Kirjoittaja Aihe: Azusa-kadun herätys  (Luettu 38906 kertaa)

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #90 : 01.07.14 - klo:16:37 »
Metodistien suuntaan oppi oli saman kaltaista, kunnes erot tulivat esille - yllätys, yllätys - kiistaa tuli lapsikasteesta ja piispallisesta kirkkojärjestyksestä. Erottautumista tuli tuon vuoksi puolin ja toisin. Metodistit kritisoivat myös tuota käsitystä, että kielillä puhuminen olisi ainoa merkki henkikasteesta ja sanoivat enemmän löytyy muita merkkejä eli kaikki muut armolahjat ja vahvimpana rakkaus.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #91 : 01.07.14 - klo:16:43 »
Baptistit olivat virallisesti myönteisiä, mutta pikkuhiljaa kokemukset ja oppi veivät erilleen. Helluntaihenkiset vetäytyivät erilleen, kun huomasivat, että karismaattisia ilmiöitä vieroksuttiin ja esimerkiksi todistuspuheenvuoroja ei annettu entiseen malliin. Opillisesti erottavana tekijänä oli baptistien seurakuntamalli, joka oli järjestäytynyt uskonnollinen yhdyskunta.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6775
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #92 : 08.07.14 - klo:20:31 »
Minulle on hyvin vaikea ymmärtää kokonaisuutta, jonka sanotaan alkaneen Azusa-kadulta. On aivan kiistatonta, että siellä oli monenlaista sekoilua ja Raamatun vastaista oppia ja käytäntöä. On myös täysin kiistatonta, että Suomessa on helluntaiherätyksen kautta tullut paljon ihmisiä uskoon. Suomen helluntailaisuudessa on monia juuria Azusan lisäksi ja Barratt ei sieltä kaikkea tuonut, jos mitään, koska hän ei edes ko. paikassa käynyt. Jotakin hänkin kuitenkin toi Suomeen eli lähinnä kai käsityksen sydämen puhdistumisesta ja Ameriikasta kielilläpuhumisen. Tuo sydämen puhdistuminen on ymmärtääkseni metodistien oppi. Olisiko herätykset Suomessa jääneet tulematta ilman tuota helluntailaisuusvaikutusta vai olisivatko ne olleet kenties laajemmat ja raittiimmat ilman sitä?

Olen poiminut Frank Bartlemanin kirjasta Azusa-katu 312 joitakin otteita ilmiöistä, joita tuossa liikkeessä esiintyi. Siellä tapahtui paljon hyviä asioita, mutta välittömästi mukaan tuli myös vääriä. Kun tämän päivän ilmiöitä tarkkailee tuon kirjan valossa, niin nykyisin näyttää esiintyvän pääasiassa niitä vääriä.

Kirjassa kerrotaan mm. näin:

"Meillä on liikaa kaikenlaista suitsuttamista ja tanssisaleissa kuultavan kaltaista musiikkia. Charles G. Finney, vaikutusvaltainen evankelista, varoitti jopa liiasta laulamisesta. Se tappaa synnintunnon. Vihellykseen kuluu liiaksi höyryä.

"Me mainostamme 'ihmeitä', oivallisia saarnamiehiä jne…, ja panemme ihmiset seuraamaan kadunvarsilla kylttejä ja odottamaan 'merkkejä' seuraavassa suuressa kokouksessa. Mutta seuraavatko 'merkit'? Ihmiset rakastavat näytöksiä."
"
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #93 : 08.07.14 - klo:20:35 »
Helluntailaiset jakaantuivat Suomessa hyvin nopeasti kahteen ryhmään seurakuntalinjalaisiin ja helluntaiystäviin.


Lainaus Ruohomäen kirjasta, joka lainaa osittain Voitto-Sanomaa 4/1952

"... Yhteistyö ei kuitenkaan päässyt jatkumaan kovin pitkään, sillä jo syyskuussa 1917 Kervinen lähetti Pylkkäselle pitkän kirjeen, jossa hän torjui kaiken yhteistyön. Kervinen perusteli kantaansa väittäen, että Pylkkäsen helluntairyhmä "hylkää selvät Jumalan käskyt, eikä tee eroa pyhän ja epäpyhän välillä". Tämä ilmeni siinä, että ehtoolliselle saivat osallistua myös kastamattomat. Kervinen muistutti, ettei sellaista tapaa ollut käytössä apostolien aikana. Toiseksi syyksi Kervinen esitti, että Pylkkänen saarnasi vain armoa eikä opettanut seurakuntaansa Jeesuksen ja apostolien käskyjen mukaisesti. Myönteinen yhteistyön alku raukesi johtajien välisiin opillisiin erimielisyyksiin.


