Puimatanner
Puimatanner => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: tikli - 05.04.14 - klo:14:05
-
Raamattu varoittaa meitä katkeruudesta ja kehoittaa pitämään huolen siitä, ettei kukaan jäisi osattomaksi Jumalan armosta ja ettei mikään katkeruuden juuri pääsisi meissä kasvamaan ja tekemään häiriötään.
Hebr. 12
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
15. ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
Mutta mistä tällainen katkeruuden juuri pääsee tai tulee uskovan ihmisen elämään?
Onko Sinulla omia kokemuksia katkeruudesta ja osaatko sanoa, mikä Sinun kohdallasi on ollut aiheuttajana?
Onko se tullut ns. jonkun toisen kautta, kuten tuo Hebr. kirjeen kohta mainitsee: "...ja monet sen kautta tule saastutetuiksi."?
Vai onko alkujuuri tullut jonkun ikävän tapahtuman tai toisen ihmisen väärintekemisen tms. kautta?
Jos katkeruus on kohdallasi jo taaksejäänyttä elämää, mikä oli se sysäys tai apu, minkä avulla sait kitkettyä pois katkeruuden juuret omasta elämästäsi?
Mitä apua suosittelet ihmiselle, joka uskaltaa rehellisesti tunnustaa olevansa katkera joko jollekin ihmiselle, seurakunnalle tai jopa Jumalalle?
Tällaisia ajatuksia ja kysymyksiä tuli mieleeni, kun tätä asiaa käsiteltiin ohimennen toisessa ketjussa.
Yritetään parhaamme mukaan käydä keskutelua toinen toistamme kunnioittavaan sävyyn.
-
On olemassa katkeruutta ja sitten on olemassa väitettyä katkeruutta. Katkeruus-väittämät ovat uskonnollisten johtajien vallankäytön väline ja samaa välinettä käyttävät heidän opetuslapsensa. Samaa lajia on myös uskovan leimaaminen luopioksi, kun hän ei ole alistunut kulkemaan osana laumaa suohon tai tekemään omantuntonsa vastaisia asioita.
-
Omalta kohdaltani uskallan tunnustaa että; KYLLÄ, olen ollut eräissä elämäni vaiheissa katkera.
Uskon että katkeruus saattaa lähteä alkuun jostain aika mitättömästäkin asiasta, jonka ensiksi kätkee sisimpäänsä, se on kuin pieni kasauma ja tukkeuma suolistossa, joka sitten pikku hiljaa kerää itseensä ja ympärilleen lisää ja lisää muuta moskaa ja yks päivä vain joutuu huomaamaan, että "putki" onkin tukossa.
Ihmisen ajattelu vääristyy hyvin negatiiviseksi, eli kaikkea katsoo vain negatiivisten lasien lävitse ja kun alkaa olla täynnä sitä kaikkea, minkä pitäisi virrata suolessa eteenpäin ja viimein lävitse, se alkaakin purkautumaan ulos muualta ja näin se alkaa saastuttamaan ympäristöäänkin.
Eikä ihminen itse huomaa välttämättä tuota negatiivisuuden muutosta ollenkaan, koska kaikki on tapahtunut niin pikkuhiljaa.
Oikeastaan oman elämäni korjaantuminen alkoi siitä, että törmäsin toiseen samanlaiseen ihmiseen ja kun tajusin, mistä hänen ongelmansa juontaa, tajusin että kärsin itse samasta ongelmasta ja oivalsin saman tien, että vain Jumala voi minut korjata ja parantaa.
Ja tänä päivänä voin sanoa, että Jumala on tehnyt aivan ihmeellistä työtä, jopa niin ihmeellistä, että kykenen rakastamaan jopa "vihamiestänikin", jota en olisi siinä katkeruuden mielentilassa voinut kuvitellakkaan mahdolliseksi.
MUTTA KAIKKI ON SUURTA ARMOA JA JUMALAN TYÖTÄ, ainut minkä itse voin sanoa tehneeni, oli se, että tunnustin
tilani ja huusin Jumalaa avukseni.
Yksi suurimpia harmeja, mitä se toi elämääni, oli luottamuksen puutte.
Katkeruus kun ei antanut lupaa luottaa kehenkään, ei uskoa kenestäkään mitään hyvää, eikä se jäänyt ainoastaan siihen, että tuo luottamattomuus olisi kohdistunut vain muihin ihmisiin, vaan se kohdistui sillä tavoin itseenikin, että
tuli ihmeellinen arvottomuuden ja mitättömyyden tunne, jonka koin johtuvan muiden tekemisistä ja jota koin muiden osoittavan itselleni, kun nyt myöhemmin näen, että sehän olikin minun omaa, sisällääni olevaa itseni väheksymistä, ei muiden taholta tulevaa.
Eli kun saatana on tullut tappamaan ja tuhoamaan, niin voi sanoa, että yksi uskovan tuhoamisen muotoja on katkeruus. Se tuhoaa ihmistä itseään sisältä päin ja se tuhoaa ihmissuhteita, jopa kokoanaisia seurakuntia, puhumattakaan, että se tuhoaa suhteemme Jumalaan.
Ja kuten tuo Hebr. kirjeen kohta mainitsee sen saastuttavasta voimasta, katkeruudella on totta tosiaankin valtava tarve saada jakaantua ja levittäytyä ympärilleen.
Eli ei turhaan katkeruutta verrata voikukkaan, sen syvälle menevään juureen ja sen tehokkaaseen levittäytymiseen. :)
-
kyllä se on Jumalan armoa että yksinäiseen katkeruuteen jätetty saa parantua ja vahvistua omaksi itsekseen ja oman arvonsa löytämiseen.
hän ei enää ole muiden mielipiteiden orja ja vaikka he jatkaisivat vääryyttään ei se enää lannista eikä tee samaa vaikutusta kuin ennen .
en enää ole arvoton vaikka kaikki ympärillä tuntuisivat olevan sitä mieltä ja vihassa ja halveksunnassa myös toisivat sen ilmi. voin jättää heidät omaan arvoonsa.......
mutta silti on käynyt niin että potilaan on pitänyt parantua itsekseen Jumalan armosta ja omista oivalluksista käsin.
ei ole srk toteuttanut sanan kehoitusta "pitäkää huoli" vaan ovat myös he tuominneet ja jatkavat sitä edelleen asenteella :
"luovu katkeruudestasi ja tee komromissi jotta sopeutuisit meidän erinomaisten seuraan, muutu toiseksi persoonaksi jotta kelpaisit meille, ja ota asenteeksi samanlainen rahan-rakkaus kuin meillä niin löydät yhteishengen" :) innostu sinäkin maallisesta menestyksestä niin ymmärrät mistä tässä on kyse ???
se siitä, jos tämä tulkitaan taas katkeruudeksi niin siitä vaan, tilanne vaan on vaikea kun ei parantumisesta huolimatta rakasta rahaa eikä menestystä. mistä ihmeestä löydän sen yhteishengen kun olen jatkuvasti eri aaltopituudella toisenlaisten persoonien kanssa.
en muutu muuksi persoonaksi vaikka itseni kieltäisinkin ja olisin kärsivällinen ja ystävällinen niille jotka haluavat rakastaa menestystä ja rahaa :-[
yhteishenki on eri asia kuin Jeesuksen Hengen yhteys
-
On olemassa katkeruutta ja sitten on olemassa väitettyä katkeruutta. Katkeruus-väittämät ovat uskonnollisten johtajien vallankäytön väline ja samaa välinettä käyttävät heidän opetuslapsensa. Samaa lajia on myös uskovan leimaaminen luopioksi, kun hän ei ole alistunut kulkemaan osana laumaa suohon tai tekemään omantuntonsa vastaisia asioita.
Näin varmasti on, että on väitettyäkin katkeruutta, mutta uskon että ihminen, joka on itse käynyt katkeruuden läpi, saattaa myöskin tunnistaa toisessa olevan katkeruuden paremmin.
Mutta sitäkin olen miettinyt, että miksihän katkeruus on niin hirveän vaikea tunnustaa?
Miksi ei voi vain sanoa, että juu, minua kohtaan on toimittu väärin ja olen siitä katkera?
Itse olen oppinut tuosta ajasta sen verran, että hyvin nopeasti huomaan, jos tulee vähänkään sellainen mieli ja niin paljon arvostan nykyistä vapautta Kristuksessa, että kyllä tulee kiire Jumalan neuvonpitoon, jos vähänkään huomaa itsessään katkeruuden mielenlaatua.
Parhaiten sen mielestäni tunnistaa siitä, että ei kykene esim. antamaan anteeksi, vaan on taipuvaisuutta jonkinlaiseen kaunaan ja myöskin koston mielialaan, näin omalla kohdallani koen ja olenkin sitä mieltä, että ei katkeruus mikään niin outo ja ihmeellinen asia ole, ettäkö sitä olisi vain joillain harvoilla, vaan kyllä se vaanii meidän kintereillämme koko ajan, niin kauan kuin täällä kivi kiveä hioo.
Eli ei sen kohdalla pidä kenenkään oikein paljon henkseleitään paukuttaa, ettei minulla ole koskaan, eikä minulle tule koskaan, vaan hyvä on tarkkaillai itseään, ettei ne siemenet pääse itämään. ;D
-
Mielenkiintoinen ketju, mutta en pysty vastaamaan mitään aloituksen kysymyksiin, koska en tiedä, mitä katkeruus tarkoittaa. Kun ei tiedä, mitä katkeruus tarkoittaa, ei voi tietää, onko itse ollut katkera.
-
On olemassa katkeruutta ja sitten on olemassa väitettyä katkeruutta. Katkeruus-väittämät ovat uskonnollisten johtajien vallankäytön väline ja samaa välinettä käyttävät heidän opetuslapsensa. Samaa lajia on myös uskovan leimaaminen luopioksi, kun hän ei ole alistunut kulkemaan osana laumaa suohon tai tekemään omantuntonsa vastaisia asioita.
Näin varmasti on, että on väitettyäkin katkeruutta, mutta uskon että ihminen, joka on itse käynyt katkeruuden läpi, saattaa myöskin tunnistaa toisessa olevan katkeruuden paremmin.
Mutta sitäkin olen miettinyt, että miksihän katkeruus on niin hirveän vaikea tunnustaa?
Miksi ei voi vain sanoa, että juu, minua kohtaan on toimittu väärin ja olen siitä katkera?
