Vanha ketju, mutta nostan silti ylös.
Olen viime päivinä miettinyt taas tuota uskonnollisuuden leimaa, mikä niin herkästi heilahtaa nykyisin, jos yhtään uskaltaa arvostella nykyistä kristillistä kenttää ilmiöineen.
Mistä siinä leimaamisessa lopulta on kyse? Minusta tuntuu, että taustalla on sama logiikka, kuin ns. rasistikortissa. Jos kristisoit asia perustein vaikkapa maahanmuutosta aiheutuvia ongelmia, niin innokkaimmat asian puolustajat heilauttavat saman tien rasistikortin pöytään. Sen jälkeen he eivät näe tarpeelliseksi keskustelua, koska vaarallisten rasisti-fasisti-natsien kanssa ei missään nimessä tule alentua keskusteluun. Eli se on tehokas keino piilottaa oikeiden vasta-argumenttien puuttuminen. Huudetaan vaan kovalla äänellä erilaisia ismejä ja huidotaan leimakirveellä, niin "keskustelu" on "voitettu".
Ihan samalla tavalla toimivat jotkut "uskonnollisuuden hengen metsästäjät" kristikunnassa. Jos arvostelet Raamattuun vetoamalla vaikkapa seurakunnassa olevaa epäjärjestystä ja kaaosta, niin ei harvoin saat vasta-argumentteja Raamatusta, mutta saat saman tien uskonnollisen fariseuksen "viitan" ja sinua aletaan pitämään vaarallisena uhkana tosikristilliselle vapaudelle. Vasta-argumenttina toimii siis leimaaminen ja voimakas nurkkaan ajaminen.
Mutta mitä nuo "religion hunterit" sitten oikeasti vastustavat, kun nousevat Raamattuun perustuvaa arviointia vastaan niin voimakkaasti? Voisiko olla, että he ymmärtämättään nousevat jopa järjestyksen Jumalan pyhyyttä vastaan? Ymmärtävätkö he sen tosi asian, että elävä Jumala on pyhä ja Hänen vihansakin tulee vielä kerran järkyttämään jokaista väärälle perustalle rakentavaa. Jumala ei ole hippien kukkaisjumala joka hymyilee iskänä jossain pilven reunalla ihastelemassa kuinka mahtavia tapauksia nuo ihmiset ovatkaan. Jumalan rakkaus ja pyhyys ovat aina toisiinsa liittyneinä. Ja minusta tuntuu, että Jumalan pyhyyttä ei nykyisin ymmärretä sen vuoksi, että käsitys synnistä on kovin pinnallinen ja hatara.
Uskonnollisuuden leimakirvestä heiluttelevat ne muka-rakastavat ihmiset, jotka eivät siedä minkäänlaista kyseenalaistamista touhuissaan, edes Raamatun ilmoituksen pohjalta ja Jeesuksen sanoja lainaten. Se naamalla loistava mairea lampaan hymy, muuttuu hetkessä suden irvistykseksi ja sinut ajetaan ulos laumasta ja perääsi ulvotaan, "katsokaa uskonnollista ihmistä, joka kieltää jumalan voiman!". Sitä huutaessaan he eivät tajua, että todellinen Jumalan voima on sana rististä, evankeliumi ja Kristus itse.
Uskonnollisuuskortti on kokenut inflaation. Mutkia ei pitäisi liikaa suoristella, mutta itse en hakeudu piireihin, joissa nähdään jatkuvasti kuollutta uskonnollisuutta siellä missä Jumalan pyhyyttä pidetään vielä arvossa.