Minun käsittääkseni Raamatussa ilmaistaan sellaisia asioita joita me ei mitenkään voida näillä aisteilla ymmärtää, tavalla jolla me voidaan niistä kuitenkin jotain ymmärtää. Vähän kuin koittaisi kuvailla syntymäsokealle värejä. Jumala on molempien ulottuvuuksien Herra, ja Hän tuntee täydellisesti ihmisen vajavaisuuden, joten Hän tietää myös mikä on paras tapa kuvailla erilaisin vertauksin ja kertomuksin asioita joita me ei pystytä käsittämään. Olen siis siinä käsityksessä, että suuri osa ilmestyskirjan kuvauksista ei välttämättä ole tosiasiallista kuvailua todellisista tapahtumista ja taivaan olomuodoista, vaan niiden tarkoitus on jollakin tavalla puhutella. Esimerkiksi kaupunki puhdasta kultaa, puhuu varmasti aika paljon kaikille meille jotka ymmärrämme minkä arvoista kultaa täällä ihmisten keskuudessa pidetään, eikä se tarkoita välttämättä että kulta olisi minkään arvoista taivaassa niin että siellä haukottaisiin henkeä kun kaikki olisi kullasta tehty.