Itse olen oppinut tuosta ajasta sen verran, että hyvin nopeasti huomaan, jos tulee vähänkään sellainen mieli,
mistä saattaa lähteä kasvamaan katkeruutta ja niin paljon arvostan nykyistä vapautta Kristuksessa, että kyllä
tulee kiire Jumalan neuvonpitoon, jos vähänkään huomaa itsessään katkeruuden mielenlaatua.
Parhaiten sen mielestäni tunnistaa siitä, että ei kykene esim. antamaan anteeksi, vaan on taipuvaisuutta jonkinlaiseen kaunaan ja myöskin koston mielialaan, näin omalla kohdallani koen ja olenkin sitä mieltä, että ei katkeruus mikään niin outo ja ihmeellinen asia ole, ettäkö sitä olisi vain joillain harvoilla, vaan kyllä se vaanii meidän kintereillämme koko ajan, niin kauan kuin täällä kivi kiveä hioo.
Eli ei sen kohdalla pidä kenenkään oikein paljon henkseleitään paukuttaa, ettei minulla ole koskaan, eikä minulle tule koskaan, vaan hyvä on tarkkaillai itseään, ettei ne siemenet pääse itämään. ;D
ihan oikea asenne :)
sellaine joka uskaltaa tunnustaa katkeruuden on jo aika paljon siitä parantunut ja siksi ymmärtää ettei se ole "maailman loppu". On myös ymmärtänyt mitä on armo ja anteeksianto omalle kohdalle,
luulen että tämä liittyy paljon oikeudentajuun, ja jos käsketään antamaan anteeksi tosta vaan niin se merkitsee toisille samaa kuin käskettäisiin hyväksyymään järkyttävä rikos. Pelätään ettei paha saa koskaan rangaistusta.
Itseäni on auttanut kovasti Raamatun paikat jossa kerrotaan Jumalan vanhurskaista tuomioistan. ja sanotaanhan siellä jopa UTssä
"älkää itse kostako vaan antakaa tilaa Jumalan vihalle".
Jumala tulee lopulta tuomitsemaan kaiken vääryyden ja jos ymmärtäisimme miten hirveä paikka on helvetti niin ymmärtäisimme että sen kauheampaa rangaistusta emme pahimmalle rikollisellekaan osaisi maanpäällä tuomioksi laittaa. Sen hirveän tuomion pystyy vain Jumala itse kestämään. Siis langettamaan.
Jumala sanoo "Minun on kosto, Minä olen maksava" jne jne
Jumala sanoo "Kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään" , lopulta kaikki pahuus siis saa loppunsa Jumalan toimesta. Se lohduttakoon niitä jotka luulevat että pahuus pitää hyväksyä.
Tämä nyt on aika rankkaa tekstiä uskoviin liitettäväksi mutta samanlaista katkeruutta voi aiheuttaa pelkkä uutisten lukeminen :(
-
Katkeruus tarkoittaa sitä, että ihminen ei pääse yli elämänsä pettymyksistä ja
epäonnistumisista.
Jää ns. tuleen makaamaan.
Katkera ihminen pitää itseään väärin kohdeltuna.
Hän kokee, että hänellä on oikeus olla vihainen ja rangaista jatkuvasti niitä,
jotka hän määrittelee syyllisiksi epäonnistumisiinsa.
Katkera ihminen oikeuttaa itsensä syyttämään,
rankaisemaan ja vihaamaan.
-
Ainakaan nöyrä ihminen ei voi olla katkera.
Katkeruus edellyttää aina ylpeyttä.
Uskoisinkin että yleisin syy on juuri tuo loukattu ylpeys. Se on kirottu synti joka versoo ties mitä muuta pahuutta.
Katkera ihminen muuttuu myös usein hyvin puheliaaksi ja kertoo vuolaasti ja monisanaisesti tilanteestaan. Ei toki katkeruudesta tietenkään, vaan tuon/noiden tekemistä pahuuksista.
Siinä niitä siemeniä sitten lentää hyvään maahan ja kalliolle ja tien oheen. Ja itävyys on hyvä, koska paha kello kauas kuuluu.
Ja epäluulo lisääntyy asiaan täysin kuulumattomienkin ihmisten välille.
-
Ainakaan nöyrä ihminen ei voi olla katkera.
Katkeruus edellyttää aina ylpeyttä.
Uskoisinkin että yleisin syy on juuri tuo loukattu ylpeys. Se on kirottu synti joka versoo ties mitä muuta pahuutta.
Katkera ihminen muuttuu myös usein hyvin puheliaaksi ja kertoo vuolaasti ja monisanaisesti tilanteestaan. Ei toki katkeruudesta tietenkään, vaan tuon/noiden tekemistä pahuuksista.
Siinä niitä siemeniä sitten lentää hyvään maahan ja kalliolle ja tien oheen. Ja itävyys on hyvä, koska paha kello kauas kuuluu.
Ja epäluulo lisääntyy asiaan täysin kuulumattomienkin ihmisten välille.
Tuo onkin mielenkiintoinen dilema, sillä katkera ihminen kuitenkin usein kokee itsensä hyvin arvottomaksi
ja jopa halveksituksi.
-
On olemassa katkeruutta ja sitten on olemassa väitettyä katkeruutta. Katkeruus-väittämät ovat uskonnollisten johtajien vallankäytön väline ja samaa välinettä käyttävät heidän opetuslapsensa. Samaa lajia on myös uskovan leimaaminen luopioksi, kun hän ei ole alistunut kulkemaan osana laumaa suohon tai tekemään omantuntonsa vastaisia asioita.
Näin varmasti on, että on väitettyäkin katkeruutta, mutta uskon että ihminen, joka on itse käynyt katkeruuden läpi, saattaa myöskin tunnistaa toisessa olevan katkeruuden paremmin.
Mutta sitäkin olen miettinyt, että miksihän katkeruus on niin hirveän vaikea tunnustaa?
Miksi ei voi vain sanoa, että juu, minua kohtaan on toimittu väärin ja olen siitä katkera?
Itse olen oppinut tuosta ajasta sen verran, että hyvin nopeasti huomaan, jos tulee vähänkään sellainen mieli,
mistä saattaa lähteä kasvamaan katkeruutta ja niin paljon arvostan nykyistä vapautta Kristuksessa, että kyllä
tulee kiire Jumalan neuvonpitoon, jos vähänkään huomaa itsessään katkeruuden mielenlaatua.
Parhaiten sen mielestäni tunnistaa siitä, että ei kykene esim. antamaan anteeksi, vaan on taipuvaisuutta jonkinlaiseen kaunaan ja myöskin koston mielialaan, näin omalla kohdallani koen ja olenkin sitä mieltä, että ei katkeruus mikään niin outo ja ihmeellinen asia ole, ettäkö sitä olisi vain joillain harvoilla, vaan kyllä se vaanii meidän kintereillämme koko ajan, niin kauan kuin täällä kivi kiveä hioo.
Eli ei sen kohdalla pidä kenenkään oikein paljon henkseleitään paukuttaa, ettei minulla ole koskaan, eikä minulle tule koskaan, vaan hyvä on tarkkaillai itseään, ettei ne siemenet pääse itämään. ;D
ihan oikea asenne :)
sellaine joka uskaltaa tunnustaa katkeruuden on jo aika paljon siitä parantunut ja siksi ymmärtää ettei se ole "maailman loppu". On myös ymmärtänyt mitä on armo ja anteeksianto omalle kohdalle,
luulen että tämä liittyy paljon oikeudentajuun, ja jos käsketään antamaan anteeksi tosta vaan niin se merkitsee toisille samaa kuin käskettäisiin hyväksyymään järkyttävä rikos. Pelätään ettei paha saa koskaan rangaistusta.
Itseäni on auttanut kovasti Raamatun paikat jossa kerrotaan Jumalan vanhurskaista tuomioistan. ja sanotaanhan siellä jopa UTssä
"älkää itse kostako vaan antakaa tilaa Jumalan vihalle".
Jumala tulee lopulta tuomitsemaan kaiken vääryyden ja jos ymmärtäisimme miten hirveä paikka on helvetti niin ymmärtäisimme että sen kauheampaa rangaistusta emme pahimmalle rikollisellekaan osaisi maanpäällä tuomioksi laittaa. Sen hirveän tuomion pystyy vain Jumala itse kestämään. Siis langettamaan.
Jumala sanoo "Minun on kosto, Minä olen maksava" jne jne
Jumala sanoo "Kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään" , lopulta kaikki pahuus siis saa loppunsa Jumalan toimesta. Se lohduttakoon niitä jotka luulevat että pahuus pitää hyväksyä.
Tämä nyt on aika rankkaa tekstiä uskoviin liitettäväksi mutta samanlaista katkeruutta voi aiheuttaa pelkkä uutisten lukeminen :(
Mutta eikö me kuitenkin pyydetä Jumalalta kaikkien kohdalla, että "Anna heille anteeksi!", eikö vain?!
Ainakin itse olen saanut niiiiiiiin paljon Jumalalta anteeksiantoa, armoa ja rakkautta, että kyllä sitä toivoo muidenkin kohdalle.
-
Miten itse olen pyrkinyt ihan tarkoituksella välttämään katkeruuden, niin siitä kirjoitin jo todistuksen tuossa toisessa ketjussa ja tuon sen nyt myös tänne opiksi ja varoitukseksi.
Jospa tähän antaisin henkilökohtaisen todistuksen omasta selviytymisestä siitä, että olisin jäänyt katkeruuden kalvaviin kaivantoihin.
Kuten Paavali luetteli siitä mitä on tehnyt, niin minäkin ...
Itse olen ollut näissä karismaattisissa tilaisuuksissa jonkinverran mutta suoranaisesti toiminnassa en ole ollut mukana muuta kuin tukijoukoissa.
Näissä kuvioissa olen nähnyt vapinoita, kamalia äännähdyksiä, kaatumisia, kuolaamista, kouristelua, nytkähdyksiä, hihhulointia, maassa makaamista, konttaamista, hoipertelua, hihittelyä ja vaikka mitä ... Olen kohdannut syrjintää, vihaa, tappouhkauksia, rinnuksista kiinniottamista, poispotkintaa, roskakoriin heittämistä, vihanilmauksia, valhettelua, ... ja vaikka mitä seurakuntien taholta. Olen saanut parantumattomia henkisiä vammoja joiden kanssa vaan joudun elämään rampautetun ihmisen elämää, mutta ....