-

Albert Kervinen perusti Helsinkiin ensimmäisen helluntaiseurakunnan. Heitä on sanottu myös helluntaibaptisteiksi.
Tuohon aikaan muita helluntailaisia oli enemmän.
Kervisen seurakunta pystyi rekisteröitynä seurakuntana jatkamaan toimintaansa maailman sodan aikana.
Muiden helluntaikokousten (ja monen muunkin yleisötilaisuuden) järjestäminen oli kiellettyä.

Aluksi jako kahteen helluntaileiriin näkyi pääasiassa vain Helsingissä.
Vuonna 1920 ryhmät erottuivat selvästi erikseen.


Vilho Pylkkäsen kommentti "Jumalan Henki on meidät johtanut ulos vapauteen mitä erilaisimmista järjestöistä, emmekä sen tähden halua uudestaan sitoa itseämme järjestöjen orjuuteen."


Voitto-Sanomien mukaan organisoitumisen vastustajat eivät myöskään hyväksyneet sitä kirkollista ja baptista opetusta, jonka mukaan Jumalan seurakunnan jäseniksi tultaisiin kasteen kautta. Heidän mukaansa Jumalan seurakunnan jäseniksi tultiin uudestisyntymisessä, joka tapahtui hengellisen murroksen yhteydessä. Sen tähden ei myöskään vesikastetta pitänyt panna ehdoksi ehtoolliselle osallistumiselle.





 

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #94 : 08.07.14 - klo:21:12 »
Helluntailaisuuden alkuvaiheessa oli kiistaa myös pyhitysopista.
Barrat: "Me emme usko Durhamin ajatuksia, että kaikki ovat kokonaan pyhitettyjä sillä hetkellä, jolloin he ovat syntyneet uudesti"
Barratin käsitys oli vanhametodistinen eli ensin pelastus, sitten pyhitys(kokemus), johon hän lisäsi kolmanneksi henkikasteen.


Teologiset kysymykset jakoivat helluntailiikettä alusta alkaen. Chicagolainen pastori William H. Durham (1873-1912) ei hyväksynyt pyhitysoppia. Hänen mukaansa pyhän hengen kaste oli tarjolla kaikille uskoville ilman mitään pyhityskokemusta. Durhamin näkemykset vetosivat sellaisiin helluntailaisiin, joilla ei ollut metodisti- tai baptistitaustaa
http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=28



Ruohomäki lainaa Synania, Allan Andersonia ja Blumhoferia ja kirjoittaa näin:

Durham torjui Wesleyn opin uskovassa olevasta synnin jäännöksestä, joka tarkoitti sitä, että uudestisyntymisessä ihminen ei tulisikaan täydelliseksi vapaaksi synnin kirouksesta. Durhamin mukaan uskova tuli täydellisesti pyhitetyksi kääntymisen yhteydessä, eikä myöhempää kriisiä eli "toista muutosta" tarvittu. Sen sijaan kääntymisen jälkeen kristityn tuli jatkuvasti kasvaa armossa. Sen mukaan pyhitys oli uskovan koko elämän kestävä prosessi. Durham väitti, että silloin kun Jumala pelasti ihmisen, hän teki tämän myös puhtaaksi. Sen takia olisi epäjohdonmukaista väittää, että uskovat olivat saaneet syntinsä anteeksi mutta jääneet kuitenkin syntisiksi ja että he olivat siksi "toisen armotyön" tarpeessa.




Tuon edellä olevan kappaleen perusteella ei saa oikein selvää mitä Durham kaiken kaikkiaan ajatteli.
Ilmeisesti lauseet on kirjoitettu torjumaan käsitystä erillisestä pyhityskokemuksesta.
Erillinen kokemus saa siis tyrmäyksen, mutta minulle jää hämäräksi tarkoittaako hän samalla sitä, että uskova ei voi olla syntinen.

Barrat ymmärtääkseni toisaalla kuvaa "toista muutosta" tai "pyhityskokemusta" sanoilla 'sydämen puhdistuminen' kertoessaan omasta kokemuksestaan ennen kielillä puhumisen armolahjan saamistaan.


