Kokemuksesi on varmaankin aito, sitä ei voi kieltää. Aito usko voi tulla meihin lähes minkälaisessa tilanteessa tahansa, se on aina Jumalan työ ja jopa riippumaton viitekehyksestä.
Mielestäni kuitenkin vihollinen tulee aina jollakin tavalla mukaan, jos jossakin tapahtuu aitoa Jumalan työtä. Sen huomaa esim. lukiessa Jumalan käyttämien miesten kirjoja. Aina on poispantavaa. Minulle on tullut semmoinen ajatus, että sielunvihollinen on matemaatikko. Se sallii aitoa Jumalan työtä, mutta lisää sinne mukaan omat mausteensa, jopa niin, että saisi tuhottua Jumalan työtä niin paljon kuin mahdollista.
Minulla on toinenkin trauma. Entiseen seurakuntaani tuli muutamassa vuodessa musiikki, jota ei aikaisemmin olisi mitenkään hyväksytty, ja kuoro ajettiin vanhanaikaisena alas. Johtava pastori selitti pöntöstä asiaa seurakunnalle sanoen, että kaikki musiikki on Jumalan luomaa ja että musiikki on neutraalia. Olin ymmällä tästä opetuksesta, joka on helposti kumottavissa. Ei sotilaille soiteta tuutulauluja, eikä mummon hautajaisissa soiteta Säkkijärven polkkaa. Ja oletteko havainneet, että jonkin dramaattisen onnettomuuden jälkeen ihmiset kokoontuvat kirkkoihin, joissa soitetaan jotain hillittyä surumusiikkia. Jos musiikki olisi neutraalia, niin rytmimusiikki tietenkin sopisi tilanteeseen.
Olen ollut aktiivikuorolainen n. 40 vuotta. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki laulut olisivat silloinkaan olleet "oikeita". Oli paljon sellaista, jota en edes silloin voinut hyväksyä johtuen siitä, että mielisteltiin maailmaa ja sen tyyliä. Siksi ns. "helluntaihumppa" tai muu tanssi- ja viihdemusiikin matkiminen ei ole koskaan minua sytyttänyt.
Nykyisin muutama yhdessä laulettu virsi riittää tyydyttämään musiikintarpeeni. Se on kyllä aika ihmeellinen asia, sillä joitakin vuosikymmeniä sitten en voinut edes ajatella hengellistä elämää ilman musiikkia.