Jumalan kiitos - en ole jäänyt katkeruuden pauloihin. Vaikka monen henkilön olen nähnyt antavan periksi paljon pienimmistä syistä ja lähtenyt syyttelyjen loputtomalla tielle, niin itse en ole tähän jostain syystä kyennyt vaikka tahtoakin olisi ollut. Jokin aina on minut pysäyttänyt. Murhanhimoni olen voittanut kun olen kertonut inhorealisistisesti Jumalalle mikä minua riivaa ja pyytänyt apua. Ja apu on aina tullut ylhäältä.
Karismaattisuudessa on paljon asioita joita en ymmärrä enkä edes yritä ymmärtää. Mutta en ole sittenkään lähtenyt syyttelyjen ja vainoamisen tielle. Olen nähnyt ne tuhannet epätoivoiset ja särjetyt ihmiset jotka ovat saaneet tulla uskoon näissä karismaattisissa tilaisuuksissa. Olen nähnyt kouristelvien parantuvan ja lopettavan puliukkona olemisen ja vuosien saatossa myös heidän ulkonäkönsä on tullut taas ihmisen ulkonäöksi. Olen nähnyt heidän saavan ensimmäistä kertaa aseman ihmisten parissa - saada tehdä jotain työtä olla tarpeellinen - olen nähnyt sen ilon heidän silmissään kun saavat eka kertaa elämässään hyväksyntää olla myös ihminen.
Paljon hyvää olen nähnyt ja tästä syystä omat kärsimykset, syrjinnät, ihmettelyt, sieluni tuhoamiset, .... olen kestänyt. Ja kestän edelleen siksi että nämä tuhannet ja taas tuhannet - kymmenet tuhannet - miljoonat tuhotut ihmiset saavat elämän. Jumala itse on tähän minulle voimaa antanut sillä lihallisen ihmisen mielen vallassa olisin tehnyt hirmutekoja. Ja jäljelle jää vain nöyrä kiitos ja polvistuminen Kaikkivaltiaan edessä tuskaisen pyynnön muodossa, että "Älä anna minun väärään mennä. Anna tarkoitus elämälleni. Älä anna elämäni mennä hukkaan". Ja Jumala vastaa rukoukseeni ja näin voin kiittää Hän iankaiken.
Tuossa yllä oli myös Solteron määritelmän poikanen millaista on katkeruus. Soltero kirjoitti näin ...
Katkeruus tarkoittaa sitä, että ihminen ei pääse yli elämänsä pettymyksistä ja
epäonnistumisista.
Jää ns. tuleen makaamaan.
Katkera ihminen pitää itseään väärin kohdeltuna.
Hän kokee, että hänellä on oikeus olla vihainen ja rangaista jatkuvasti niitä,
jotka hän määrittelee syyllisiksi epäonnistumisiinsa.
Katkera ihminen oikeuttaa itsensä syyttämään,
rankaisemaan ja vihaamaan.
Tämä - pysähtyneisyys - on katkeruuden kamalin "hedelmä", jonka olen todennut. Ihminen tosiaan jää paikalleen ja taantuu vähitellen. Välillä hän purkaa myös täällä netissä katkeruuttaan. Välillä hän pyytää epäsuorasti apua, mutta ei ota sitä vastaan koska kehoitetaan uudistumaan uskoon Jeesukseen. Välillä hän kiukuttelee kuin lapsi.
Joskus tällainen katkera kohtaa myös julmuutta. Jonkun "hermo pettää" jatkuvaan ruikutukseen ja antaa tulla ns. täydeltä laidalta. Tästä katkera saa uutta voimaa katkeruudelleen ja saa hyvän ja oikeudenmukaisen syyn käydä tämän "hyökkääjän" päälle.
Mutta kaikenkaikkiaan kamalinta katkerassa on pysähtyneisyys ja syyn sälyttäminen niiden muiden päälle. Hän ei kulje tiellään eteenpäin.
-
On olemassa katkeruutta ja sitten on olemassa väitettyä katkeruutta. Katkeruus-väittämät ovat uskonnollisten johtajien vallankäytön väline ja samaa välinettä käyttävät heidän opetuslapsensa. Samaa lajia on myös uskovan leimaaminen luopioksi, kun hän ei ole alistunut kulkemaan osana laumaa suohon tai tekemään omantuntonsa vastaisia asioita.
Näin varmasti on, että on väitettyäkin katkeruutta, mutta uskon että ihminen, joka on itse käynyt katkeruuden läpi, saattaa myöskin tunnistaa toisessa olevan katkeruuden paremmin.
Mutta sitäkin olen miettinyt, että miksihän katkeruus on niin hirveän vaikea tunnustaa?
Miksi ei voi vain sanoa, että juu, minua kohtaan on toimittu väärin ja olen siitä katkera?
Itse olen oppinut tuosta ajasta sen verran, että hyvin nopeasti huomaan, jos tulee vähänkään sellainen mieli,
mistä saattaa lähteä kasvamaan katkeruutta ja niin paljon arvostan nykyistä vapautta Kristuksessa, että kyllä
tulee kiire Jumalan neuvonpitoon, jos vähänkään huomaa itsessään katkeruuden mielenlaatua.
Parhaiten sen mielestäni tunnistaa siitä, että ei kykene esim. antamaan anteeksi, vaan on taipuvaisuutta jonkinlaiseen kaunaan ja myöskin koston mielialaan, näin omalla kohdallani koen ja olenkin sitä mieltä, että ei katkeruus mikään niin outo ja ihmeellinen asia ole, ettäkö sitä olisi vain joillain harvoilla, vaan kyllä se vaanii meidän kintereillämme koko ajan, niin kauan kuin täällä kivi kiveä hioo.
Eli ei sen kohdalla pidä kenenkään oikein paljon henkseleitään paukuttaa, ettei minulla ole koskaan, eikä minulle tule koskaan, vaan hyvä on tarkkaillai itseään, ettei ne siemenet pääse itämään. ;D
ihan oikea asenne :)
sellaine joka uskaltaa tunnustaa katkeruuden on jo aika paljon siitä parantunut ja siksi ymmärtää ettei se ole "maailman loppu". On myös ymmärtänyt mitä on armo ja anteeksianto omalle kohdalle,
luulen että tämä liittyy paljon oikeudentajuun, ja jos käsketään antamaan anteeksi tosta vaan niin se merkitsee toisille samaa kuin käskettäisiin hyväksyymään järkyttävä rikos. Pelätään ettei paha saa koskaan rangaistusta.
Itseäni on auttanut kovasti Raamatun paikat jossa kerrotaan Jumalan vanhurskaista tuomioistan. ja sanotaanhan siellä jopa UTssä
"älkää itse kostako vaan antakaa tilaa Jumalan vihalle".
Jumala tulee lopulta tuomitsemaan kaiken vääryyden ja jos ymmärtäisimme miten hirveä paikka on helvetti niin ymmärtäisimme että sen kauheampaa rangaistusta emme pahimmalle rikollisellekaan osaisi maanpäällä tuomioksi laittaa. Sen hirveän tuomion pystyy vain Jumala itse kestämään. Siis langettamaan.
Jumala sanoo "Minun on kosto, Minä olen maksava" jne jne
Jumala sanoo "Kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään" , lopulta kaikki pahuus siis saa loppunsa Jumalan toimesta. Se lohduttakoon niitä jotka luulevat että pahuus pitää hyväksyä.
Tämä nyt on aika rankkaa tekstiä uskoviin liitettäväksi mutta samanlaista katkeruutta voi aiheuttaa pelkkä uutisten lukeminen :(
Mutta eikö me kuitenkin pyydetä Jumalalta kaikkien kohdalla, että "Anna heille anteeksi!", eikö vain?!
Ainakin itse olen saanut niiiiiiiin paljon Jumalalta anteeksiantoa, armoa ja rakkautta, että kyllä sitä toivoo muidenkin kohdalle.
;D
aivan kuin yrittäisit udella lieneekö minussa mitään sydämellisyyttä ;D ::) siinäpä onkin kysymys, ollako vai eikö olla
noh, useimmin pyydän vain Herraa armahtamaan heitä mutta sekin tulee sydämestä vasta kun Herra sen itse vaikuttaa siellä, eipä asu minussa, se on minun lihassani, mitään hyvää
joten jos uskallan tunnustaa rehellisesti katkruuteni , uskaltanen tunnustaa myös sen että raiskaajat ovat mielestäni ansainneet kuoleman tuomion :-X
mutta koska tiedän että jos kuolevat menevät helvettiin niin sitten rukoilen että Jeesus voisi heitä vielä armahtaa tai laittaa vaikka elinkautiseen ....... :-\
Mutta silti "Kuninkaan vihollisten sydämet lävistetään", se aika milloin se toteutuu on sitten Jumalan päätös
Jumalakin armahtaa vain niitä jotka luopuvat pahuudestaan , näinhän kehoitatte meitä katkeriakin tekemään muuten emme vapaudu, ette kai nyt armahda murhaajia tuosta vaan ?
-
Tämä - pysähtyneisyys - on katkeruuden kamalin "hedelmä", jonka olen todennut. Ihminen tosiaan jää paikalleen ja taantuu vähitellen. Välillä hän purkaa myös täällä netissä katkeruuttaan. Välillä hän pyytää epäsuorasti apua, mutta ei ota sitä vastaan koska kehoitetaan uudistumaan uskoon Jeesukseen. Välillä hän kiukuttelee kuin lapsi.
Joskus tällainen katkera kohtaa myös julmuutta. Jonkun "hermo pettää" jatkuvaan ruikutukseen ja antaa tulla ns. täydeltä laidalta. Tästä katkera saa uutta voimaa katkeruudelleen ja saa hyvän ja oikeudenmukaisen syyn käydä tämän "hyökkääjän" päälle.
Mutta kaikenkaikkiaan kamalinta katkerassa on pysähtyneisyys ja syyn sälyttäminen niiden muiden päälle. Hän ei kulje tiellään eteenpäin.
tuo kehoitus on hyvä asia mutta jostain syystä en sellaista ole huomannut foorumeilla moneen vuoteen ?
taidat kehoitella sitten jossain muualla kuin näillä parilla "kuuluisammalla" ?
-
Tuossa yllä tikli vastasi tosi viisaasti Kurjenmiekan vuodatukseen. Kurjenmiekka kirjoittaa osaltaan ihan oikein, mutta asenne ei ole kristillinen.