Suomessa Smidt puolsi durhamilaista ajattelua.  Brofeldtin ei ensi vaiheessa asettunut kummankaan kannalle ja muut helluntailaiset eivät Suomessa ko. asiasta välittäneet.

Brofeldt kirjoitti myöhemmin Toivon Tähti lehdessään näin "syntinen, joka koko sydämestään kääntyy Jumalan puoleen ja yksinkertaisesti luottaa Jeesukseen Herrana ja Vapahtajana, tulee samalla kertaa vanhurskautetuksi ja puhdassydämiseksi sekä lain edessä täydelliseksi."

Ruohomäki: Toivon Tähden avulla Brofeldtin tulkinta levisi ja vakiintui helluntailaisten opinmuodostuksessa. Hänen mukaansa pyhitysopin painopiste oli uskovien progressiivisessa pyhityskilvoituksessa, jonka tuli jatkua läpi elämän.

« Viimeksi muokattu: 08.07.14 - klo:23:15 kirjoittanut KnutL »

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #95 : 08.07.14 - klo:21:27 »
Pylkkänen ja Smidt oIlivat siis eri linjoilla ehtoolliskysymyksessä.

Näin 'reilusti' asia ratkaistiin:

Iso Roobertinkadulla baptistien rukoushuoneella oli kastetilaisuus, jossa Vilho Pylkkänen toimi kastajana

"Kastetoimituksen jälkeen Pylkkäsen ollessa vielä pukuhuoneessa märissä vaatteissa Smidt tulkkinaan Pfaler kysyi loppupuheessaan kuulijoilta: "Emmekö tahdokin kulkea myös siinä Sanaan luottaen, että vain kastetuille uskoville kuuluu ehtoollinen?" Käden nostolla koko joukko hyväksyi ehdotuksen.


-
Gerhard Smidt ja Väinö Pfaler olivat niitä, jotka ajoivat Suomessa läpi helluntaiseurakuntien järjestäytymisen apunaan myös  Albert Kervisen kirja 'Raamatun oppi'
Mukana kokouskierroksilla eri puolilla maata olivat myös kolme nuorta evankelistaa Urho Salmio ja Rafael Öhberg. Kolmannen nimi ei ole tiedossa.
-

Taitaa olla noilta ajoilta otettu oppia helluntaikirkkoa Suomeen ajettaessa.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6775
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #96 : 08.07.14 - klo:23:10 »
Ruohomäki lainaa Synania, Allan Andersonia ja Blumhoferia ja kirjoittaa näin:

Durham torjui Wesleyn opin uskovassa olevasta synnin jäännöksestä, joka tarkoitti sitä, että uudestisyntymisessä ihminen ei tulisikaan täydelliseksi vapaaksi synnin kirouksesta. Durhamin mukaan uskova tuli täydellisesti pyhitetyksi kääntymisen yhteydessä, eikä myöhempää kriisiä eli "toista muutosta" tarvittu. Sen sijaan kääntymisen jälkeen kristityn tuli jatkuvasti kasvaa armossa. Sen mukaan pyhitys oli uskovan koko elämän kestävä prosessi. Durham väitti, että silloin kun Jumala pelasti ihmisen, hän teki tämän myös puhtaaksi. Sen takia olisi epäjohdonmukaista väittää, että uskovat olivat saaneet syntinsä anteeksi mutta jääneet kuitenkin syntisiksi ja että he olivat siksi "toisen armotyön" tarpeessa.

Tuon edellä olevan kappaleen perusteella ei saa oikein selvää mitä Durham kaiken kaikkiaan ajatteli.

Tuosta lihavoidusta taitettiin peistä täällä taannoin. Jos ja kun Jumala lukee minut vanhurskaaksi, niin minun ei tarvitse etsiä itsessäni olevaa vanhurskautta. Ainoa huoli on siis siitä, etten rakenna minkään muun kuin armon varaan. Ja armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuden (Tiit. 2:12). Kasvatus on prosessi, joka ei tapahdu silmänräpäyksessä.

