Löysin vanhan keskustelunpätkän Netmissionista. Korjasin tekstivirheet ja muutin oman nimimerkkini nykyiseksi. Muuten asia on ennallaan. Huvittavaa tässä on se, että nimim. luotilanka asuu satojen kilometrien päässä, mutta hänen veljensä asuu täällä melko lähellä ja olemme olleet hyviä ystäviä pari vuosikymmentä.
Aihe: Netmissionin keskustelua maaliskuulta 2010Mielestäni "Pauluksen" pitäisi jo mennä itse asiaan pikku hiljaa.
Kymmenen vuoden esipuhe on pitkänlainen jopa Netmissionissa.
siis, mikä käytännön ulottuvuus, ja mihin tällä loputtomalla laki/armo keskustelulla mahdat pyrkiä?
Onko usko jämähtänyt siihen että ollaan niin kurjia ettei mitään edes kannata tehdä Jumalan valtakunnan hyväksi vai mikä on homman nimi?
Minä olen käytännön mies ollut ikäni ja haluan että kaikilla teorioilla on jokin käyttötarkoitus tai sitten ei ole.
Mihin tämä Pauluksen oppi johtaa ja mikä on sen tarkoitus käytännön kristillisessä elämässä?
Romutetaanko seurakunnat, julistetaan ettei ihmisestä mihinkään ole, pysykää hiljaa kotonanne, ehkä armosta pelastutte kun ette liiku juuri ettekä vain tee mitään ettei mene tekojen puolelle.
Siis minä en käsitä sellaista oppirakennelmaa jolla ei ole käytäntöä.
Mitä Paulus julistat?
Kiitän luottamuksesta. Koetan kiteyttää mahdollisimman lyhyeen sen, mitä olen yrittänyt sanoa.
Ykkösasia on Jumalan tahto ja sen toteutuminen. Sen Hän on ilmoittanut laissaan, joka on ikuinen ja muuttumaton. Siitä ei katoa pieninkään piirto, ennenkuin maa ja taivas katoavat, niin sanoi Jeesus. Jumalan antaman lain ydin on siinä, että Jumalaa tulee rakastaa yli kaiken, kaikesta sielustaan, kaikesta mielestään ja kaikesta voimastaan ja lähimmäistään niin kuin itseään. Se laki ei ole kadonnut eikä katoa, eikä Jeesus turhentanut sitä.
Tästä tulemme seuraavaan johtopäätökseen. Kukaan meistä ei noudata Jumalan lakia Jumalan antamien ohjeiden mukaan. Se, että katsotaan Jumalan tahto tehdyksi joskus jossain määrin, on ongelman kiertämisyritystä ja samalla Jumalan kieltämistä. Siinä kuuluu käärmeen kuiskaus: "Onko Jumala todella sanonut?" Jumalan avulla (ja ilmankin) joku voi joskus noudattaa jossain määrin Jumalan lain vaatimusta. Mutta sehän ei vastaa lainkaan sitä, mikä on Jumalan tahto. Älkäämme pettäkö itseämme. Kaikki jäämme Jumalan lain valossa alamittaisiksi - ja siten syntisiksi.
Entä sitten, onko valoa missään? On. Valo on siinä, että tunnustetaan Jumalan lain vaatimukset täysin oikeutetuiksi ja samalla se, ettemme missään olosuhteissa pysty niitä noudattamaan lain edellyttämällä tavalla. Paavalille se merkitsi sitä, että hän kuoli lain kautta pois laista. Se on myös meidän tiemme. Kun se tapahtuu, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää anteeksiantamus ja armo. Silloin meidät siirretään pois lain valtakunnasta ja lain alaisuudesta armon valtakuntaan. Laki ei voi tuomita meitä, koska emme enää kuulu sen valtapiiriin. Laki on edelleen hengellinen, pyhä, vanhurskas ja hyvä, mutta se ei enää koske meitä. Sijaisemme, Herra Jeesus Kristus täytti lain vaatimukset viimeistä piirtoa myöten ja Häneen uskoessamme Hänen vanhurskautensa luetaan meidän hyväksemme. Siis aivan niin kuin me olisimme täyttäneet lain.
Samalla kun kuolemme pois laista, kuolemme myös pois synnistä. Synnin voima on laki. Miksi sitten kuitenkin edelleen teemme syntiä? Siksi, että olemme syntisiä. Syntisyydestä ei voi tehdä parannusta, se säilyy meissä loppuun saakka. Mutta syntiä ei lueta meille syyksi.
Nyt joku väittää, että syntiähän voi siinä tapauksessa harrastaa mielin määrin. Sama väite esitettiin Paavalillekin, mutta Paavali torjui sen jyrkästi. Emme voi palata enää entiseen, koska se merkitsisi paluuta takaisin lain alaisuuteen. Eikö armo sitten riitäkään? Kyllä armo riittää, mutta sen voi omistaa vain uskolla. Jos tarkoituksella heittäydymme laittomuuteen, mikään ei takaa sen uskon säilymistä, jolla armo omistetaan.
Entä hyvät työt, eikö niitä tarvitakaan? Tämä maailma ja lähimmäisemme tarvitsevat niitä, mutta niitä ei tarvita Jumalan lepyttämiseen, koska Jeesus hoiti sen asian. Mutta nyt meillä onkin uusi kasvattaja, Jumalan armo. Kasvattajana armo on aivan omaa luokkaansa. Armo on lisääntyvää sorttia. Mitkään lain käskyt ja määräykset eivät saa aikaan sellaista kuin Jumalan armo. Siksi julistuksemme pääasian tulisi olla sovitus ja Jumalan armo ja että mahdollisimman moni pääsisi siihen armoon. Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään kaiken pahan ja käyttäytymään muutoinkin Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti (Fil. 1:27 ja Tiit. 2:11-14). Sitä kutsutaan pyhitykseksi.