Kirjoittaja Aihe: Ajatuksia paikallisista seurakunnista  (Luettu 12298 kertaa)

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #30 : 24.11.13 - klo:19:44 »
Tämä Fuengirolan (Aurinkorannikon) suomalainen helluntaiseurakunta on kai oikeasti paikallisseurakunta. 
Se on virallisesti seurakunta, eikä kovin lähellä ole muita
vastaavan kaltaisia. 
Se on siis paikallinen s-kielinen h-seurakunta.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #31 : 24.11.13 - klo:19:49 »

Kristittyjen yhteydessä sitävastoin ei kätketä opillisia eroja, vaan ne otetaan realiteetteina ja niitä voidaan kiihkottomasti käsitellä ilman toisen halveksuntaa. Kun tämmöistä yhteyttä koetaan pienessä mittakaavassa, niin siinä auttaa yksi parhaista "armolahjoista": huumorintaju! Uskomatonta, mutta kokemusta on.
Oikeastaan aika harva osaa perustella oman taustayhteisönsä oppeja varsinkaan Raamatulla lukuunottamatta kastetta. Tuosta seuraa se, että niistä muista asioista ei voi/osata oikein väitellä ja siksi niistä voidaankin keskustella yhdessä totuutta etsien.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #32 : 24.11.13 - klo:20:14 »

Kristittyjen yhteydessä sitävastoin ei kätketä opillisia eroja, vaan ne otetaan realiteetteina ja niitä voidaan kiihkottomasti käsitellä ilman toisen halveksuntaa. Kun tämmöistä yhteyttä koetaan pienessä mittakaavassa, niin siinä auttaa yksi parhaista "armolahjoista": huumorintaju! Uskomatonta, mutta kokemusta on.
Oikeastaan aika harva osaa perustella oman taustayhteisönsä oppeja varsinkaan Raamatulla lukuunottamatta kastetta. Tuosta seuraa se, että niistä muista asioista ei voi/osata oikein väitellä ja siksi niistä voidaankin keskustella yhdessä totuutta etsien.
Kun on ollut muutaman vuoden tuossa ns. NM:ssa (en halua mainostaa sitä, hui),
on oppinut verisesti tietämään, mitä opillista näkemystä kunnon helluntailainen ei missään tapauksessa milloinkaan voi sietää.
 Samoin luterilaisuuden peruspilarit, joista oikeaoppiset pitävät kuolemankin yli tiukasti kiinni, hahmottuvat vähitellen.

Tulee joskus mieleen, että millaista olisikaan, jos noita uskovia eri leireihin erottavia "pyhiä,
ainoita oikeita, puhtaasti raamatullisia" oppeja ei olisi milloinkaan keksitty.
Jos olisi vain Raamatun Sana.

Mutta kai meidän ihmisten on tarkoitettukin rakentelevan Jumalan sanan varaan pikku oppejamme,
jotta meillä olisi sotamateriaalia ja kohteita joita voimme puukottaa ja ampua
hurskailla aseillamme.

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #33 : 24.11.13 - klo:20:16 »
Oikeastaan aika harva osaa perustella oman taustayhteisönsä oppeja varsinkaan Raamatulla lukuunottamatta kastetta. Tuosta seuraa se, että niistä muista asioista ei voi/osata oikein väitellä ja siksi niistä voidaankin keskustella yhdessä totuutta etsien.

On aika mielenkiintoista, että kastekysymyksenkään tarvitse olla joko tai vaan se voi olla sekä että. Poistuu suuri este kristittyjen yhteydeltä.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #34 : 24.11.13 - klo:20:21 »
Jonkun opin sietämättömyys on ihan eri asia kuin osata perustella oman seurakuntansa oppi.
Mielestäni helluntailainen oppi on ohut. Se taas ei tarkoita sitä, etteikö joillakin helluntailaisilla opettajilla voisi olla syvällinen oppi.

Luterilaisuus niin kuin helluntailaisuuskin ei ole vain yksi yhtenäinen kokonaisuus. Luterilaisiakin oppeja on useita.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #35 : 24.11.13 - klo:20:25 »
Mutta kai meidän ihmisten on tarkoitettukin rakentelevan Jumalan sanan varaan pikku oppejamme,
jotta meillä olisi sotamateriaalia ja kohteita joita voimme puukottaa ja ampua
hurskailla aseillamme.

Ihan alussa nuo 'pikku opit' olivat saman seurakunnan sisällä

Lainaus
18 Sillä ensiksikin olen kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia keskenänne, ja osittain sen uskonkin.
19 Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen.

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #36 : 24.11.13 - klo:20:32 »
Luterilaisuuden parasta antia ainakin itselleni on ollut opetus uskonvanhurskaudesta sekä lain ja evankeliumin erottamisesta. Tässähän on sovittamaton ero "puhtaaseen" katolisuuteen verrattuna.

Yksi mielestäni erittäin tärkeä asia on ollut se, että olen voinut lukea Raamattua ilman "tietynvärisiä silmälaseja". Kun luin Roomalaiskirjeestä (8:9), että jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa ja aloin tutkimaan, miten alussa Pyhä Henki tuli uskoviin, niin hämmästyin sitä, että vesikaste tapahtui yleensä ensin. Vain Korneliuksen kodissa Pyhä Henki tuli ensin.