Jos huomaamme, että lähimmäisemme menee väärään, niin meidän ei tule käydä hänen kimppuunsa, vaan meidän kristittyjen tulee mennä Herramme eteen polvillemme tällä eksyneelle armoa pyytäen ja sitä, että Jumala pysäyttää hänet ja vaikka tämä väärin puhuukin, niin Jumala varjelee kuulijakuntaa, että kuulijat ottavat puheesta vain sen uskon Sanan.
Näin kun toimimme niin olemme kristittyjä emmekä tuomareita.
-
Tuossa yllä Kurjenmiekka osoitat jo melko hyvin aitoa kristillistä asennetta.
On tärkeää tiedostaa, että jos huomaamme lähimmäisemme menevän väärään emmekä häntä varoita tästä, niin se toisen synti tulee meidän kontollemme.
-
mielestäni alistuminen vääryyteen ja sen salliminen on sen hyväksymistä ja nöyristelyä.
jos se sinun mielestäsi on epäkristillistä niin sitten on moni Paavalin sanakin. sitä paitsi alistetut ovat juuri sellaisia että nöyrtyvät hyväksymään kaiken ja sitten eksyvät myös itse. näin kävi juuri minulle ja ehkä sinullekin.
mutta tuomiot ovat Jumalan Sanaa ja ovat koko ajan voimassa ja toiminnassa vaikka et sitä haluaisi hyväksyä.
eksyttäjät tuhoutuvat lopulta itsekin vaikka en tekisi mitään enkä varoittaisi mutta kuten sanoit , jos olen hiljaa saatan olla osa syyllinen.
eikö minun tulisi sääliä niitä pieniä jotka ohjataan tuhoon valehtelemalla kuuluisuuden ja kunnian kristillisyydestä.
sitä paitsi sana kristillisyyskään ei enä ole sitä mitä Raamatussa sanotaan joten enpä tuosta kovin jaksa edes loukkaantua ???
Oletko huomannut että maailmassa monenlainen suvaitsevuus on syyllisten suvaitsevuutta ja uhrien tuomitsemista ?
-
Katkeruus tarkoittaa sitä, että ihminen ei pääse yli elämänsä pettymyksistä ja
epäonnistumisista.
Jää ns. tuleen makaamaan.
Katkera ihminen pitää itseään väärin kohdeltuna.
Hän kokee, että hänellä on oikeus olla vihainen ja rangaista jatkuvasti niitä,
jotka hän määrittelee syyllisiksi epäonnistumisiinsa.
Katkera ihminen oikeuttaa itsensä syyttämään,
rankaisemaan ja vihaamaan.
Yksi tai useampi noista ehdoista mitä todennäköisimmin täyttyy kohdallani. Ainakin tiedostan, että boldattu ehto täyttyy. Eli kyllä sitä sitten vissiin tässä ollaan katkera.
Onkohan ketään ihmistä, joka ei koskaan olisi ollut katkera? Ehkä joitakuita on.
-
Ei ihmisellä ole lupa edes huokailuun toista vastaan, saatikka että aletaan velkomaan, katkeruudesta puhumattakaan. Tämä tie on tältä osin hyvin kaita, mutta onneksi sitä ei tarvitse yksin kulkea eikä yksin selvitä.
-
Katkeruus tarkoittaa sitä, että ihminen ei pääse yli elämänsä pettymyksistä ja
epäonnistumisista.
Jää ns. tuleen makaamaan.
Katkera ihminen pitää itseään väärin kohdeltuna.
Hän kokee, että hänellä on oikeus olla vihainen ja rangaista jatkuvasti niitä,
jotka hän määrittelee syyllisiksi epäonnistumisiinsa.
Katkera ihminen oikeuttaa itsensä syyttämään,
rankaisemaan ja vihaamaan.
Yksi tai useampi noista ehdoista mitä todennäköisimmin täyttyy kohdallani. Ainakin tiedostan, että boldattu ehto täyttyy. Eli kyllä sitä sitten vissiin tässä ollaan katkera.
Onkohan ketään ihmistä, joka ei koskaan olisi ollut katkera? Ehkä joitakuita on.
Useimmille tulee varmaan joskus katkeruuden tuntemuksia,
jotka saa menemään ohi.
Itseä kuluttaviin ajatusrakennelmiin ei kannata jumittua.
Jos katkeruuksista ei hankkiudu eroon,
muuttuu vähitellen katkeraksi ihmiseksi.
Puhutaan katkerista vanhoistapiioista, jotka ovat katkeroituneet,
koska eivät ole päässeeet naimisiin.
Muistakin syistä katkeria persoonia on.
Muuan vanha sukulaismieheni (nykyään vainaja) oli peruskatkera.
Eräänä oleellisena syynä oli se, että "hän oli köyhästä kodista,
eikä hänellä ei ollut aikanaan mahdollisuutta käydä kouluja".
Toinen häntä pysyvästi katkeroittava asia oli, että kun hänen isänsä aikanaan kuoli
traagisesti nuorena, hän (siis poika) ei saanut psykologista kriisiapua,
vaikka sitä nykyään annetaan.
Hän oli siis katkera ennen sotia ylemmissä yhteiskuntaluokissa eläneille sekä
nykyajan tragedioiden uhreille, jotka saavat kriisiapua.
Nämä asiat tekivät hänen elämänsä sietämättömäksi, joten hän päätyi lopulta
ns. epätoivoiseen tekoon.
Katkeruutta ei siis kannata kehitellä itselleen.
-
Tämä maailma tuottaa jokaiselle ihmisille syitä katkeruuteen pilvin pimein - myös seurakunnissa. Elämme epäoikeudenmukaisessa maailmassa, jonka Jumala on jo päättänyt tuhota täysin ja rakentaa uuden taivaan ja uuden maan.
Se, että saamme osaksemme vääryyttä, ei ole se keskeinen asia. Keskeinen asia on se miten toimimme kun kohtaamme vääryyttä.
Jotta emme jäisi katkeruuksien ja vihojen kalvamaksi, niin Jumala on järjestänyt meille anteeksiannon mahdollisuuden ja jokaiselle mahdollisuuden alkaa alusta.
Miten Jumala on järjestänyt meille tämän mahdollisuuden ja voiman antaa anteeksi?
Uhraamalla Poikansa Jeesuksen. Siksi, että olemme niin paljon itse saaneet anteeksi, niin meillä on velvollisuus myös antaa anteeksi heille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Amen
-
Kun on tullut ongelma loukkaantumisen kanssa, on kohdeltu minun mielestäni törkeästi ja olen pahoittanut mieleni ja ollut katkeralla mielellä, kun sen asian olen vienyt Herralle ja pyytänyt apua että vapautuisin, Jumala ei ole apuaan viivytellyt. Ei ole viivytellyt sillä hänen tahtonsa on ettei kukaan kärviste anteeksiantamattomalla mielellä sillä se on syntiä.
-
Minä en oikeastaan vihaa kuin yhtä ihmistä. Vuosien mittaan viha on kuitenkin tuntunut laantuvan. Ehkä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä pääsen vihasta kokonaan.
Joskus olin vihainen Jumalallekin kokemieni vaikeuksien vuoksi. Sitten tajusin, että on vain kaksi vaihtoehtoa. 1) Jumala on olemassa ja hän on hyvä tai 2) Jumalaa ei ole olemassa. Jos Jumala on olemassa ja hän on hyvä, ei hänelle ole mitään järkeä olla vihainen, koska hyvä ei ole voinut tehdä minulle pahaa. Jos taas Jumalaa ei ole olemassa, ei hänelle ole silloinkaan mitään syytä olla vihainen. Eihän olematon voi tehdä pahaa. Sellaista vaihtoehtoa ei mielestäni voi olla, että Jumala olisi olemassa ja hän olisi paha.
-
;D
aivan kuin yrittäisit udella lieneekö minussa mitään sydämellisyyttä ;D ::) siinäpä onkin kysymys, ollako vai eikö olla
noh, useimmin pyydän vain Herraa armahtamaan heitä mutta sekin tulee sydämestä vasta kun Herra sen itse vaikuttaa siellä, eipä asu minussa, se on minun lihassani, mitään hyvää
Ehei! ;D
Ei tuollainen käynyt edes mielessäni!, en siis missään vaiheessa ole epäillyt, etteikö sydämellisyyttäkin. ::)
Ja jokainen saa ainakin minun puolestani ihana vapaasti olla tai olla olematta ;D sillä VAPAUTEENHAN KRISTUS MEIDÄT VAPAUTTI, joten älkäämme olko IHMISTEN orjia.
Ja tuskinpa meidän kenenkään lihassamme asuu mitään hyvää ja siksi tosiaan olemmekin kaikessa Hänen varassaan ja kuten tuolla edellä jo kirjoitin, jos pientäkään katkeruudes ajatusta nousee mieleeni, ensimmäiseksi on mentävä kiiruhusti Hänen neuvonpitoonsa ja huudettava apua sieltä, ennen kuin katkeruus saa tehtyä pesää pääni päälle.
Sen ylilentoja emme voi estää, mutta pesän rakentamiseen voimme vaikutta.
-
Ei ihmisellä ole lupa edes huokailuun toista vastaan, saatikka että aletaan velkomaan, katkeruudesta puhumattakaan. Tämä tie on tältä osin hyvin kaita, mutta onneksi sitä ei tarvitse yksin kulkea eikä yksin selvitä.
Näinhän se on!
Ensin on huokailu ja siitä kasvaa velkojan mielenlaatu ja näin katkeruus alkaa kasvattamaan juurtaan yhä syvemälle ja syvemmälle.
Tuo VELKOMINEN on mielestäni myöskin eräs hyvä tunnusmerkistö katkeruuden kohdalla.
Anteeksiantava mieli kun haluaa unohtaa ja nähdä asiat parhain päin, sopia ja elää sovussa, vaikka laihassakin sellaisessa, jos "lihava" ei onnistu.
Velkova mieli taas etsii oikeutusta vihalleen, vaatii vaatimasta päästyäänkin korvauksia, eikä kykene näkemään omia valkojaan ja tekemisiään.
-
Minä en oikeastaan vihaa kuin yhtä ihmistä. Vuosien mittaan viha on kuitenkin tuntunut laantuvan. Ehkä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä pääsen vihasta kokonaan.
Joskus olin vihainen Jumalallekin kokemieni vaikeuksien vuoksi. Sitten tajusin, että on vain kaksi vaihtoehtoa. 1) Jumala on olemassa ja hän on hyvä tai 2) Jumalaa ei ole olemassa. Jos Jumala on olemassa ja hän on hyvä, ei hänelle ole mitään järkeä olla vihainen, koska hyvä ei ole voinut tehdä minulle pahaa. Jos taas Jumalaa ei ole olemassa, ei hänelle ole silloinkaan mitään syytä olla vihainen. Eihän olematon voi tehdä pahaa. Sellaista vaihtoehtoa ei mielestäni voi olla, että Jumala olisi olemassa ja hän olisi paha.
