka, ettei yksikään yllä siihen, siksi ainoa mahdollisuutemme on Hänessä, joka siihen ylsi.

[Vastavoima]

Onko armo vapautta, olla tekemättä syntiä.

HHHhhmmm
Mitä JUMALA sanoo palvelijalleen Salomolle ??

että en ota pois sinusta pyhää Hengeä, kuten otin kurjasta kuningas Saulista, vaikka teet pahempaa syntiä kuin kurja ja paha kuningas Saul !

eli Jumala ANTOI luvan tehdä syntiä !

eli Synti ON HYVÄÄ ja maistuu hyvälle !

eli muuten se omena ei maistu.

eli

Onko armo vapautta, olla tekemättä syntiä.

ei vaan Jumalan ansaitsematon Rakkaus tulee esille että Jumala antaa luvan ihmiselle tehdä sitä mikä on hyvää IHMISELLE.

eli tässä Jumala ei heti ajattele itseään, kuten usein aina, vaan sallii ihmisen valita mitä haluaa tehdä.

Älä ole liian vanhurskas mumisee joku.

[Adina]

Kiitos vastauksista, ajattelin kysyä sitä täällä kun kuulin noin sanottavan.
Niinhän se on että synti voi maistua hyvälle, mutta puree jälkeenpäin kuin käärme (vahingoittaa ihmistä).
Vapaus ei ole myöskään hyödyksi jos ei halua asettaa itselleen rajoja.

[otav otah]

Onko armo vapautta, olla tekemättä syntiä.

Tämä on hyvä kysymys. Vastaukseni on: On ja ei ole!

Armo ei anna lupaa tehdä syntiä, mutta se antaa luvan olla syntinen. Itse asiassa juuri suuren armon tajuaminen lain vaatimukseen nähden tekee meistä (subjektiivisesti ottaen) suuren roiston. Niin suuren, että kysymys laista vaatimuksena, ja yrityskin täyttää sitä on mahdoton ajatus.

Olen lain kautta (sen tappamana) kuoletettu pois laista, elääkseni Jumalalle.

Syntiä en enää tee, mutta syntisyyteni määrä pysyyy silti 100%. Syntiä en voi enää tehdä, sillä Jeesus on "pyyhkinyt pois kirjoituksen" (lain), joka oli minua vastaan. Tässä mielessä "ilman lakia on synti kuollut, (siis mahdoton)".

On hyvä ymmärtää, että synti ei ole sellainen asia, mitä voidaan mitata määrällisesti. Synti on lähinnä instituutio (siis järjestelmä), joka on lakkautettu Kristuksen uhriin. Vapaus on siis todellinen!

Siis: Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia!

[Natanael]

Törmäsin jotain ihan muuta etsiessäni tämän ketjun aihepiiriin liittyvään blogiin.

http://joensuu.helluntaiseurakunta.fi/blogi/lansimainen_rivikris/745/laista_kuolleena_1_2_lain_kuolettamana_oleminen_-_mit_se_tarkoittaa
http://joensuu.helluntaiseurakunta.fi/blogi/lansimainen_rivikris/753/laista_kuolleena_2_2_hedelm_n_kantaminen_jumalalle

[Paulus]

Uskoviksi tullessaan useimmat kokevat ilon, joka opetuksen myötä nopeasti menetetään.
Ei se Jeesuksen sovitustyö riittänytkään. Pitää myös osoittaa oma uskolllisuus monin eri tavoin kelvatakseen.
Ja näin lähdetään lainkahleet kilisten täyttämään uskollisuuden  velvoitteita.

Ja tuota uskollisuutta sanotaan kuuliaisuudeksi.