Tämä vei ajatukseni täysin uusille urille vesikasteen suhteen.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #37 : 24.11.13 - klo:21:29 »
Luterilaisuuden parasta antia ainakin itselleni on ollut opetus uskonvanhurskaudesta sekä lain ja evankeliumin erottamisesta. Tässähän on sovittamaton ero "puhtaaseen" katolisuuteen verrattuna.


Samaa kokemus.
Yksin uskosta, yksin armosta.

Tämä asia on hiukan hämärtynyt helluntailaisuudessa.
Sille ei voi mitään, vaikka asiaa ei myönnetä.

On niin valtava kiusaus vaatia ihmisiltä ensin edes hiukan tekoja, edes pientä
hengellistä suoritusta, ennen kuin haluttaisiin antaa lupa ottaa armo vastaan.
Ja kuitenkin Raamattu sanoo:
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi" (Ap.t. 16:31)

Usko on mahdollista armon perusteella. Ja usko Jeesukseen pelastaa.
Uskon teot ovat aivan eri asia.  Niitä on enemmän tai vähemmän, mutta
uskossa vaeltaminen, pelastuksesta puhumattakaan,
 ei perustu omiin tekoihin.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #38 : 24.11.13 - klo:21:47 »

Usko on mahdollista armon perusteella. Ja usko Jeesukseen pelastaa.
Tiukka luterilaisuus sanoisi tuohon, että usko ei pelasta, vaan se ottaa pelastuksen vastaan. Usko on siis vain väline, jonka avulla pelastus saadaan.

Poissa Soltero

  • Viestejä: 2462
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #39 : 24.11.13 - klo:23:17 »

Usko on mahdollista armon perusteella. Ja usko Jeesukseen pelastaa.
Tiukka luterilaisuus sanoisi tuohon, että usko ei pelasta, vaan se ottaa pelastuksen vastaan. Usko on siis vain väline, jonka avulla pelastus saadaan.
Ja vähemmänkin tiukka tietää, että usko ei pelasta, vaan Jeesus Kristus.
Ei tarvitse edes olla -lainen, -läinen, -linen eikä -isti.

Poissa Hilema

  • Viestejä: 269
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #40 : 24.11.13 - klo:23:27 »
Käsittääkseni paikallisuuteen kuuluu kuitenkin jonkin asteinen järjestäytyminen, esim. vanhimpien asettaminen.

Ilman muuta se on ihanne, joka on historian saatossa turmeltunut. Kun tilanne on nyt se, mikä on, niin siihen ei nähdäkseni ole enää paluuta. Uuden "seurakunnan" muodostaminen ei mielestäni ole enää ratkaisu.

Selittäisitkö tätä. Miten niin ei uuden srk:n perustaminen olisi ratkaisu tai perusteltua joissain tilanteissa? Onhan ylivoimainen enemmistö suomalaisista vailla minkäänlaista srk-yhteyttä, vaikka kirjoilla olisivatkin, useimmiten, evlutissa. Ja kun uusi srk perustetaan, niin täytyyhän sille asettaa vanhin eli paimen, jonka srk on ensin kutsunut.

Miksi ei nyt voisi aloittaa alusta vaikka vuosisatojen kuluessa on yhtä sun toista mennyt  pieleen? Kukin meistä elää vain yhden kerran.

Poissa Hilema

  • Viestejä: 269
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #41 : 24.11.13 - klo:23:49 »
Lainaus
On kuitenkin paljon tilaisuuksia toimia alussa olevan mallin mukaan, jonka Paavali antoi ohjeeksi korinttolaisille (1. Kor. 14:26):
"Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää: kaikki tapahtukoon rakennukseksi."

Tämä käytäntö on käsitykseni mukaan lähes kaikkialla romutettu. Mikä siihen onkaan sitten syynä? Pienimuotoisissa kokoontumisissa vuorovaikutus toimii edelleen, mutta jos satoja on koolla, se ei juurikaan ole enää mahdollista.

Näinhän tämä kohta käisitetään ja ihannoidaan alkusrk:n elävyyttä. Mutta mitäpä jos olemmekin käsittäneet väärin.

Paavali nuhteli ja ojensi Korintilaisia epäjärjestyksetä ja häiritsevästä  touhukkuudesta, jolloin keskeytettiin edeltävän puheenvuoro. Kokoontumiset olivat pikemminkin kaoottisia kaikkien pyrkiessä saamaan suunvuoron. Paavalin yo jae voidaan lukea toteamukseksi mikä vallitseva tilanne oli, eikä kehoitukseksi, että noin on oltava. Sen jälkeen P. alkaa opettaa väelle järjestystä.

Onhan mahdotonta ajankäytöllisestikin, että kaikilla samassa kokoontumisessa pitäisi olla jotain annettavaa, jos srk:ssa on vaikka 50 tai 100 jäsentä saati enemmän. Mikä osuus on pastorin puheella / opetuksella tuossa mallissa? Voi kokea vaatimuksena tuon jakeen totutun tulkinnan kohdalla, että pitäisi olla aina jotain heng. antia muille.

