Tässä on kyse samantapaisista asioista kuin sotarikoksissa. Vasta sitten kun se osapuoli, joka on ollut tuhoamassa ihmisten elämiä, pyytää anteeksi, voidaan alkaa tehdä sovintoa. On aivan turha kuvitella, että luottamus palautuisi ennen sitä. Yksilötasolla, koska on todennäköistä, ettei mitään anteeksipyyntöjä tule, asiat joutuu käsitellemään jotenkin muuten.
Eihän sinänsä mitään anteeksipyyntöä oikeasti tarvita, sillä Jeesus on ristillä jokaisen vaateen ja oikeuden välissä.
Mutta kuinka uskova voi olla kylmä sydämeltään ja ohittaa moraalisen vastuunsa vain siksi, että itse sattuu olemaan, jostain kohtalon oikusta, selviytyjä.
Ja syyllinen on tietysti se henki joka pahuuttaan tuo eri keinoin ihmisten elämään. He tulevat saamaan tuomionsa tästäkin, ja samalla jokainen ihminen joka heidän tavoitteisiinsa suostuu.
Sinänsä tuo 'jotenkin muuten' on lohdullista, jos se sisältää Kristukseen samaistumisen ja Hänen apuunsa turvautumisen. Koska ei kukaan ole mitään muuta. Kaikki ovat jotain (ehjiä, rikkinäisiä) ainoastaan Kristuksen rakkaudessa.
Olisi tietty hyväksi olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisessä joista tuo Kristuksen rakkaus jotenkin säteilee.