Tänään ajeltiin pääkaupunkiseudulle, itse istuin matkustajan paikalla. Yhdessä kohtaa matkaa kävi hauska juttu, joka oikeasti pisti ajattelemaan kuinka paljon käytän aikaani Jumalan kanssa.
Moottoritiellä tuli vastaan kyltti jossa iso P, kuusi ja retkipöydän kuva sekä nuoli tulossa olevalle erkanemiskaistalle. Kyltin vieressä ei ollut puita eikä pensaita, vaan pitkälle horisonttiin jatkuva peltoaukeama. Koska puita ei ollut näköesteenä, niin näytti siltä kuin nuoli olisi osoittanut suoraan taivaalle. Aivan kuin merkki olisi kertonut "Levähdyspaikka Jumalan luona". Tämä pisti minut ajattelemaan asiaa todella paljon. Omatunto kolkutti aika lailla. On hyvä ajatus pysähtyä kesken ajomatkan, verrytellä jalkoja ja samalla vaikka pyytää siunausta turvalliselle ajomatkalle. Miksiköhän en ole itse koskaan ajatellut, että voisin siinäkin tilanteessa viettää aikaa Jumalan kanssa? Samalla tuli mietittyä myös sitä, että liian vähän vietän aikaa myös henkisellä levähdyspaikalla. Vaikka olisi työkiireitä tai kotitöitä, niin voisin silti käyttää henkistä parkkipaikkaa, ja rukoilla kiireenkin keskellä. Töitä tehdessä, tiskatessa tai siivotessa, voisin kyllä samalla kertoilla asioitani Jumalalle, mutta jostain syystä en ole tehnyt niin. Olen rukoillut vain silloin, kun olen keskittynyt tekemään pelkästään sitä, rukoilua. Kuitenkin pystyisin rukoilemaan pitkin päivää, ajatuksissani.
Tuon liikennemerkin näkeminen avasi silmiä kyllä paljon. Opetti mikä on oikeasti tärkeää; aika Isän kanssa. Tästä opetuksessa tuli valtavan siunattu olo! Että minä, pieni kompuroiva kristitty, saan opetusta Jumalalta, vaikken sitä ansaitse. Miten valtavasti Isä minua rakastaa, että jaksaa ja haluaa opettaa minua, uudelleen ja uudelleen. Ja vaikken voi tehdä mitään mikä riittäisi Isälle kiitokseksi, hän silti tahtoo pitää minut lähellään, opettaa, neuvoa ja nuhdella. Hän haluaa antaa vaikken sitä omilla ansioillani koskaan ansaitse. Hänelle riittää että tahdon pysyä hänen lähellään, riippua hänessä kiinni. Olen niin kiitollinen hänen tästäkin opetuksestaan. Tuli jotenkin niin mahdottoman rakastettu olo
. Onko teille muille tullut vastaan opetuksia jotka ovat saaneet silmät avautumaan ja käytöksen muuttumaan? Siunattua loppuiltaa teille kaikille!