En tiedä miksi, mutta kyyneleet nousivat silmiini kun luin tämän viestin. :'(
Tästä huokui mielestäni viisautta ja kypsyyttä, kuin myöskin rehellisyyttä ja nöyryyttä!
Uskallan tämän sanoa, koska uskon että kykenet vastustamaan ylpeyden kuohutusta. ;D
-
Olen kohdannut syrjintää, vihaa, tappouhkauksia, rinnuksista kiinniottamista, poispotkintaa, roskakoriin heittämistä, vihanilmauksia, valhettelua,
Jos puhut ihmisille live-elämässä samaan tyyliin kuin netissä, niin en ihmettele yhtään, että sinuun on käyty käsiksi.
-
Olen kohdannut syrjintää, vihaa, tappouhkauksia, rinnuksista kiinniottamista, poispotkintaa, roskakoriin heittämistä, vihanilmauksia, valhettelua,
Luulenpa, että itse aiheutetuista kärsimyksistä ei saa yhtään lisätähtiä kruunuun.
-
On havaittavissa, että Sielunvihollinen viihtyy aivan erityisesti tällä foorumilla.
Viha, panettelu ja kostaminen ovat toistuvasti käytössä.
-
On havaittavissa, että Sielunvihollinen viihtyy aivan erityisesti tällä foorumilla.
Viha, panettelu ja kostaminen ovat toistuvasti käytössä.
Se johtuu varmaankin erityisesti siitä, että täällä on uskovia.
-
On havaittavissa, että Sielunvihollinen viihtyy aivan erityisesti tällä foorumilla.
Viha, panettelu ja kostaminen ovat toistuvasti käytössä.
Se johtuu varmaankin erityisesti siitä, että täällä on uskovia.
Meitä kuitenkin opetetaan:
"Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään."
(2.Tim. 2:23-26)
-
Tuli katkeruudesta mieleen tällainen Raam. kohta:
Jaak 3:
14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.
-
Kyllä ilmapiiri on hyvin huolestuttava paikkapaikoin.
Jos ei Herra huonetta rakenna niin rakentajat turhaan vaivaa näkevät.
-
Kyllä ilmapiiri on hyvin huolestuttava paikkapaikoin.
Jos ei Herra huonetta rakenna niin rakentajat turhaan vaivaa näkevät.
Näyttää tosiaan siltä, että tämän foorumin aika on ohi. Viha ja katkeruus ovat saaneet vallan täällä eikä tällainen kuulu mitenkään kristinuskon piiriin.
-
Kyllä ilmapiiri on hyvin huolestuttava paikkapaikoin.
Jos ei Herra huonetta rakenna niin rakentajat turhaan vaivaa näkevät.
Juu, kyllä nyt mennään sellaisella tiellä, että ellei tätä tilannetta saada asettumaan,
niin vihollinen tanssii tasakäpäälää suurilla karvaisilla jaloillaan, sillä niin suuresti se riemuitsee tästä.
Kuten tuossa edellä jo mainittiin, että foorumilla ei kai ole ainakaan montaakaan uskosta osaton
kirjoittajaa ja tillanne on tällainen.
-
Emmekä sinänsä voi kommentoida toisten uskon määrää, koska sen tietää vain Jumala ja henkilö itse.
Toisen uskon määrän voi korkeintaan arvioida ko. seurakunta eikä meillä ole tähän lupaa - ei edes painostuksen eikä väkivallan uhkankaan alla.
-
Kyllä ilmapiiri on hyvin huolestuttava paikkapaikoin.
Jos ei Herra huonetta rakenna niin rakentajat turhaan vaivaa näkevät.
Näyttää tosiaan siltä, että tämän foorumin aika on ohi. Viha ja katkeruus ovat saaneet vallan täällä eikä tällainen kuulu mitenkään kristinuskon piiriin.
Vihan lietsonta alkoi samalla hetkellä kun sinä saavuit tänne.
Täällä ei ole tarvinnut juurikaan ketjuja lukita, mutta kohta saavuttuasi yksi meni lukkoon ja lensi kellariin. Kummallinen yhteensattuma vai mitä.
http://puimatanner.net/index.php?topic=365.0
-
Emmekä sinänsä voi kommentoida toisten uskon määrää, koska sen tietää vain Jumala ja henkilö itse.
Toisen uskon määrän voi korkeintaan arvioida ko. seurakunta eikä meillä ole tähän lupaa - ei edes painostuksen eikä väkivallan uhkankaan alla.
Niin kai se sitten on.
Lue kuitenkin tuo siguni tuossa alla. ""Sinä saat puhua nyt ihan mistä vaan haluat, mutta me kristityt puhumme Pyhän hengen toiminnasta tässä ajassa mikä toisinaan näkyy ja kuuluu" - PetrusK" <- kirjoitushetken sigu
-
Täällä on hyvin vähän aktiivisia jäseniä.
Useimmat ovat olleet muillakin krist. foorumeilla
ja ovat siksi keskenään "tuttuja".
Entinen vihamielisyys roihahtaa täällä heti ilmiliekkeihin, joita tulevat sitten
toiset lietsomaan oman puoluekantansa mukaisesti.
Petrus ei taatusti ole yhtään sen syyllisempi kuin me muutkaan.
-
Kyllä ilmapiiri on hyvin huolestuttava paikkapaikoin.
Minun profiilini voi poistaa, jos se vaikuttaa ilmapiiriin parantavasti. En suutu siitä.
Mutta niin kauan kuin olen täällä, niin on odotettavissa, että toimin luonteeni mukaisesti ja olen vihainen ihmisille, jotka halveksivat muita kirjoittajia ja kettuilevat ja vinoilevat näille. En oikein voi sietää tahallista ärsyttämistä. Eli puhun nyt Petruksesta.
-
Kyllä ilmapiiri on hyvin huolestuttava paikkapaikoin.
Minun profiilini voi poistaa, jos se vaikuttaa ilmapiiriin parantavasti. En suutu siitä.
Mutta niin kauan kuin olen täällä, niin on odotettavissa, että toimin luonteeni mukaisesti ja olen vihainen ihmisille, jotka halveksivat muita kirjoittajia ja kettuilevat ja vinoilevat näille. En oikein voi sietää tahallista ärsyttämistä. Eli puhun nyt Petruksesta.
Kiva, että olet täällä.
Jatka kirjoittelua.
-
Vihan lietsonta alkoi samalla hetkellä kun sinä saavuit tänne.
Täällä ei ole tarvinnut juurikaan ketjuja lukita, mutta kohta saavuttuasi yksi meni lukkoon ja lensi kellariin. Kummallinen yhteensattuma vai mitä.
Ei ollut sattuma. Tulin vähän oikaisemaan näitä karismaattisuutta vastaan kirjoitettuja vihaviestejä.
-
Täällä on hyvin vähän aktiivisia jäseniä.
Useimmat ovat olleet muillakin krist. foorumeilla
ja ovat siksi keskenään "tuttuja".
Entinen vihamielisyys roihahtaa täällä heti ilmiliekkeihin, joita tulevat sitten
toiset lietsomaan oman puoluekantansa mukaisesti.
Petrus ei taatusti ole yhtään sen syyllisempi kuin me muutkaan.
Tätä vähän olen arvellutkin, että Kristityn foorumin kaverit täällä alkoivat riehumaan seurauksin mitä he ovat kaikkialla saaneet aikaan.
-
Kyllä ilmapiiri on hyvin huolestuttava paikkapaikoin.
Minun profiilini voi poistaa, jos se vaikuttaa ilmapiiriin parantavasti. En suutu siitä.
Mutta niin kauan kuin olen täällä, niin on odotettavissa, että toimin luonteeni mukaisesti ja olen vihainen ihmisille, jotka halveksivat muita kirjoittajia ja kettuilevat ja vinoilevat näille. En oikein voi sietää tahallista ärsyttämistä. Eli puhun nyt Petruksesta.
No sinä olet nyt kristinuskon suhteen ihan "vaaraton" kaveri. Sinulla ei ole noita hallitsemattomia vihatunteita karismaattisuutta vastaan. Pyrit edes jotenkin olemaan analyyttinen ja jopa puolueetonkin.
Mitä tulee tuohon "tahalliseen" ärsyttämiseen, niin eiköhän sitä ole vain sinun omassa päässäsi, josta minä itse en voi olla mitenkään vastuuussa.
-
Täällä on hyvin vähän aktiivisia jäseniä.
Useimmat ovat olleet muillakin krist. foorumeilla
ja ovat siksi keskenään "tuttuja".
Entinen vihamielisyys roihahtaa täällä heti ilmiliekkeihin, joita tulevat sitten
toiset lietsomaan oman puoluekantansa mukaisesti.
Petrus ei taatusti ole yhtään sen syyllisempi kuin me muutkaan.
Ei kai täällä ole syyllisyyden määrää analysoitu. Mutta kyllä kirjoittajien pitää vastata sanoistaan,
sitä voidaan kai vaatia?
Vai onko niin, että Jeesukseen uskovien ei tarvitse missään määrin olla
puheissaan suoraselkäisiä? Jos ei tarvitse, niin sitten se on ok että itse
kukin väistelee omasta mielestään hankalia kysymyksiä. Yksi väistelemisen keino
on kääntää puhe sopivasti sivuun itse aiheesta ja sitten tehdä "vastahyökkäys".
Tällaista menetelmää on esim. tänään tällä foorumilla käytetty.
Tähän liittyy yksi mielenkiintoinen piirre: poliittisissa piireissä tietoisesti
opetetaan poliitikkoja vastaamaan tällä menetelmällä hankaliin kysymyksiin.
Kuinka rehellistä se sitten on, onkin eri juttu. Minun oma mielipiteeni on,
että se on ... mätää.
-
Mutta kyllä kirjoittajien pitää vastata sanoistaan,
sitä voidaan kai vaatia?
Oletpas sinä hassu!
Eikö tuo ole nyt itsestäänselvyys, että vastaamme sanoistamme täällä. Mutta kuulusteluihin meidän ei tarvi lähteä mukaan. Käymme vain keskustelua ja viestimme asioista jotka sillä hetkellä on mielenpäällä.
