Katkeruudesta....

[Lydia]

Joskus kuulee puhuttavan katkeruudesta siihen tapaan että siihen olisi oikeutus.  Kun joku on kohdellut oikein  väärin. Tietysti se jurppii tavattomasti aikansa, mutta siihen ei saa jäädä makaamaan, on kaksi vaihtoehtoa maata omassa lätäkössään tai nousta ylös. On myös aina huomioitava sekin seikka ettei itsekkään ihan täydellinen ole kaikessa ollut, joten..

Omat kokemukseni ovat olleet sellaisia, että Jumala kyllä sangen mielellään vapauttaa meidät
katkeruudesta. Itse en ole siitä välttämättä aina päässyt, siis omin avuin, mutta kun olen tunnustanut
tämän kyvyttömyyteni päästä vapaaksi, kyvyttömyyteni antaa anteeksi, ja pyytänyt apua, niin kyllä apu on myös tullut.

Aivan samoja kokemuksia, Jumala ei tahdo että uskova on sidottu syntiin joka on muuten kadottava.

[Kurjenmiekka]

Joskus kuulee puhuttavan katkeruudesta siihen tapaan että siihen olisi oikeutus.  Kun joku on kohdellut oikein  väärin. Tietysti se jurppii tavattomasti aikansa, mutta siihen ei saa jäädä makaamaan, on kaksi vaihtoehtoa maata omassa lätäkössään tai nousta ylös. On myös aina huomioitava sekin seikka ettei itsekkään ihan täydellinen ole kaikessa ollut, joten..

Omat kokemukseni ovat olleet sellaisia, että Jumala kyllä sangen mielellään vapauttaa meidät
katkeruudesta. Itse en ole siitä välttämättä aina päässyt, siis omin avuin, mutta kun olen tunnustanut
tämän kyvyttömyyteni päästä vapaaksi, kyvyttömyyteni antaa anteeksi, ja pyytänyt apua, niin kyllä apu on myös tullut.

Aivan samoja kokemuksia, Jumala ei tahdo että uskova on sidottu syntiin joka on muuten kadottava.

luulen että monet jää sen vangiksi koska heille usein sanotaan saarnoissa : "sinun on nyt vaan annettava anteeksi ja päätettävä antaa anteeksi" eli vaaditaan nimenomaan sitä omaa voimaa ja päättäväisyyttä mutta rikki tuhottu sielu ei siihen vaan omassa voimassaan pysty sen enempää kin pystyy pelastamaan itsensä.

[tikli]

Mieleeni tuli eräs vanha kristitty, joka kertoi, miten kuunteli
kymmeniä kertoja Niilo Mäenpään raamattutunnin: "Anna anteeksi"
ja joutui olemaan paljon rukouksissa  polvillaan, ennen kuin kykeni
antamaan anteeksi erään tapahtuneen, joten eivät ole aina ollenkaan
kovin helppoja ja "tuosta vain noin" ohitettavia tilanteita.

Mutta kertoi myös sen, miten eräänä päivänä hän sai havahtua siihen,
että kyseinen asia oli kuin kokonaan poispyyhitty.

Usein kipeimmin koskevat ne haavat, jotka meihin lyödään "ystäviemme huoneessa",
eli tässä kyseisessä tapauksessa seurakuntansa keskellä.

[Paulus]

Kyllä ilmapiiri on hyvin huolestuttava paikkapaikoin.

Jos ei Herra huonetta rakenna niin rakentajat turhaan vaivaa näkevät.

Näyttää tosiaan siltä, että tämän foorumin aika on ohi. Viha ja katkeruus ovat saaneet vallan täällä eikä tällainen kuulu mitenkään kristinuskon piiriin.

Nyt, kun pöly on laskeutunut ja aikaa on kulunut jo toista vuotta, niin voidaan ehkä arvioida jo tätäkin vaihetta. Ihan kuin keskusteluilmapiiri olisi muuttunut. Sanoisinko että kristillisempään suuntaan ja että voidaan ihan maltillisesti puhua eri asioista.

[Charlotte]

Raamattu varoittaa meitä katkeruudesta ja kehoittaa pitämään huolen siitä, ettei kukaan jäisi osattomaksi Jumalan armosta ja ettei mikään katkeruuden juuri pääsisi meissä kasvamaan ja tekemään häiriötään.

