- - "Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle" (Hebr. 10:11,12).
Vanhan liiton temppelissä oli monenlaista kalustoa ja monenlaisia välineitä, mutta siellä ei ollut lainkaan tuolia. Tämä merkitsi sitä, että sovitustyö oli jatkuvasti keskeneräinen. Lepoon ei ollut mahdollisuutta ja siksi sanotaan: "Papit seisovat päivä päivältä." Mutta koska Kristus ei ollut enää tulevan hyvän varjo, vaan täyttymys, persoona, joka sai tuon varjon aikaan, niin hän, iäisyydessä edeltä nähty Jumalan Karitsa, "uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, on ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle". Ylimmäinen pappimme saattoi ainiaaksi istuutua, koska hänen tehtäväkseen uskottu täydellinen sovitus- ja lunastustyö oli suoritettu.
Olin vuosia sitten pitämässä kokoussarjaa eräässä suomalaisessa seurakunnassa Yhdysvalloissa. Päivän aihe oli "Kristus, Jumalan palvelija". Käsittelin profeetta Jesajan sanoja: "Katso, minun palvelijani, joka on taidolla asiansa ajava." Kuvasin Jeesuksen tehtävää Jumalan palvelijana, jonka oli määrä sovittaa ihminen Jumalan kanssa. Viittasin psalmiin 40, jossa Kristus Daavidin välityksellä antamassaan profetiassa iloitsee tästä tulevasta tehtävästä: "Katso, minä tulen… kirjakääröön on minusta kirjoitettu… tekemään sinun tahtosi, Jumala."
Selitin Jeesuksen Jumalan palvelijana, suurena ylimmäisenä pappinamme suorittamaa kertakaikkista tekoa. Sanoin, että hän nyt työn suoritettuaan on ainiaaksi istuutunut, mikä merkitsee, että meidän vanhurskauttamisemme ja tuomitun asemasta vapauttamisemme on iankaikkisesti taattu. Huomautin siinä innoissani, että eikö meidänkin, omien ponnistustemme täysin uuvuttamien ja epäonnistuneiden pitäisi jo nähdä, mitä hyväksemme on tehty. Sanoin, että kun kerran meidän puolestamme työhön lähetetty palvelija työn suoritettuaan jo istuu, niin eikö meidän herrasväenkin sovi istua!
Silloin nousi kesken puhettani eräs yli kahdeksankymmenvuotias Mandi-täti, vanha eläkkeellä oleva sairaanhoitaja, löi kätensä yhteen ja melkein huusi: "Kirkkautta! Kirkkautta!" Minun oli keskeytettävä saarnani, ja hän kertoi kuinka oli joskus nuoruudessaan tullut uskoon Suomessa evankelisten parissa. Hän sanoi tulleensa uskoon sillä tavoin, että tajusi juuri tämän Vapahtajan valmiin teon merkityksen. Mutta hän jatkoi: "Olen ollut täällä Amerikassa yli viisikymmentä vuotta ja ahkerasti olen kirkoissa käynyt, mutta kun olen sinne mennyt lohdutusta ja rohkaisua saamaan, niin alituisesti vain on syntistä kuormitettu kuin juhtaa: on kerätty uutta kuormaa ja tekemistä. Nyt kuulin sen vanhan evankeliumin, josta kerran nuoruudessani pääsin armoon sisälle ja siksi en voi olla hiljaa!"
William Uotinen
Sinäkin olet perillinen
Karas-Sana Oy 1974