Laitoin tuonne suurelta yleisöltä näkymättömään ketjuun lainauksen Hellstenin kirjasta. Laitan sen tähänkin keskustelun avauksesi.
"Kun ihminen menettää elävän yhteisön, hän menettää identiteettinsä, käsityksen siitä, kuka hän on ja minkä arvoinen hän on."
Tuollaista yhteisön menetystä voi tapahtua monessakin mielessä, mutta vaikutus voi olla hyvin samankaltainen.
Itse olen pohtinut tuota seurakuntayhteyden menettämisen näkökulmasta. Siihen liittyy myös omat hengelliset juuret.
Toinen näkövinkkeli aihepiiriin on oma suku, se missä on asunut tai asuu.
Laskeskelin, että olen muuttanut noin pari kymmentä kertaa. Muutamassa paikassa on tullut asuttua kahteen otteeseen.
Kuka olet?
Kukako olen ... kärjistäen vastattuna: mistä minä sen tietäisin?
Yhteisön menetys: tutun ympäristön menetys, ystävien menetys, seurakuntayhteyden menetys, työpaikkojen / työyhteisöjen menetys ...
näitä olen kokenut. Esimerkiksi näin: seurakuntaan liittyminen nuorena, seurauksena entisen elämän/ystävien/harrastustenkin tietoinen hylkääminen (koska opetettiin että "entinen on mennyt"). Seurakuntayhteyden menetys - kokousruletti alkoi ahdistaa, lopulta en enää voinut mennä kokouksiin, erosin koko puljusta. Paikkakunnan vaihto työn perässä: yhteydet kotipaikkakuntaan katkesivat, ystävien tapaaminen harveni radikaalisti, uusia ystäviä ei juuri löytynyt eikä uutta seurakuntayhteyttä. Paikkakunnan ja työpaikan vaihtamisia sen jälkeenkin.
Koen olevani irtolainen, erakko. Tuttuja on kyllä, mutta hyviä ystäviä kovin vähän.
Ja sitten joku kysyy, kuka olen. En osaa vastata.