Azusa-katu 312, Durhamilla oli kirkkaitakin ajatuksia:

"Veli Durham saarnasi uskon kautta pelastumisen evankeliumia. Hänelle oli annettu tehtäväksi viitoittaa uusi selkeä raja tekojen kautta pelastumisen ja uskon kautta pelastumisen välille, lain ja armon välille. Siihen oli ilmaantunut suurta tarvetta helluntailaistenkin keskuudessa."
« Viimeksi muokattu: 08.07.14 - klo:23:13 kirjoittanut Paulus »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #97 : 14.07.14 - klo:18:22 »
Vielä poimintoja Ruohomäen kirjasta

"Jo vuonna 1912 skutnabbilaiset alkoivat kuitenkin ottaa etäisyyttä helluntailaisuuteen. Joidenkuiden mielestä helluntailainen opetus oli kovin pinnallista, eikä "ristin syvempää salaisuutta" tuotu puheissa riittävästi esille. Skutnabbilaiset eivät myöskään hyväksyneet sitä helluntailaisten opetusta, että kielillä puhuminen oli henkikasteen merkki. Sellainen vaatimus oli heidän mielestään lakipitoinen, koska se oli sitomista tiettyyn kaavaan"

(Joiltain osin tai kokonaan Ruohomäki lainaa tuossa edellä Ulla Kotkavaaraa, Satavuotta kirkkohistoriaa)


Minulle on epäselvää mitä tuo 'ristin syvempi salaisuus' skutnabbilaisten mielestä oli.
Skutnabbilaiset eivät hekään ihan selvillä vesillä mielestäni olleet.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Evankeliset_yst%C3%A4v%C3%A4t

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #98 : 14.07.14 - klo:18:30 »
Useita helluntaihistoriikkejä luettuaan voi todeta, että helluntailiike levisi voimakkaimmin niille alueille, joissa oli ennestään vapaakirkollisia, baptisteja, metodisteja tai skutnabbilaisia.

Mielestäni on aiheellista kysyä toiko helluntailiike todella jotain sellaista arvokasta, että uskovaisten oli syytä lähteä entisistä seurakunnistaan. Mikä oli se oleellinen uusi asia, jonka helluntailiike Suomeen toi?
Olisivatko ne aiemmat seurakunnat menestyneet paremmin, jos pois lähtemisiä ei olisi tullut?

Olisivatko ylilyönnit jääneet pois, jos uusi liikehdintä olisi jäänyt niiden sisäiseksi?
Ilmeisesti juuri nämä epämääräiset ilmiöt erottivat helluntailiikkeen erilleen.

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #99 : 14.07.14 - klo:18:42 »
Toisessa ketjussa Adina linkkasi Latter rain - oppeihin ja sieltä löysin tällaisen:

Lainaus
Kuitenkin suurin osa näistä varhaisista helluntailaisista pian hylkäsi Latter-Rain -opetuksen ja palasi silloin vallitsevaan lopunajan opetukseen Kristuksen premillenniaalisesta paluusta. Nähtävästi he tyytyivät opetukseen kääntymyksenjälkeisestä
helluntailaisesta Pyhän Hengen kasteesta ilman Latter-Rain -eskatologiaa. Vuosisadan toisella, kolmannella ja neljännellä vuosikymmenellä helluntailiike eteni, mutta ilman alkuperäisten perustajien opetusta alkuperäisestä ”Toisesta Helluntaista.” Näin jatkui ja vallitsi status quo 50-luvun alkuun saakka, jolloin alkuperäinen toivo Myöhäissateen Toisesta Helluntaista ilmoitettiin
uudelleen helluntailaiselle maailmalle. Uusi helluntailainen liike tuli esiin ja julkaisi uudelleen
alkuperäisen väitteen lopunajan Toisesta Helluntaista.

Tuossa herätyksessä, joka alkoi Kanadassa, helluntailiikkeelle julistettiin, että Azusa -kadun
alkuperäinen opetus, joka oli haudattu ja lykätty, oli nyt palautettu. Tämä ensimmäisten
helluntailaisten alkuperäisen opetuksen paluu tuli tunnetuksi nimellä New Order of Latter-Rain
(NOLR, Myöhäissateen uusi järjestys).

https://ajankohtainen.files.wordpress.com/2014/07/second_pentecost_2015_suom2.pdf


Ketkä alkuperäisistä helluntailiikkeen perustajista opettivat noin?

