Kaiken alun suhteen voidaan kysyä monia kysymyksiä.
Suurimmat väittelyt käydään ehkä siitä miten ja milloin kaikki saivat alkunsa ja missä järjestyksessä asiat tapahtuivat ja miten kauan aikaa kaikkeen kului.
Suurin kysymys mielestäni on: Miksi?
Tietenkin vastaamiseen vaikuttaa se, mitä ajattelee asioiden tapahtumisjärjestyksestä.
Se, joka ajattelee, että ensin oli Jumala, joka loi kaiken ja sitten lankeemus enkelikunnassa ja sitten tuli ihminen, vastaa tuohon miksi - kysymykseen eri tavoin kuin se, joka ajattelee, että ensin Jumala loi kaiken, myös ihmisen ja vasta sitten tuli lankeemus enkelten keskellä ja sitten lankesi myös ihminen syntiin.
Uskova, joka ajattelee, että Jumala on tiennyt kaiken jo aikojen alussa, näyttäytyy tuo miksi -kysymys eri tavoin kuin sille, joka ajattelee, että Jumala vain reagoi tapahtuneisiin esim. paholaisen lankeamiseen.
Tuota miksi - kysymystä voi yrittää tarkastella sekä Jumalan että ihmisen näkökulmasta.
Miksi Jumala loi ihmiskunnan tallustelemaan tänne muutamiksi tuhansiksi vuosiksi?
- Minä en keksi ainoatakaan kunnon syytä 'nähtyäni' kaiken sen pahan mitä on tapahtunut ystävien ja heidän lapsiensa kohdalla sekä myös joidenkin sukulaisten ja naapureiden kohdalla: Itsemurhia, toisten heihin kohdistamia raakoja murhia tai tappoja, itsemurhayrityksiä, monen sekoamista ja hoitolaitoskierrettä, juoppoutta, avioeroja, huostaanotettuja lapsia ym. ym. ja sitten se toinen porukka vain ylistysjumppaa, viihdyttää itseään tai vaihtoehtoisesti yrittää selvitä uskonnollisessa säännösviidakossa.
- Jos voisin peruuttaa maailman olemassaolon jotain nappia painaen, tekisin sen välittömästi.
Miksi ja mihin Jumala tarvitsi ihmisen?
-
Paras, mutta ei minua tyydyttävä, kuulemani selitys sille, miksi tämä kaikki on tapahtunut, on seuraavanlainen:
Jumala loi maailmankaikkeuden ja enkelit.
Paholaisen langetessa Jumala joutui sanattoman kiristyksen kohteeksi:
- Jumala ei voinut vain tuhota langenneita enkeleitä, koska tällöin paholainen olisi voinut sanoa, ettei Jumala ole oikeudenmukainen, vaan diktaattori. Tuhotessaan kapinalliset Jumala olisi todistanut oikeaksi sellaisen väitteen, että hän pakottaa ja kiristää kaikki toimimaan tahtomallaan tavalla ja että Jumala ei oikeasti kuuntele ketään.
- Se, että olisi luotu enemmän enkeleitä, ei olisi ratkaissut tilannetta.
- Tarvittiin olento, jolla on vapaa tahto. Tämän olento, ihminen, saa vapaasti valita haluaako hän palvella ja rakastaa Jumalaa vai ei.
- Ei ole ratkaisevaa, kuinka monta ihmistä valitsee Jumalan tai paholaisen.
- Aikojen lopulla olevassa oikeudenkäynnissä Jeesuksella on todistAja, joka koostuu kaikenlaisista uskovista kaikkialta (Ap.t1:8 ). Joukossa on niitä, joilla on mennyt kaikki erittäin hyvin ja toisia, joilla on mennyt tosi kurjasti - uskovia on siis koeteltu monin eri tavoin ja he ovat eläneet ja olleet erittäin monenlaisissa tilanteissa ja erilaisin tiedoin varustettuna Jumalasta.
- Näille kaikille uskoville asetaan kysymys: Tahdotko vapaaehtoisesti rakastaa ja palvella Minua?
- Se, vastaus, jonka tuo todistaja eläessään ja viimeisellä tuomiolla antaa, ratkaisee saatanan kohtalon ja maailmankaikkeuden alussa olleen ongelman eli onko Jumala oikeudenmukainen.
-
Edellä olevaa voi pitää tarinana, Raamatun ulkopuolisena ilmestystietona tai oikeasti Raamatusta nousevien periaatteiden mukaisena.
Silti tuossa selityksessä on erittäin pahoja puutteita:
- Kaikkivaltias Jumala tiesi edeltä päin paholaisen lankeemuksen ja tietää myös kaiken lopputuloksen. Jos ei olisi tiennyt ja tietäisi, Hän ei olisi Jumala.
- Koska Jumala edeltätiesi jo kaiken tuon, miksi hän tarvitsisi tuollaisen 'pelin', jotta voitaisiin selvittää se, minkä Hän jo ennalta tiesi.
Toinen erittäin vakava ongelma em. näkemyksessä on se, että se on erittäin ihmiskeskeinen: Se mitä ihminen päättää, ratkaisee Jumalan kohtalon.
Ei liene yllättävää, että tuon selitysmallin maailmankaikkeuden tapahtumista olen kuullut äärikarismaattiselta taholta.