-
Mitä tulee tuohon "tahalliseen" ärsyttämiseen, niin eiköhän sitä ole vain sinun omassa päässäsi, josta minä itse en voi olla mitenkään vastuuussa.
Niin, tätä olen muutamassa viestissäni koettanut tuoda esiin: vastuuta omista sanomisistaan.
Petrus sen nyt sitten myöntää: minä itse en voi olla mitenkään vastuuussa.
Ja kun MINÄ ITSE ei ole vastuussa, niin mitä tahansa voi kirjoittaa.
-
Vai onko niin, että Jeesukseen uskovien ei tarvitse missään määrin olla
puheissaan suoraselkäisiä?
Tässä olen taasen eri mieltä kanssasi!
Jeesukseen uskovan tulee olla totuudellinen aina viimeistä piirtoa myöten eikä kristinuskoon kuulu kieroilu. Mutta kuten Jeesuskin, niin aina meidän ei tarvi vastata suoraan, vaan kuten Jeesuskin niin meidän tulee käyttää vastauksissa vertauksia taikka sitten vastakysymyksiä. Ne puree myös nykyään kuten myös Jeesuksen aikaan.
Jeesus ei myöskään lähtenyt mukaan kuulusteluihin kuten Jeesuksen "oikeudenkäynnit" todistavat ja samoin Jeesuksen tapa esiintyä Piltatuksen edessä. Meidän tulee seurata Jeesusta myös Hänen tavassaan viestiä.
-
Mitä tulee tuohon "tahalliseen" ärsyttämiseen, niin eiköhän sitä ole vain sinun omassa päässäsi, josta minä itse en voi olla mitenkään vastuuussa.
Niin, tätä olen muutamassa viestissäni koettanut tuoda esiin: vastuuta omista sanomisistaan.
Petrus sen nyt sitten myöntää: minä itse en voi olla mitenkään vastuuussa.
Ja kun MINÄ ITSE ei ole vastuussa, niin mitä tahansa voi kirjoittaa.
Totta - minä itse olen vastuussa vain siitä mitä olen kirjoittanut. En siitä mitä minun väitetään sanoneen.
Jos haluat että vastaan kirjoituksiini, niin siteeraa se sellaisenaan äläkä rakenne olkinukkea.
(Olkinukke on väite, jonka väittäjä on itse keksinyt ja asettanut sen syytetyn niskoille. )
-
Kyllä ilmapiiri on hyvin huolestuttava paikkapaikoin.
Minun profiilini voi poistaa, jos se vaikuttaa ilmapiiriin parantavasti. En suutu siitä.
Mutta niin kauan kuin olen täällä, niin on odotettavissa, että toimin luonteeni mukaisesti ja olen vihainen ihmisille, jotka halveksivat muita kirjoittajia ja kettuilevat ja vinoilevat näille. En oikein voi sietää tahallista ärsyttämistä. Eli puhun nyt Petruksesta.
No sinä olet nyt kristinuskon suhteen ihan "vaaraton" kaveri. Sinulla ei ole noita hallitsemattomia vihatunteita karismaattisuutta vastaan. Pyrit edes jotenkin olemaan analyyttinen ja jopa puolueetonkin.
Mitä tulee tuohon "tahalliseen" ärsyttämiseen, niin eiköhän sitä ole vain sinun omassa päässäsi, josta minä itse en voi olla mitenkään vastuuussa.
Se on varmaan nyt aika Petruksen lähteä jäähylle ja antaa toisille mahdollisuus käydä kunnollista keskustelua.
Se on nyt 1 pv. Katsokoon ylläpito tarkemmin, miten toimitaan.
Banni ei tullut vain tästä viestistä, vaan yleisemmästä ärsyttämisestä ja toisten kirjoittamisten vääristelystä ym.
-
Kyllä ilmapiiri on hyvin huolestuttava paikkapaikoin.
Minun profiilini voi poistaa, jos se vaikuttaa ilmapiiriin parantavasti. En suutu siitä.
Mutta niin kauan kuin olen täällä, niin on odotettavissa, että toimin luonteeni mukaisesti ja olen vihainen ihmisille, jotka halveksivat muita kirjoittajia ja kettuilevat ja vinoilevat näille. En oikein voi sietää tahallista ärsyttämistä. Eli puhun nyt Petruksesta.
No sinä olet nyt kristinuskon suhteen ihan "vaaraton" kaveri. Sinulla ei ole noita hallitsemattomia vihatunteita karismaattisuutta vastaan. Pyrit edes jotenkin olemaan analyyttinen ja jopa puolueetonkin.
Mitä tulee tuohon "tahalliseen" ärsyttämiseen, niin eiköhän sitä ole vain sinun omassa päässäsi, josta minä itse en voi olla mitenkään vastuuussa.
Se on varmaan nyt aika Petruksen lähteä jäähylle ja antaa toisille mahdollisuus käydä kunnollista keskustelua.
Se on nyt 1 pv. Katsokoon ylläpito tarkemmin, miten toimitaan.
Banni ei tullut vain tästä viestistä, vaan yleisemmästä ärsyttämisestä ja toisten kirjoittamisten vääristelystä ym.
Jos Petrus joutuu bannattavaksi, silloin joutuu tietysti myös Knut.
Ai niin mutta kun hän jakaa niitä banneja.
Voi.
-
Kyllä ilmapiiri on hyvin huolestuttava paikkapaikoin.
Minun profiilini voi poistaa, jos se vaikuttaa ilmapiiriin parantavasti. En suutu siitä.
Mutta niin kauan kuin olen täällä, niin on odotettavissa, että toimin luonteeni mukaisesti ja olen vihainen ihmisille, jotka halveksivat muita kirjoittajia ja kettuilevat ja vinoilevat näille. En oikein voi sietää tahallista ärsyttämistä. Eli puhun nyt Petruksesta.
No sinä olet nyt kristinuskon suhteen ihan "vaaraton" kaveri. Sinulla ei ole noita hallitsemattomia vihatunteita karismaattisuutta vastaan. Pyrit edes jotenkin olemaan analyyttinen ja jopa puolueetonkin.
Mitä tulee tuohon "tahalliseen" ärsyttämiseen, niin eiköhän sitä ole vain sinun omassa päässäsi, josta minä itse en voi olla mitenkään vastuuussa.
Se on varmaan nyt aika Petruksen lähteä jäähylle ja antaa toisille mahdollisuus käydä kunnollista keskustelua.
Se on nyt 1 pv. Katsokoon ylläpito tarkemmin, miten toimitaan.
Banni ei tullut vain tästä viestistä, vaan yleisemmästä ärsyttämisestä ja toisten kirjoittamisten vääristelystä ym.
Jos Petrus joutuu bannattavaksi, silloin joutuu tietysti myös Knut.
Ai niin mutta kun hän jakaa niitä banneja.
Voi.
Voi se joutua jäähylle myös KnutL.
Valita halutessasi ylläpidolle tai Jurvan kuntaan.
-
Jurvan kuntaan?
-
Vai onko niin, että Jeesukseen uskovien ei tarvitse missään määrin olla
puheissaan suoraselkäisiä?
Tässä olen taasen eri mieltä kanssasi!
Jeesukseen uskovan tulee olla totuudellinen aina viimeistä piirtoa myöten eikä kristinuskoon kuulu kieroilu. Mutta kuten Jeesuskin, niin aina meidän ei tarvi vastata suoraan, vaan kuten Jeesuskin niin meidän tulee käyttää vastauksissa vertauksia taikka sitten vastakysymyksiä. Ne puree myös nykyään kuten myös Jeesuksen aikaan.
Jeesus ei myöskään lähtenyt mukaan kuulusteluihin kuten Jeesuksen "oikeudenkäynnit" todistavat ja samoin Jeesuksen tapa esiintyä Piltatuksen edessä. Meidän tulee seurata Jeesusta myös Hänen tavassaan viestiä.
No niin, käytät aika taidokkaasti tätä "poliitikkojen menetelmää" josta äsken mainitsin.
Otat viestini vastaan, käännät asian sivuun aiheesta (siirryt meidän vastuustamme siihen
miten Jeesus käyttäytyi Pilatuksen kuulustelussa - se taitaa olla "hiukan" eri luokan asia),
ja sitten annat vastauksesi: meidän tulee seurata Jeesusta myös Hänen tavassaan viestiä.
Poliitikoille tätä opetetaan mm. tällä vertauksella: kun joku syöttää sinulle jalkapallon,
ota pallo vastaan, siirrä sitä jalallasi hiukan sivullepäin, ja potkaise takaisin.
Eli ensin myönnetään asia ("juu, näinhän se on"), sitten sivullesiirto ("mutta..."),
ja sitten potku takaisin: sanotaan asia niin, että toisen väite tulee harhauttamalla
kumotuksi.
Tunnut erittäin hyvin omaksuneen tämän kommunikointitavan. Joko luontaisesti, tai sitten
joku on sen opettanut sinulle.
Minä henkilökohtaisesti pidän tätä kieroiluna enkä totuudellisena.
-
Jurvan kuntaan?
Vastaus löytyy täältä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jurva
-
Jurvan kuntaan?
Vastaus löytyy täältä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jurva
Tuosta Wikipedian tekstistä löytyikin vastaus...
Vanha sanonta kuului: "Valita vaan mutta valita Jurvan kuntaan".
:D
-
Jurvan kuntaan?
Vastaus löytyy täältä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jurva
Tuosta Wikipedian tekstistä löytyikin vastaus...
Vanha sanonta kuului: "Valita vaan mutta valita Jurvan kuntaan".
:D
No on se sentään hyvä, että joku on näissä melskeissä säilyttänyt huumorintajunsa!
Kiitos kevennyksestä :) :)
-
Ef. 4
30. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
Tässä Efesilaiskirjeen kohdassa jakeessa 31 Paavali mainitsee kuusi asiaa, joilla me mm. saamme Jumalan Pyhä Hengen meissä murheelliseksi ja ensimmäisenä tuossa "listassa" on KATKERUUS ja kun tuota listaa luemme, saamme huomata, että viisi muutakin asiaa liittyy kiinteästi ja jopa olennaisena osana katkeruuteen.
Usein katkeruus lähtee itämään anteeksiantamattomuuden siemenestä ja silloin häviää voima olla ystävällinen ja hyväsydäminen sitä ihmistä kohtaan, johon tuntee katkeruutta ja niiden tilalle tulee kiivastusta, riitaa, huutoa, herjausta ja erinäistä pahuutta, eikä aikaakaan kun joutuu huomaamaan, että on alkanut jopa vihaamaan kyseistä henkilöä.
