Sana tuli lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa.
Ei meistä tule Kristuksia, vaikka kuinka luemme Raamattua.
Jeesusta myös kutsutaan nimellä Jumalan Sana. Kyllä Hänen olisi tultava meissä lihaksi.
Hän jopa brutaalisti sanoo, että "joka syö minun lihani..." ja "se leipä, jonka minä annan, on minun lihani".
Tätä leipää meidän tulee syödä. Tähän voisi sanoa: olet sitä mitä syöt.
Kristuksen elämän olisi tultava meissä näkyviin = Sanan olisi tultava meissä lihaksi.
1. Joh 4:17 sanoo jopa: "sellainen kuin Hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa".
Isä oli Jeesuksessa ja Jeesus on meissä:
(Joh 17:21) sinä, Isä, olet minussa
(Joh 17:26) Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus,
jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä.
Jumalan Sana on rikas ja runsas aarreaitta, uskoville kyllä riittää siinä löydettävää
ja opittavaa. Kristuksessa (eli Sanassa) ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä.
Ihmisen lyhyt (ja vajavainen) elämä ei edes riitä kaiken tämän löytämiseen.
Ehkä oppiminen jatkuu tämän elämän jälkeen?
Taistolla hvyiä ajatuksia. Selvennyksenä Solterolle, että sanan uskossa sulautuminen ja lihaksi tuleminen tarkoittavat suunnilleen samaa asiaa. Ymmärtääkseni Jumalan sana kaikissa muodoissaan on tarkoitettu muuttamaan meitä. Emme muutu Jeesukseksi, vaan Jumalan tahto on armossaan kasvattaa meitä Kristuksessa kohti Hänen kaltaisuuttaan sanan kautta.
Nuo yltiökaanaankieliset ilmaukset aina hiukan hämmästyttävät.
Miten Sana, siis evankeliumi, sulautuu uskossa?
Eihän uskoa Jeesukseen voi edes olla,
ellei ole vastaanottanut henkilökohtaisesti Jeesusta Kristusta,
josta evankeliumikirjat kertovat ja apostolit opettavat lisää kirjeissään.
Minuakin Herra opettaa usein joillakin raamatunkohdilla.
Mutta Jumala puhuu tekstien kautta, koska niissä kerrotaan,
miten uskossa yleensä eletään ja päästään lähemmäksi Jeesusta.
Tässä on muuten edellä mainitsemani lisäksi toinen raamatunkohta, jota usein käytetään
virheellisesti tarkoittamassa Raamattua, jopa Uutta Testamenttia:
"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija." (Hepr. 4:12)
Eihän siinä voida puhua kristittyjen Raamatusta, jota tuohon aikaan ei ollut olemassakaan, eikä kai viitata suoraan Tooran lukemiseenkaan.
Siinä Sanalla tarkoitetaan selvästi lihaksi tullutta Sanaa, siis profetioiden täyttymistä Jeesuksen Messiaaksi tulemisessa.
Jeesukseen meidän pitää tuijottaa, sillä Hän tuomitsee ajatukset ja aivoitukset.
Raamatusta on kehitetty niin monenlaisia, keskenään ristiriitaisiakin oppeja,
että Raamattua pitää lukea pyhällä kunnioituksella,
nöyrästi pyytäen Herraa valaisemaan Pyhällä Hengellään nekin kohdat,
jotka olen ehkä oppinut lukemaan omaksumani hengellisen
oppijärjestelmän värjäämillä silmälaseilla.