Jumala loi ihmisen kaltaisekseen, omaksi kuvakseen.
"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."
(1. Moos. 1:27)
Ihminen sai paljon järkeä, koska Jumala antoi hänen valtaansa koko maan, kasveineen ja eläimineen. (1. Moos. 1:28)
Syntiinlankeemuksessa Jumalan luomisteko eli käärme houkutteli Eevan syömään hyvän- ja pahantiedon puusta.
Sen jälkeen ihmisellä oli lisäksi moraalinen tietoisuus, joka edelleen lisäsi hänen Jumalan kaltaisuuttaan. (1. Moos. 2: 5-6)
Vain ikuisen elämän takaava elämän puu jäi ihmiseltä saavuttamatta, siis vielä tuossa vaiheessa. (1. Moos. 3: 22-23)
Siksi tuli karkotus paratiisista.
Vedenpaisumuksen jälkeenkin ihminen oli älykäs ja keksi mm. tiilien valmistuksen ja muuraustekniikan alkaessaan valmistaa Baabelin tornia. (1. Moos. 11:3)
Jumala esti sen ja sanoi:
"Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä.
Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.
Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä."
Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta." (1. Moos. 11: 6-8)
Tuo ihmisyyden alkuvaiheista kerrottu antaa vaikutelman, että ihminen oli alusta alkaen hyvin älykäs ja taitava.
Syntiinlankeemuksessa ihmisen äly ei ilmeisesti vähentynyt, mutta moraali ei ollut enää Jumalan Hengen mukaista, vaan olemme turmeltunut liha.
(1. Moos. 6: 3-6)
Ihmisen erottaa kai Luojastaan se, että Jumala on laittanut meidät luonnonlakien ja ajan asettamiin rajoihin, joita emme pysty ylittämään.
Kehittämiensä tieteiden avulla ihminen pystyy tutkimaan maailmankaikkeutta ja paljastamaan yhä uusia salaisuuksia esim. avaruudessa ja mikrokosmoksessa.
Mutta mitään oikeasti uutta ihminen ei pysty luomaan.
Vaikka tieteiden lumossa olevat väittävätkin toista,
pitää silti edelleen paikkansa tämäkin:
"Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu.
Ei ole mitään uutta auringon alla.
Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.
Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat."
(Saarn. 1: 8-11)