_ En näitä ajatuksia toki omasta fiksuudestani ole keksinyt, vaan luin taannoin mielenkiintoisen artikkelin, jossa minusta on oikeampi ja järkevämpi lukutapa po jakeesta  kuin perinteinen. Kaivelen tekstin esiin, kunhan ehdin.

Korintin jp- elämä tarkastelussa s.10:
http://www.luthersaatio.fi/images/julkaisut/pyhakonlamppu/2012/lamppu_2012_02.pdf
« Viimeksi muokattu: 25.11.13 - klo:00:36 kirjoittanut Hilema »

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #42 : 25.11.13 - klo:03:35 »
Selittäisitkö tätä. Miten niin ei uuden srk:n perustaminen olisi ratkaisu tai perusteltua joissain tilanteissa? Onhan ylivoimainen enemmistö suomalaisista vailla minkäänlaista srk-yhteyttä, vaikka kirjoilla olisivatkin, useimmiten, evlutissa. Ja kun uusi srk perustetaan, niin täytyyhän sille asettaa vanhin eli paimen, jonka srk on ensin kutsunut.

Sain jokin aika käsiini monisteen, jossa kerrottiin baptistiseurakuntien historiasta Suomessa. Paljoa en siitä muista, mutta se jäi mieleen, että Oulaisissa(?) sanottiin olleen vain kolme uskovaa. Tietysti he olivat baptisteja!

Tämmöinen ajattelu kertoo juuri lahkoutumisesta, eli ei nähdä, tai paremmin ei haluta nähdä, että on olemassa Jumalan lapsia oman, ahtaan näkemyksen ulkopuolella.

Tietenkin voi olla jossain paikkakunta, jossa hengellinen toiminta on olematonta. Mutta silloinkaan en lähtisi perustamaan uutta seurakuntaa, vaan etsisin yhteyden muihin Jumalan lapsiin, joita varmasti on olemassa.

Jos paikkakunnalla on uskovia, joiden käsitys on: Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, niin minkään ei pitäisi estää olemasta yhtä. Kaste-erimielisyydet kertovat ainoastaan siitä, että puuttuu rakkaus totuuteen, joka on edellytys kristittyjen yhteydelle. Pahimmassa tapauksessa paikkakunnalla on vain lahkoja, joista luterilaisuus saattaa olla yksi.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Paikalla Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #43 : 25.11.13 - klo:12:19 »
Onhan mahdotonta ajankäytöllisestikin, että kaikilla samassa kokoontumisessa pitäisi olla jotain annettavaa, jos srk:ssa on vaikka 50 tai 100 jäsentä saati enemmän. Mikä osuus on pastorin puheella / opetuksella tuossa mallissa? Voi kokea vaatimuksena tuon jakeen totutun tulkinnan kohdalla, että pitäisi olla aina jotain heng. antia muille.

_ En näitä ajatuksia toki omasta fiksuudestani ole keksinyt, vaan luin taannoin mielenkiintoisen artikkelin, jossa minusta on oikeampi ja järkevämpi lukutapa po jakeesta  kuin perinteinen. Kaivelen tekstin esiin, kunhan ehdin.

Korintin jp- elämä tarkastelussa s.10:
http://www.luthersaatio.fi/images/julkaisut/pyhakonlamppu/2012/lamppu_2012_02.pdf

Mielestäni tuo Pöytyn kirjoitus vie toiseen pöpelikköön. Hän ei tuo lainkaan esille tervettäkään vuorovaikutusta, mitä selvästikin Paavali tarkoittaa 1. Kor. 14:31. En ole lainkaan ymmärtänyt, että kyseessä olisi vaatimus suorittaa jotain ohjelmaa tai olla esillä. Voihan pelkkä läsnäolokin olla rakentavaa. Tuossa edellä puhuit pastoreista, mikä osuus heillä pitäisi olla? Eihän niitä Korintossa kaiketi ollut lainkaan.

Voi olla niinkin, että seurakuntien kokoontumisissa oli läsnä vain pieni joukko, joka kokoontui kodeissa, eihän silloin ajettu autoilla pitkien matkojen päästä. Tällöin vuorovaikutus tulee paremmin ymmärrettäväksi. Samoin on myös tänään, kun koolla on noin 10 henkeä, se voi olla todella paljon rakentavampaa kuin istua kirkon penkissä saarnaa kuuntelemassa ja tuijottamassa edessä istuvan niskaa.
« Viimeksi muokattu: 25.11.13 - klo:12:25 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Kurjenmiekka

  • Vieras
Vs: Ajatuksia paikallisista seurakunnista
« Vastaus #44 : 25.11.13 - klo:19:48 »
2. Moos. 16:29

Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin; sentähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Olkoon jokainen alallaan, älköönkä kukaan lähtekö paikaltansa seitsemäntenä päivänä."

-- paikallisseurakunta pitäisi siis olla sallitun matkan sisäpuolella  :)