Ja vielä ihmeellisempää on se, että yht'äkkiä se Kristus ei riitäkään vaan tarvitaan syväpsylogoogista mietiskelyä mentoreiden kanssa eikä silti vapautta eikä terveyttä löydy kahdenvuosikymmenen perästäkään.
Ihmisellä voi olla fyysisiä vammoja - vaikkapa autokolarista johtuvia - jotka vaativat pitkäaikaista
hoitoa tai terapiaa tai miten sitä nyt nimitetäänkään, ja pitkäaikaista loukkaantuneen itsensä
harrastamaa ponnistelua normaalin liikkumiskyvyn takaisin saamiseksi.
Vastaavasti saattaa olla henkisiä tai sielullisia vammoja, jostakin saatuja, jotka
myös vaativat pitkäaikaista työstämistä, ennenkuin korjaantuvat.
Tällaiselle ihmiselle on turha mennä sanomaan, että eikö se Kristus riitäkään.
Tällainen syyllistäminen osoittaa melkoista ymmärtämättömyyttä.
Sanoit (ivallisesti?) että tarvitaan "syväpsylogoogista mietiskelyä mentoreiden kanssa". Ei se sitä ole.
Omien haavojen ja kipujen kanssa kamppailu on todellista, ei sitä kannattaisi pilkata...
Eikä se tee tyhjäksi uskoa Jeesukseeen. Uskovakin voi joutua vakavaan kolariin, myös
hengellisessä tai henkisessä mielessä, ja toipuminen ei välttämättä tapahdu hetkessä.