Tuossa Jolkkosen kirjoituksessa hieman ihmettelin lopun kohtaa: "Avioliitossakin jää jäljelle lopulta vain agape." Toivottavasti kai niinkin, mutta eikö avioliitossa ole yleensä läsnä ainakin kiintymysrakkaus? Tai eroottinen rakkaus muuttuu enemmänkin kiintymysrakkaudeksi ja lähimmäisenrakkaudeksi iän myötä, ehkä ystävyydeksikin? Enpä tiedä, arvailen.
Tuo on ymmärrettävissä mielestäni siitä syystä, että puolisot ova syntisiä ihmisiä. Joskus eros rakkaus ei ylety siihen, että antaa toiselle anteeksi. Ja ristiriitoja, katkeruutta, vihaa, voi keräytyä sen takia, että puoliso sattui tekemään jotain haavoittavaa. Tai jos jotain ilmenee puolison taustasta, mitä ei ennen tiennyt.
Joku aika sitten kuulin tilanteesta, missä puoliso ottikin sellaisen asian ja käytti sitä puolisoaan vastaan sanomalla jotenkin "no toi nyt oli se viimeinen tippa".
Puoliso oli kertonut sen luottamuksella, mutta koska ei tiennyt että tämä eros rakkauden kohde olikin jo alkanut kehittää hylkääviä ajatuksia ja käytti sitä puolisoa vastaan.
Olin kerran Helsingin Raamattukoulun yleisöluennolla, taisi olla Temppeliaukon kirkossa, muistan siitä kun yleensä kävin Töölön kirkossa niillä luennoilla.
Luennoitsija puhui eros rakkaudesta ja sanoi että jopa sekin perustuu syntien anteeksiantamiseen.
Se jäi mieleen ja olen pureskellut sitä siitä lähtien.