Hebr. 12
14. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
15. ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi,

Mutta mistä tällainen katkeruuden juuri pääsee tai tulee uskovan ihmisen elämään?

Onko Sinulla omia kokemuksia katkeruudesta ja osaatko sanoa, mikä Sinun kohdallasi on ollut aiheuttajana?

Onko se tullut ns. jonkun toisen kautta, kuten tuo Hebr. kirjeen kohta mainitsee: "...ja monet sen kautta tule saastutetuiksi."?

Vai onko alkujuuri tullut jonkun ikävän tapahtuman tai toisen ihmisen väärintekemisen tms. kautta?

Jos katkeruus on kohdallasi jo taaksejäänyttä elämää, mikä oli se sysäys tai apu, minkä avulla sait kitkettyä pois katkeruuden juuret omasta elämästäsi?

Mitä apua suosittelet ihmiselle, joka uskaltaa rehellisesti tunnustaa olevansa katkera joko jollekin ihmiselle, seurakunnalle tai jopa Jumalalle?

Tällaisia ajatuksia ja kysymyksiä tuli mieleeni, kun tätä asiaa käsiteltiin ohimennen toisessa ketjussa.

Yritetään parhaamme mukaan käydä keskutelua toinen toistamme kunnioittavaan sävyyn.

Usein kun on katkeruus -aiheesta puhe, niin keskitytään siihen yksilön kamppailuun katkeruuden kanssa, en ole kuitenkaan koskaan nähnyt kirjoitettavan mitä tuo mustaamani kohta tarkoittaa käytännön elämässä. Se on sanottu monikossa eikä vain sille katkeralle yksilölle. Varmasti siihen liittyy muiden uskovien kuormien/taakkojen kantamista, mutta miten?
Rukouksin? Ns. vierelläkulkijana?
Kuka osaa taidollisesti lohduttaa vääryyden kokenutta, niin ettei kuitenkaan ruoki lisää sitä katkeruutta lähtemällä väärällä tavalla mukaan siihen katkeruuteen?

[Charlotte]

Jos esim. ihmisen pää on jo pienenä lapsena ihan oikeasti murskattu, niin että siitä on tullut ihan oikeasti viallinen, niin siinä paranemisessa tarvitaan ihan oikea Jumalan ihme yhtä lailla kuin ramman alkaessa kävellä. Vamma on ihan yhtä todellinen, mikä ei pinnistelemällä ja ponnistelemalla lähde pois tai sillä että vaan "ottaa itseään niskasta kiinni"

Rampoja ei niin helposti syyllistetä, että nouse nyt vaan ja kävele. (Tosin joissain piireissä saatetaan sitä rampaakin syyllistää, kun ei ole tarpeeksi uskoa kävelemiseen). Sellaisia, joilla pää on vioittunut, taas syyllisetään aika helposti ja usein. Ikäänkuin se olisi ihan vaan oman tahdon valinta, että nyt tämä pää tulee kuntoon. Ihminen haluaisi itse olla ns. normaali, että kykenisi edes jotenkin palvelmaan Jumalaa ja muita ihmisiä, sen sijaan että on oman päänsä vanki ehkä loppuikänsä. Siitä voi tulla myös katkeruutta.

[Paulus]

Menen hieman toisenlaiseen katkeruus-näkökulmaan. Kun yksilö joutuu eri linjoille seurakunnan johdon kanssa, tuo katkeruus-kortti vedetään oitis esille ja tuo yksi (voi olla muutamia) leimataan katkeraksi, jolloin hänen kanssaan ei haluta olla missään tekemisissä. Hänet eristetään tai jopa peräti erotetaan. Jälkimmäisessä tapauksessa saatetaan käyttää erilaisia piiloviestejä, joiden tarkoituksena on antaa kuva, että erotettu on syyllistynyt niin ikäviin asioihin, että niistä ei voi edes puhua, koska erotettua "halutaan suojella".

Knut sivusikin tätä ilmiötä tuolla alussa, viestissä 1:
"On olemassa katkeruutta ja sitten on olemassa väitettyä katkeruutta. Katkeruus-väittämät ovat uskonnollisten johtajien vallankäytön väline ja samaa välinettä käyttävät heidän opetuslapsensa. Samaa lajia on myös uskovan leimaaminen luopioksi, kun hän ei ole alistunut kulkemaan osana laumaa suohon tai tekemään omantuntonsa vastaisia asioita."

