"Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan." (Room. 8:20)
En ole aikaisemmin kuullut tuollaista ihmiskeskeistä oppia, jota jotkut nyt täällä esittelevät.
Kyllähän koko luomakunta kärsii syntiinlankeemuksen seurauksista, sitä en yrittänyt kiistää.
Mutta tarkoitin, että Saatana ei voi käyttää elotonta tai elollista luontoa noin vain, ei esimerkiksi
voi käskeä myrskyä syntymään ja aiheuttamaan tuhoa vaikkapa tänään jossakin päin Suomea.
Tai ei voi komentaa petoeläintä menemään uskovaisen pihaan ja vaanimaan nurkan takana ja sitten
tappamaan talosta ulos tulevan uskovan.
Jeesuksella oli valtuudet komentaa luontoa, esim. myrskyn tyynnyttäminen, tai viikunapuulle
annettu käsky "älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö". Jeesuksella on kaikki
valta taivaassa ja maan päällä. Paljonko sitä valtaa siis on Saatanalla?
Ei kukaan ihminen voi tietää yksityiskohtaisesti, kuinka paljon ja missä asioissa Saatanalla on valtaa.
Siksi on vaarallista luoda tuollaisia Raamatun ulkopuolisia oppeja, että tietää muka varmasti, että Saatana ei voi vaikuttaa säätiloihin, elottomiin luontokappaleisiin jne.
Omassa päässä syntyneiden pohdintojen tuloksia ei ole hyvä esittää ikuisina totuuksina.
Tämä taisi olla se mihin halusit minulta vastauksen.
On hyvä että varoitat oppien luomisesta. Enhän minä aivan varmasti voi tuota säätiloihin vaikuttamista ym.
tietääkään, mutta se oli puheenvuoroni tähän keskusteluun. Toki siihen saa kirjoittaa vastakkaisen mielipiteen,
jossa on eri mieltä, mutta ei oikein kuulosta hyvältä jos asiasta keskustelu viedään henkilökohtaisuuksien tasolle
("... tietää muka varmasti...").
Vielä lisäys tuohon viestiini: mielestäni on kysymys siitä, että Jeesuksella on todellakin kaikki valta,
ja vihollinen voi tehdä jotakin vain jos Jeesus sen hänelle sallii. Ei siis ole kysymys siitä, että kaksi
tasavertaista kamppailijaa, hyvä ja paha, kävisivät sotaa keskenään.
Omassa päässä syntyneiden pohdintojen tuloksia ei ole hyvä esittää ikuisina totuuksina.
Missäs muualla pohdintoja on kuin omassa päässä? Mutta ikuisiksi totuuksiksi en
ole niitä väittänyt.
Onko tämä riittävä vastaus?