Siksi olisi hyvä tarkkailla itseänsä esim. näillä kriteereillä, että kykenenkö olemaan kaikille kohtaamilleni ihmisille ystävällinen ja hyväsydäminen ja jos jonkun kohdalla huomaa, ettei kykene sitä olemaan vilpittömin mielin, silloin on syytä mennä Jumalan kasvojen eteen itsensä kanssa ja pyytää, että Jumala auttaisi näkemään, mikä on esteenä sille, ettei voi toimia Jeesuksen mielenlaadulla lähimmäistään kohtaan.
On tärkeää muistaa, että katkeruudesta ja anteeksiantamattomuudesta kärsii aina ensisijaisesti niiden kantaja itse ja tulisikin rakastaa itseään siinä määrin, että hakee apua tällaiseen ongelmaan ja vapautta itsensä vääryyden siteistä Kristuksen vapauteen ja rauhaan.
Fil. 4
7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
8. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
9. mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.
Tuota Filip.kirjeen kohtaa voi toteuttaa vain silloin, kun kaikkinainen katkeruus on poissa sydämestä ja siellä hallitsee kaikkea ymmärrystä ylemipi Jumalan rauha.
-
Joskus kuulee puhuttavan katkeruudesta siihen tapaan että siihen olisi oikeutus. Kun joku on kohdellut oikein väärin. Tietysti se jurppii tavattomasti aikansa, mutta siihen ei saa jäädä makaamaan, on kaksi vaihtoehtoa maata omassa lätäkössään tai nousta ylös. On myös aina huomioitava sekin seikka ettei itsekkään ihan täydellinen ole kaikessa ollut, joten..
-
Joskus kuulee puhuttavan katkeruudesta siihen tapaan että siihen olisi oikeutus. Kun joku on kohdellut oikein väärin. Tietysti se jurppii tavattomasti aikansa, mutta siihen ei saa jäädä makaamaan, on kaksi vaihtoehtoa maata omassa lätäkössään tai nousta ylös. On myös aina huomioitava sekin seikka ettei itsekkään ihan täydellinen ole kaikessa ollut, joten..
Omat kokemukseni ovat olleet sellaisia, että Jumala kyllä sangen mielellään vapauttaa meidät
katkeruudesta. Itse en ole siitä välttämättä aina päässyt, siis omin avuin, mutta kun olen tunnustanut
tämän kyvyttömyyteni päästä vapaaksi, kyvyttömyyteni antaa anteeksi, ja pyytänyt apua, niin kyllä apu on myös tullut.
-
Joskus kuulee puhuttavan katkeruudesta siihen tapaan että siihen olisi oikeutus. Kun joku on kohdellut oikein väärin. Tietysti se jurppii tavattomasti aikansa, mutta siihen ei saa jäädä makaamaan, on kaksi vaihtoehtoa maata omassa lätäkössään tai nousta ylös. On myös aina huomioitava sekin seikka ettei itsekkään ihan täydellinen ole kaikessa ollut, joten..
Omat kokemukseni ovat olleet sellaisia, että Jumala kyllä sangen mielellään vapauttaa meidät
katkeruudesta. Itse en ole siitä välttämättä aina päässyt, siis omin avuin, mutta kun olen tunnustanut
tämän kyvyttömyyteni päästä vapaaksi, kyvyttömyyteni antaa anteeksi, ja pyytänyt apua, niin kyllä apu on myös tullut.
Aivan samoja kokemuksia, Jumala ei tahdo että uskova on sidottu syntiin joka on muuten kadottava.
-
Joskus kuulee puhuttavan katkeruudesta siihen tapaan että siihen olisi oikeutus. Kun joku on kohdellut oikein väärin. Tietysti se jurppii tavattomasti aikansa, mutta siihen ei saa jäädä makaamaan, on kaksi vaihtoehtoa maata omassa lätäkössään tai nousta ylös. On myös aina huomioitava sekin seikka ettei itsekkään ihan täydellinen ole kaikessa ollut, joten..
Omat kokemukseni ovat olleet sellaisia, että Jumala kyllä sangen mielellään vapauttaa meidät
katkeruudesta. Itse en ole siitä välttämättä aina päässyt, siis omin avuin, mutta kun olen tunnustanut
tämän kyvyttömyyteni päästä vapaaksi, kyvyttömyyteni antaa anteeksi, ja pyytänyt apua, niin kyllä apu on myös tullut.
Aivan samoja kokemuksia, Jumala ei tahdo että uskova on sidottu syntiin joka on muuten kadottava.
luulen että monet jää sen vangiksi koska heille usein sanotaan saarnoissa : "sinun on nyt vaan annettava anteeksi ja päätettävä antaa anteeksi" eli vaaditaan nimenomaan sitä omaa voimaa ja päättäväisyyttä mutta rikki tuhottu sielu ei siihen vaan omassa voimassaan pysty sen enempää kin pystyy pelastamaan itsensä.
-
Mieleeni tuli eräs vanha kristitty, joka kertoi, miten kuunteli
kymmeniä kertoja Niilo Mäenpään raamattutunnin: "Anna anteeksi"
ja joutui olemaan paljon rukouksissa polvillaan, ennen kuin kykeni
antamaan anteeksi erään tapahtuneen, joten eivät ole aina ollenkaan
kovin helppoja ja "tuosta vain noin" ohitettavia tilanteita.
Mutta kertoi myös sen, miten eräänä päivänä hän sai havahtua siihen,
että kyseinen asia oli kuin kokonaan poispyyhitty.
Usein kipeimmin koskevat ne haavat, jotka meihin lyödään "ystäviemme huoneessa",
eli tässä kyseisessä tapauksessa seurakuntansa keskellä.
-
Kyllä ilmapiiri on hyvin huolestuttava paikkapaikoin.
Jos ei Herra huonetta rakenna niin rakentajat turhaan vaivaa näkevät.
Näyttää tosiaan siltä, että tämän foorumin aika on ohi. Viha ja katkeruus ovat saaneet vallan täällä eikä tällainen kuulu mitenkään kristinuskon piiriin.
Nyt, kun pöly on laskeutunut ja aikaa on kulunut jo toista vuotta, niin voidaan ehkä arvioida jo tätäkin vaihetta. Ihan kuin keskusteluilmapiiri olisi muuttunut. Sanoisinko että kristillisempään suuntaan ja että voidaan ihan maltillisesti puhua eri asioista.
-
Raamattu varoittaa meitä katkeruudesta ja kehoittaa pitämään huolen siitä, ettei kukaan jäisi osattomaksi Jumalan armosta ja ettei mikään katkeruuden juuri pääsisi meissä kasvamaan ja tekemään häiriötään.
Hebr. 12
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
15. ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,
Mutta mistä tällainen katkeruuden juuri pääsee tai tulee uskovan ihmisen elämään?
Onko Sinulla omia kokemuksia katkeruudesta ja osaatko sanoa, mikä Sinun kohdallasi on ollut aiheuttajana?
Onko se tullut ns. jonkun toisen kautta, kuten tuo Hebr. kirjeen kohta mainitsee: "...ja monet sen kautta tule saastutetuiksi."?
Vai onko alkujuuri tullut jonkun ikävän tapahtuman tai toisen ihmisen väärintekemisen tms. kautta?
Jos katkeruus on kohdallasi jo taaksejäänyttä elämää, mikä oli se sysäys tai apu, minkä avulla sait kitkettyä pois katkeruuden juuret omasta elämästäsi?
Mitä apua suosittelet ihmiselle, joka uskaltaa rehellisesti tunnustaa olevansa katkera joko jollekin ihmiselle, seurakunnalle tai jopa Jumalalle?
Tällaisia ajatuksia ja kysymyksiä tuli mieleeni, kun tätä asiaa käsiteltiin ohimennen toisessa ketjussa.
Yritetään parhaamme mukaan käydä keskutelua toinen toistamme kunnioittavaan sävyyn.
Usein kun on katkeruus -aiheesta puhe, niin keskitytään siihen yksilön kamppailuun katkeruuden kanssa, en ole kuitenkaan koskaan nähnyt kirjoitettavan mitä tuo mustaamani kohta tarkoittaa käytännön elämässä. Se on sanottu monikossa eikä vain sille katkeralle yksilölle. Varmasti siihen liittyy muiden uskovien kuormien/taakkojen kantamista, mutta miten?
Rukouksin? Ns. vierelläkulkijana?
Kuka osaa taidollisesti lohduttaa vääryyden kokenutta, niin ettei kuitenkaan ruoki lisää sitä katkeruutta lähtemällä väärällä tavalla mukaan siihen katkeruuteen?
-
Jos esim. ihmisen pää on jo pienenä lapsena ihan oikeasti murskattu, niin että siitä on tullut ihan oikeasti viallinen, niin siinä paranemisessa tarvitaan ihan oikea Jumalan ihme yhtä lailla kuin ramman alkaessa kävellä. Vamma on ihan yhtä todellinen, mikä ei pinnistelemällä ja ponnistelemalla lähde pois tai sillä että vaan "ottaa itseään niskasta kiinni"
Rampoja ei niin helposti syyllistetä, että nouse nyt vaan ja kävele. (Tosin joissain piireissä saatetaan sitä rampaakin syyllistää, kun ei ole tarpeeksi uskoa kävelemiseen). Sellaisia, joilla pää on vioittunut, taas syyllisetään aika helposti ja usein. Ikäänkuin se olisi ihan vaan oman tahdon valinta, että nyt tämä pää tulee kuntoon. Ihminen haluaisi itse olla ns. normaali, että kykenisi edes jotenkin palvelmaan Jumalaa ja muita ihmisiä, sen sijaan että on oman päänsä vanki ehkä loppuikänsä. Siitä voi tulla myös katkeruutta.
-
Menen hieman toisenlaiseen katkeruus-näkökulmaan. Kun yksilö joutuu eri linjoille seurakunnan johdon kanssa, tuo katkeruus-kortti vedetään oitis esille ja tuo yksi (voi olla muutamia) leimataan katkeraksi, jolloin hänen kanssaan ei haluta olla missään tekemisissä. Hänet eristetään tai jopa peräti erotetaan. Jälkimmäisessä tapauksessa saatetaan käyttää erilaisia piiloviestejä, joiden tarkoituksena on antaa kuva, että erotettu on syyllistynyt niin ikäviin asioihin, että niistä ei voi edes puhua, koska erotettua "halutaan suojella".
