Eutanasia asiakin tullaan häviämään, kuten tämä avioliitto asiakin; ja monta sitä ennen.
Eutanasia laillistetaan kauniilla armon ja rakkauden tekoihin vetoamalla.
Ja sen jälkeen, kuten Paulus jo mainitsi se laajennetaan "yhteiskuntakelvottomiin". Niihin joita on "liian kallista" elättää yhteiskunnan varoin, ja vaarallisesti ajatteleviin.
Niitä me Jeesusta Kristusta tunnustavat taidamme ennen pitkää olla.
Kirjoitat aivan kuin näiden asioiden toteutuminen olisi itsestään selvää. Synkkä on näkemyksesi, kovin synkkä...
Tunnen jotain sukulaissieluisuutta tuon Pökkelön synkän ajattelun kanssa. Luultavasti se on realismia. Olen tässä muutaman kuukauden joutunut näkemään läheltä sitä elämän loppupuolta, kun ihminen ei enää itse päätä omista asioistaan. Toiset päättävät elämästäni, miksi ei myös - kuolemastani. Kun luovutaan siitä ajatuksesta, että jokainen elämä "on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä", kuten Veikko Lavi lauloi, niin siitä on lyhyt matka "tarpeettoman" elämän päättämiseen. Ja helpostihan se tapahtuu, kun ajatellaan sen tapahtuvan Rakkauden nimissä. Ei tässä mielestäni tarvitse lietsoa mitään synkistelyä, jokainen voi tämän havaita, kunhan vaan pitää silmänsä ja korvansa avoinna. Niin, ja mielensä. Kristityt voisivat tehdä asialle jotain, mutta ovat joutuneet syystä tai toisesta niin koloihinsa, etteivät enää pysty näinkään tärkeää asiaa pitämään esillä.
Oheislukemistoksi suosittelen Tapio Puolimatkan kirjaa Jälkikristillisen maailman kauhut.