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #100 : 14.07.14 - klo:19:26 »
Tässä vuonna 1914 toimineiden helluntaisaarnaajien nimet ja tausta

*Brofeldt Pekka, luterilainen/Lähetysseura
Danielson Emil, luterilainen             
Hakkarainen Pekka, luterilainen
*Herrmans Alfred, baptisti
*Jäppinen Evert, luterilainen
Kervinen Albert, baptisti
*Lahtinen Alfred, Vapaa evankelinen sisälähetys
Laitinen Juho, luterilainen
Lajunen Antti, baptisti
Lattu Pekka, metodisti
*Leppänen Paul, lestadiolainen
Nuutinen Pekka, metodisti
Paakkari Fabian, Vapaa evankelinen sisälähetys
Puhakainen Akseli, metodisti
*Pylkkänen Vilho, luterilainen/Lähetysseura
Smidt Gerhard, baptisti/Pelastusarmeija
Ylenius K.A., vapaakirkollinen

(vuonna 1921 *-merkityt olivat helluntaiystävien riveissä, Brofeldt vaihtoi leiriä myöhemmin.)

evankelistat

Hellen Martta, metodisti
Korpi Lydia, metodisti
Niemiaho Ida, metodisti
Tulimäki Mimmi, Pelastusarmeija
Virtanen Maiju, metodisti
« Viimeksi muokattu: 14.07.14 - klo:19:29 kirjoittanut KnutL »

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #101 : 14.07.14 - klo:19:40 »
"Pylkkäsen mielestä Smidt oli syypää herätyksen jakaantumiseen. Kantansa vahvistukseksi Pylkkänen kertoi, että Kervinen joka oli sokeutunut, oli tullut helluntaiystävien kokoukseen ja sanonut julkisesti:"Pyydän anteeksi tältä seurakunnalta ja sen vanhimmilta, että olen syypää Jumalan seurakunnan hajottamiseen vuonna 1920. Minä yllytin ja Smidt pani toimeksi. Minä pyydän anteeksi omasta puolestani, pyytäkööt Smidt omasta puolestaan.""

-

Kun olen historiikkeja lukenut, minulle on tullut sellainen vaikutelma, että helluntaiystävät olivat terveempiä opetuksissaan ja torjuivat erilaisia ilmiöitä.

-

Tässä pätkä nykyisin vaiettua helluntaihistoriaa.

http://erkki.wordpress.com/2007/06/27/den-forsvunne-norrmannen/

Jag skrev mitt första inlägg i ett lexikon häromdagen. Det här blir min andel, religionsforskaren och redaktören Geir Lie kompletterar sedan med lite teologi:

”OLSEN-SMIDT, GERHARD MARTIN, (1878 -1938), tidigare Olsen. Född i Bergen, Norge, förgrundsgestalt inom den tidiga pingströrelsen i Finland. Efter att först ha utbildat sig till guldsmed gick han in i Frälsningsarmén och avancerad till kapten, verksam bl.a. i Drammen. År 1904 flyttade han till Minneapolis i USA 1904, där han kom i kontakt med den spirande amerikanska pingströrelsen. I Amerika tog Olsen dubbelnamnet Olsen-Smidt, som var ett namn från hans mors släkt.

Den norska pingströrelsen hade 1907 fått sina första kontakter i Finland via metodistkyrkan. Också anhängare till den lutherskt laestadianska s.k. Narvarörelsen, uppkommen i Estland i slutet av 1890-talet med manifestationer av syner, syndanöd och fysiska upplevelser, hade kontakt till pingstväckelsen Oslo. Bl.a. hade finländare besökt pingstkonferenser i Oslo 1910-11 och engelsk-norrmannen T.B. Barratt hade i sin tur besökt Finland 1911, men utan bli särskilt väl mottagen.

Olsen-Smidt reste på senhösten 1911 till Finland och blev i praktiken pingströrelsens grundare i Finland.  Året därpå, 1912, betraktas som rörelsens grundläggningsår i Finland. Den nya riktningen var till en början starkt allkristen. På grund av första världskriget tvingades Olsen-Smidt lämna Finland 1914-17.

Olsen-Smidts andra period i Finland karaktäriseras av dynamisk, organisatorisk tillväxt. Olsen-Smidt bidrog till att grunda ett stort antal församlingar i södra och mellersta Finland, mest betydande av dem Filadelfia i Helsingfors 1920, Han grundade också tidningen Korsets Seger 1923 samt publicerade tre sångsamlingar.