Knut sivusikin tätä ilmiötä tuolla alussa, viestissä 1:
"On olemassa katkeruutta ja sitten on olemassa väitettyä katkeruutta. Katkeruus-väittämät ovat uskonnollisten johtajien vallankäytön väline ja samaa välinettä käyttävät heidän opetuslapsensa. Samaa lajia on myös uskovan leimaaminen luopioksi, kun hän ei ole alistunut kulkemaan osana laumaa suohon tai tekemään omantuntonsa vastaisia asioita."
-
Menen hieman toisenlaiseen katkeruus-näkökulmaan. Kun yksilö joutuu eri linjoille seurakunnan johdon kanssa, tuo katkeruus-kortti vedetään oitis esille ja tuo yksi (voi olla muutamia) leimataan katkeraksi, jolloin hänen kanssaan ei haluta olla missään tekemisissä. Hänet eristetään tai jopa peräti erotetaan. Jälkimmäisessä tapauksessa saatetaan käyttää erilaisia piiloviestejä, joiden tarkoituksena on antaa kuva, että erotettu on syyllistynyt niin ikäviin asioihin, että niistä ei voi edes puhua, koska erotettua "halutaan suojella".
Knut sivusikin tätä ilmiötä tuolla alussa, viestissä 1:
"On olemassa katkeruutta ja sitten on olemassa väitettyä katkeruutta. Katkeruus-väittämät ovat uskonnollisten johtajien vallankäytön väline ja samaa välinettä käyttävät heidän opetuslapsensa. Samaa lajia on myös uskovan leimaaminen luopioksi, kun hän ei ole alistunut kulkemaan osana laumaa suohon tai tekemään omantuntonsa vastaisia asioita."
Sinänsä tuo vallankäyttö ei rajoitu vain johtajiin, sitä tapahtuu myös ns. riviuskovien kohdalla.
Ehkä se tarve saada "henkinen yliote" ja saada muut alistettua oman valtansa alle, on yksi yleisimpiä lihan aikaansaannoksia.
-
Jurvan kuntaan?
Vastaus löytyy täältä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jurva
Tuosta Wikipedian tekstistä löytyikin vastaus...
Vanha sanonta kuului: "Valita vaan mutta valita Jurvan kuntaan".
:D
No on se sentään hyvä, että joku on näissä melskeissä säilyttänyt huumorintajunsa!
Kiitos kevennyksestä :) :)
En tiennytkään, ettei Jurvan kuntaa ole enää olemassakaan. Valituksia silti vieläkin joskus tulee.
Tässä lisää informaatiota:
http://yle.fi/uutiset/valita_vaan_mutta_valita_jurvan_kuntaan/5882319
http://www.adressit.com/valitukset_jurvan_kuntaan
-
Aika erikoisia ajatuksia tässä ketjussa. Kahlasin sitä läpi ja yhtä asiaa aloin ihmetellä. Nimittäin sitä, että asia, mistä väitetään tulleen jollekin katkeruutta, saattaakin olla sille "katkeroituneelle" suuri siunaus.
-
Aika erikoisia ajatuksia tässä ketjussa. Kahlasin sitä läpi ja yhtä asiaa aloin ihmetellä. Nimittäin sitä, että asia, mistä väitetään tulleen jollekin katkeruutta, saattaakin olla sille "katkeroituneelle" suuri siunaus.
Huomenta pappa Paulus. Tahdotko selittää tarkemmin tuota mitä kirjoitit
Nimittäin sitä, että asia, mistä väitetään tulleen jollekin katkeruutta, saattaakin olla sille "katkeroituneelle" suuri siunaus..
-
Aika erikoisia ajatuksia tässä ketjussa. Kahlasin sitä läpi ja yhtä asiaa aloin ihmetellä. Nimittäin sitä, että asia, mistä väitetään tulleen jollekin katkeruutta, saattaakin olla sille "katkeroituneelle" suuri siunaus.
Huomenta pappa Paulus. Tahdotko selittää tarkemmin tuota mitä kirjoitit
Nimittäin sitä, että asia, mistä väitetään tulleen jollekin katkeruutta, saattaakin olla sille "katkeroituneelle" suuri siunaus..
Knut avasi tätä asiaa (vastaus 1):
"On olemassa katkeruutta ja sitten on olemassa väitettyä katkeruutta. Katkeruus-väittämät ovat uskonnollisten johtajien vallankäytön väline ja samaa välinettä käyttävät heidän opetuslapsensa. Samaa lajia on myös uskovan leimaaminen luopioksi, kun hän ei ole alistunut kulkemaan osana laumaa suohon tai tekemään omantuntonsa vastaisia asioita."
Käsitykseni mukaan tämän päivän kristikunta jakautuu kahteen pääryhmään, joista sitten variaatioita on lukemattomia. Valtaosa kuuluu ryhmään, joka ei tyydy perusasioihin, vaan etsii kaikenlaisia lisukkeita, En lähde niitä luettelemaan siksi, että se on liian iso urakka. Pääpiirteinä on nähtävissä tunnelma- ja tunnehakuisuus ja ihmisen korottaminen ja jatkuva uuden etsintä.
Se toinen ryhmä on hajallaan kuuluen kuitenkin osittain seurakuntiin, osa on niiden ulkopuolella siksi ettei se löydä paikkaansa niissä. Heidän sisäinen rauhansa perustuu kuitenkin perusasioihin, joka riittää tyydyttämään heidän sydämensä. Sovitus ja rauha Jumalan kanssa ovat heidän ilon aiheensa. Tulee kuitenkin tilanteita, jolloin heidän on peräti mahdotonta samaistua valtavirtaan ja siksi heidät leimataan helposti katkeriksi. Tämä johtaa parhaassa tapauksessa siihen, että nämä "katkerat" joutuvat kaivautumaan yhä syvemmälle evankeliumin ytimeen, ja se tuo syvemmän ilon ja koituu siten siunaukseksi.
Lisää tietoa haluava voi katsella vaikkapa tämän keskusteluketjun alkupuolta, jossa mainitsemastani kehityksestä on viitteitä nähtävissä.
-
Se toinen ryhmä on hajallaan kuuluen kuitenkin osittain seurakuntiin, osa on niiden ulkopuolella siksi ettei se löydä paikkaansa niissä. Heidän sisäinen rauhansa perustuu kuitenkin perusasioihin, joka riittää tyydyttämään heidän sydämensä. Sovitus ja rauha Jumalan kanssa ovat heidän ilon aiheensa. Tulee kuitenkin tilanteita, jolloin heidän on peräti mahdotonta samaistua valtavirtaan ja siksi heidät leimataan helposti katkeriksi. Tämä johtaa parhaassa tapauksessa siihen, että nämä "katkerat" joutuvat kaivautumaan yhä syvemmälle evankeliumin ytimeen, ja se tuo syvemmän ilon ja koituu siten siunaukseksi.
Pysähdyin nyt oikein miettimään tätä asiaa ja siihen liittyviä kokemuksiani menneiden vuosien varrelta. Mitä yksinkertaisemmaksi "Jumalan armon evankeliumi on minulle tullut" sitä suuremmaksi kummajaiseksi olen "edistyksellisten ja menestyvien" uskonystävieni silmissä käynyt. Minusta on tullut "ajassamme liikkuvan herätyksen (?) vastustaja" ja "hengen sammuttaja". Lisäksi heidän mielestä myös katkera, koska en ole johdattanut juuri ketään uskoon ja tullut kateelliseksi jäätyäni "uuden voitelun vastaanottaneiden varjoon". Olen paatunut, kun en käy uuskarismaattisissa kokouksissa enkä vastaanota uutta siunausta sitä jakavien veljien käsien alla. Siitäkin on moitittu, että luen pääasiassa vain vanhempaa kirjallisuutta ja jään siksi vaille sitä uutta, jota nyt on joka puolella tarjolla. Koen, että minulle on käynyt juuri kuten kirjoitit: "Tämä johtaa parhaassa tapauksessa siihen, että nämä "katkerat" joutuvat kaivautumaan yhä syvemmälle evankeliumin ytimeen, ja se tuo syvemmän ilon ja koituu siten siunaukseksi."
-
Yltiökarismaattiset piirit ovat sellaisia, että jos niissä on ollut joskus ja myöhemmin ottanut etäisyyttä, niin eipä jää enää sieltä suunnalta ystäviäkään. Ne ystävyydet perustuvat siihen yhteiseen pumppaamiseen ja tunnelmointiin.
-
Yltiökarismaattiset piirit ovat sellaisia, että jos niissä on ollut joskus ja myöhemmin ottanut etäisyyttä, niin eipä jää enää sieltä suunnalta ystäviäkään. Ne ystävyydet perustuvat siihen yhteiseen pumppaamiseen ja tunnelmointiin.
Jos "piiristä" etääntyminen aiheuttaa ystävyyden hiipumisen ja loppumisen, niin ei se sitten ole kovin syvää ystävyyttä ollutkaan.
-
Tulee kuitenkin tilanteita, jolloin heidän on peräti mahdotonta samaistua valtavirtaan ja siksi heidät leimataan helposti katkeriksi. Tämä johtaa parhaassa tapauksessa siihen, että nämä "katkerat" joutuvat kaivautumaan yhä syvemmälle evankeliumin ytimeen, ja se tuo syvemmän ilon ja koituu siten siunaukseksi.
Nyt kun luin tätä uudelleen, niin tuli ajatus, että tämä "vika" taitaa olla minulla geeneissä. Isä-vainaa irtosi henkisesti entisistä kuvioista eikä hänellä ollut juurikaan seurakuntayhteyttä viimeisinä elinvuosinaan. Kyllä hän seurakuntaan kuului ja olisi sieltä eronnutkin, jos minä en olisi toppuutellut (mikä tietenkin oli harkitsematonta).
Seurakunta eli isäni kuoleman aikoihin torontohuumassa ja siihen kuvioon eivät vanhukset oikein sopineet. Isällä oli muutamia läheisiä uskonystäviä, jotka pitivät yhteyttä ja joihin hän piti yhteyttä. Pari viimeistä vuottaan isä vietti pääasiassa sängyn pohjalla. Hän kertoi, että joskus valvoi yöllä tuntikausia, kun uni ei tullut, mutta silloin hänellä oli "raamattutunteja", joten aika ei tullut pitkäksi. Ne pari vuotta olivat kertomansa mukaan hänen elämänsä parhaita vuosia. Paras taitaa siis olla edessäpäin.