[Charlotte]

Menen hieman toisenlaiseen katkeruus-näkökulmaan. Kun yksilö joutuu eri linjoille seurakunnan johdon kanssa, tuo katkeruus-kortti vedetään oitis esille ja tuo yksi (voi olla muutamia) leimataan katkeraksi, jolloin hänen kanssaan ei haluta olla missään tekemisissä. Hänet eristetään tai jopa peräti erotetaan. Jälkimmäisessä tapauksessa saatetaan käyttää erilaisia piiloviestejä, joiden tarkoituksena on antaa kuva, että erotettu on syyllistynyt niin ikäviin asioihin, että niistä ei voi edes puhua, koska erotettua "halutaan suojella".

Knut sivusikin tätä ilmiötä tuolla alussa, viestissä 1:
"On olemassa katkeruutta ja sitten on olemassa väitettyä katkeruutta. Katkeruus-väittämät ovat uskonnollisten johtajien vallankäytön väline ja samaa välinettä käyttävät heidän opetuslapsensa. Samaa lajia on myös uskovan leimaaminen luopioksi, kun hän ei ole alistunut kulkemaan osana laumaa suohon tai tekemään omantuntonsa vastaisia asioita."

Sinänsä tuo vallankäyttö ei rajoitu vain johtajiin, sitä tapahtuu myös ns. riviuskovien kohdalla.
Ehkä se tarve saada "henkinen yliote" ja saada muut alistettua oman valtansa alle, on yksi yleisimpiä lihan aikaansaannoksia.

[Paulus]

Jurvan kuntaan?

Vastaus löytyy täältä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jurva

Tuosta Wikipedian tekstistä löytyikin vastaus...

Vanha sanonta kuului: "Valita vaan mutta valita Jurvan kuntaan".

No on se sentään hyvä, että joku on näissä melskeissä säilyttänyt huumorintajunsa!
Kiitos kevennyksestä 

En tiennytkään, ettei Jurvan kuntaa ole enää olemassakaan. Valituksia silti vieläkin joskus tulee.
Tässä lisää informaatiota:

http://yle.fi/uutiset/valita_vaan_mutta_valita_jurvan_kuntaan/5882319

http://www.adressit.com/valitukset_jurvan_kuntaan

[Paulus]

Aika erikoisia ajatuksia tässä ketjussa. Kahlasin sitä läpi ja yhtä asiaa aloin ihmetellä. Nimittäin sitä, että asia, mistä väitetään tulleen jollekin katkeruutta, saattaakin olla sille "katkeroituneelle" suuri siunaus.

[Oloneuvos]

Aika erikoisia ajatuksia tässä ketjussa. Kahlasin sitä läpi ja yhtä asiaa aloin ihmetellä. Nimittäin sitä, että asia, mistä väitetään tulleen jollekin katkeruutta, saattaakin olla sille "katkeroituneelle" suuri siunaus.

Huomenta pappa Paulus. Tahdotko selittää tarkemmin tuota mitä kirjoitit
Nimittäin sitä, että asia, mistä väitetään tulleen jollekin katkeruutta, saattaakin olla sille "katkeroituneelle" suuri siunaus..

[Paulus]

Aika erikoisia ajatuksia tässä ketjussa. Kahlasin sitä läpi ja yhtä asiaa aloin ihmetellä. Nimittäin sitä, että asia, mistä väitetään tulleen jollekin katkeruutta, saattaakin olla sille "katkeroituneelle" suuri siunaus.

Huomenta pappa Paulus. Tahdotko selittää tarkemmin tuota mitä kirjoitit
Nimittäin sitä, että asia, mistä väitetään tulleen jollekin katkeruutta, saattaakin olla sille "katkeroituneelle" suuri siunaus..

Knut avasi tätä asiaa (vastaus 1):
"On olemassa katkeruutta ja sitten on olemassa väitettyä katkeruutta. Katkeruus-väittämät ovat uskonnollisten johtajien vallankäytön väline ja samaa välinettä käyttävät heidän opetuslapsensa. Samaa lajia on myös uskovan leimaaminen luopioksi, kun hän ei ole alistunut kulkemaan osana laumaa suohon tai tekemään omantuntonsa vastaisia asioita."