Genom sin vinnande personlighet blev pingströrelsen kraftigt koncentrerad till Olsen-Smidts person. Detta ledde samtidigt till anklagelser mot honom för både ekonomiska oegentligheter och egenmäktigt styressätt. Bland annat tvingades Olsen-Smidt 1925 introducera det kollektiva ledarskapet i form av äldste. Konflikter uppstod också om hans teologiska uppfattning om frälsningen, som hade influerats av den amerikanske förkunnaren William Durham (1873-1912).

Också frågor om församlingsbildning och språkliga samarbetsformer inom den finska respektive svenska språkgruppen i Finland, skapade motsättningar. På 1920-talet uppgick de svenskspråkiga i Finland till 11 % av landets befolkning. Olsen-Smidt sägs också i huvudsak ha arbetat på svenska och anlitat tolk inför finsk publik.

Misstroendet mot Olsen-Smidt kulminerade, då han i april 1925 åtalades vid Helsingfors rådstuvurätt för homosexualitet med två unga män, Rafael Ö. (f. 1904)  och Johan P. (f. 1905) ur den nya pingströrelsens närkrets. Rätten tog också ställning till vittnesmål om hur ny praxis inom pingströrelsen som omfamningar, handpåläggning och helbrägdagörelse genom smörjning med olja hade fått sexuell karaktär hos Olsen-Smidt.

Olsen-Smidt erkände i rätten sitt förhållande till de unga männen och dömdes tillsammans med den ena av dem till ett kort fängelsestraff om fyra månader. Efter avtjänat straff utvisades Olsen-Smidt till Norge.

Pingströrelsen i Finland genomgick därefter en kris, men utvecklade sig snart under ledning av lekmannapredikanten Eino Manninen kring äldsteledda församlingar. Också kopplingen till den svenska pingströrelsen under Lewi Pethrus stärktes.

Pingströrelsen i Finland har förtigit Olsen-Smidts roll i sin historia, trots hans betydande insats för rörelsens uppkomst. Som betydande grundläggare nämns istället T.B. Barratt och Eino Manninen.

Olsen-Smidt återvände olagligt till Finland på predikobesök år 1930, men avvisades på nytt. Han vistades därefter sannolikt på Breivika hemman i Austrheim norr om Bergen, som han hade köpt år 1923. Det är oklart om han under den här tiden längre verkade som predikant eller pastor.”


-

Kukaan ei tule homoksi yhdessä yöksi eikä toisaalta homouttaan hetkessä jätä.
Kysymys kuuluukin, kuinka kauan aikaa Smidt ko. asiaa harjoitti.

Vielä tärkeämpi kysymys kuuluu: Miten tuo asia vaikutti helluntailiikkeeseen ennen sen julkituloa? Oliko asialla vaikutusta esim. opillisiin asioihin?
« Viimeksi muokattu: 14.07.14 - klo:19:43 kirjoittanut KnutL »

Poissa Mice

  • Viestejä: 1651
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #102 : 14.07.14 - klo:19:45 »
Meille junteille toivoisin tiivistettyä suomennosta.
Ihmisroska

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #103 : 14.07.14 - klo:19:54 »
Helluntaiystäviin lukeutuvan Vilho Pylkkäsen ajatuksia:

- Tämä on Kristuksen vapaa seurakunta. Hän valitsee, ja hänellä on elämän kirja, jossa ovat nimet. Ei meidän tarvitse niitä pitää.
- Jumalan seurakunnan jäseneksi ei tulla kasteen kautta
- Seurakunnan jäseneksi tullaan uudestisyntymisen kautta
- Ehtoolliselle osallistumiselle ei pidä laittaa esteitä (vesikastetta)


Olisi mielenkiintoista lukea Pylkkäsen tai muiden helluntaiystävien ajatuksista tarkemmin.
Mistähän löytäisi vanhoja Voitto Sanomia?



Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Azusa-kadun herätys
« Vastaus #104 : 14.07.14 - klo:20:01 »
Meille junteille toivoisin tiivistettyä suomennosta.

Smidt homosteli kahden nuoren miehen kanssa, joista toisen oletan olevan monelle tuttu helluntailainen.
Neljän kuukauden linnareissun jälkeen Smidt karkoitettiin maasta.

Tuon tapahtuman johdosta myöhemmin helluntaiherätyksen alku Suomessa on laitettu Barrattin ja Mannisen nimiin.

-
Tässä lisää Smidtistä.
http://opsti.japo.fi/ekklesia/kultainen.htm
Pöysti on väärässä sen suhteen, miksi Gerhard karkotettiin maasta.