Taisto, aika vähiin on jääneet yhteydenotot tuon seurakunnan jäseniltä. Vähän enemmän on ”seurakunnattomia” tuttavia tai ystäviä, tai toisiin seurakuntiin kuuluvia jotka kuitenkin ovat avarasydämisiä ja näkevät Hengen yhteyden tärkeimpänä. Olen miettinyt miksi ”entisen seurakuntani” jäsenet eivät paljon pidä yhteyttä, ja luulen että moni saattaa luulla että minulla on jotain heitä vastaan henkilökohtaisesti kun lakkasin siellä palvelemasta ja pitkälti myös käymästä.
Omissa mietteissäni olen tullut siihen tulokseen, että yksi syy yhteydenottojen vähyyteen saattaa olla se, että seurakuntalaiset eivät kykene käsittämään ja käsittelemään sellaista asiaa, että joku jää pois heidän mielestään oikeasta seurakunnasta. Pois lähteneellä täytyy olla jotakin ongelmia (kenties syntiä), ja hänestä tulee seurakuntalaisten silmissä toisarvoinen uskova, tai kenties täysin luopio. Voi olla että tällaista asiaa ei edes uskalleta avoimesti käsitellä, ajatellaan vain että "no, usko ei ole joka miehen", ja sitten asia vain koetetaan unohtaa. Asian unohtaminen kylläkin tarkoittaa tällaisessa tapauksessa ihmisen tarkoituksellista hylkäämistä, mikä ei ole lainkaan oikein.
En tiedä, onko sinun tapauksessasi asia näin, mutta tällaista olen ajatellut. Vieläkin, pitkän ajan kuluttua, asian ajatteleminen tuntuu kipeältä sielussa.