Käsitykseni mukaan tämän päivän kristikunta jakautuu kahteen pääryhmään, joista sitten variaatioita on lukemattomia. Valtaosa kuuluu ryhmään, joka ei tyydy perusasioihin, vaan etsii kaikenlaisia lisukkeita, En lähde niitä luettelemaan siksi, että se on liian iso urakka. Pääpiirteinä on nähtävissä tunnelma- ja tunnehakuisuus ja ihmisen korottaminen ja jatkuva uuden etsintä.

Se toinen ryhmä on hajallaan kuuluen kuitenkin osittain seurakuntiin, osa on niiden ulkopuolella siksi ettei se löydä paikkaansa niissä. Heidän sisäinen rauhansa perustuu kuitenkin perusasioihin, joka riittää tyydyttämään heidän sydämensä. Sovitus ja rauha Jumalan kanssa ovat heidän ilon aiheensa. Tulee kuitenkin tilanteita, jolloin heidän on peräti mahdotonta samaistua valtavirtaan ja siksi heidät leimataan helposti katkeriksi. Tämä johtaa parhaassa tapauksessa siihen, että nämä "katkerat" joutuvat kaivautumaan yhä syvemmälle evankeliumin ytimeen, ja se tuo syvemmän ilon ja koituu siten siunaukseksi.

Lisää tietoa haluava voi katsella vaikkapa tämän keskusteluketjun alkupuolta, jossa mainitsemastani kehityksestä on viitteitä nähtävissä.

[Oloneuvos]

Se toinen ryhmä on hajallaan kuuluen kuitenkin osittain seurakuntiin, osa on niiden ulkopuolella siksi ettei se löydä paikkaansa niissä. Heidän sisäinen rauhansa perustuu kuitenkin perusasioihin, joka riittää tyydyttämään heidän sydämensä. Sovitus ja rauha Jumalan kanssa ovat heidän ilon aiheensa. Tulee kuitenkin tilanteita, jolloin heidän on peräti mahdotonta samaistua valtavirtaan ja siksi heidät leimataan helposti katkeriksi. Tämä johtaa parhaassa tapauksessa siihen, että nämä "katkerat" joutuvat kaivautumaan yhä syvemmälle evankeliumin ytimeen, ja se tuo syvemmän ilon ja koituu siten siunaukseksi.

Pysähdyin nyt oikein miettimään tätä asiaa ja siihen liittyviä kokemuksiani menneiden vuosien varrelta. Mitä yksinkertaisemmaksi "Jumalan armon evankeliumi on minulle tullut" sitä suuremmaksi kummajaiseksi olen "edistyksellisten ja menestyvien" uskonystävieni silmissä käynyt. Minusta on tullut "ajassamme liikkuvan herätyksen (?) vastustaja" ja "hengen sammuttaja". Lisäksi heidän mielestä myös katkera, koska en ole johdattanut juuri ketään uskoon ja tullut kateelliseksi jäätyäni "uuden voitelun vastaanottaneiden varjoon". Olen paatunut, kun en käy uuskarismaattisissa kokouksissa enkä vastaanota uutta siunausta sitä jakavien veljien käsien alla. Siitäkin on moitittu, että luen pääasiassa vain vanhempaa kirjallisuutta ja jään siksi vaille sitä uutta, jota nyt on joka puolella tarjolla. Koen, että minulle on käynyt juuri kuten kirjoitit: "Tämä johtaa parhaassa tapauksessa siihen, että nämä "katkerat" joutuvat kaivautumaan yhä syvemmälle evankeliumin ytimeen, ja se tuo syvemmän ilon ja koituu siten siunaukseksi."

[Mice]

Yltiökarismaattiset piirit ovat sellaisia, että jos niissä on ollut joskus ja myöhemmin ottanut etäisyyttä, niin eipä jää enää sieltä suunnalta ystäviäkään. Ne ystävyydet perustuvat siihen yhteiseen pumppaamiseen ja tunnelmointiin.

[Taisto]

Yltiökarismaattiset piirit ovat sellaisia, että jos niissä on ollut joskus ja myöhemmin ottanut etäisyyttä, niin eipä jää enää sieltä suunnalta ystäviäkään. Ne ystävyydet perustuvat siihen yhteiseen pumppaamiseen ja tunnelmointiin.

Jos "piiristä" etääntyminen aiheuttaa ystävyyden hiipumisen ja loppumisen, niin ei se sitten ole kovin syvää ystävyyttä ollutkaan.