Kirjoittaja Aihe: Ratkaisukristitty  (Luettu 10736 kertaa)

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Ratkaisukristitty
« : 20.01.15 - klo:22:12 »
Ihmisen ratkaisusta on ollut paljon väittelyä. Voiko ihminen ylipäätään ratkaista Jumala-suhdettaan, siitä on kiistelty aina.

Uskova joutuu ajan mittaan kuitenkin monien valintojen ja ratkaisujen eteen. Kun omaa kohtaani ajattelen, olen joutunut merkittävän ratkaisun eteen jo uskoontulovaiheessa. Kun olin vastannut Jumalan kutsuun "tahdon", niin se oli eräs "ratkaisu". Mutta mielestäni vielä merkittävämpi oli "ratkaisu" vähän myöhemmin, kun piti tahdä valinta, kumpaako "ääntä" tottelen, sitäkö, joka sanoi, että mitä hullua olet mennyt tekemään, vaiko sitä, "ääntä", joka lempeästi kehoitti jatkamaan. Joka tapauksessa kumpaakaan "ratkaisua" ei olisi tullut tehtyä, ellei Jumala olisi jo ennalta sitä tehnyt mahdolliseksi.

Mutta suuren ratkaisun jouduin tekemään oltuani jo yli 40 vuotta uskontiellä. Jouduin tilanteeseen, jolloin näin sisäisessä maailmassani oman pohjattoman turmeluksen. Ja siinä tilanteessa olisi ollut mahdollista jättää koko uskonasia siihen paikkaan, sillä perusteella, ettei minusta ole siihen. Mutta tein ratkaisun, jota voi sanoa myös järjenpäätelmäksi: "Ellen pelastu ainoastaan armosta, en pelastu ollenkaan." Se oli riskin ottamista, mutta vaikutus oli vallankumouksellinen. Evankeliumi avautui kokonaan uudesta näkökulmasta eikä siinä ollut enää kysymys, siitä mitä minä olen, vaan mitä Kristus on. Ja hän on tullut syntisiä pelastamaan. Ja sen mitan olen täyttänyt.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa Natanael

  • Viestejä: 4474
  • Matkalla
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #1 : 21.01.15 - klo:21:04 »
Mitenköhän tämän ratkaisun tekemisen laita nykyään?
Jotenkin on tullut sellainen tuntuma, että monessa piirissä riittää, että liittyy mukaan.

Poissa kalamos

  • Viestejä: 491
  • Kάλαμος
    • kalamos.keskustelu.info
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #2 : 22.01.15 - klo:19:06 »
Aivan samat vaiheet kuin aloituksessa tulee esiin koen itsekin käyneeni läpi.
Ymmärrän kuitenkin niin, että ensimmäisen valinnan tai ratkaisun
olemme tehneet jo ennen uskoontuloa,
ja tuo ensimmäinen valinta tai ratkaisu oli väärä sellainen.
Tästä valinnasta olen avannutkin aikoinaan keskusteluketjun tälle foorumille. 


Kάλαμος yksi ruoko suuressa kaislameressä, jota Tuuli huojuttaa.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #3 : 22.10.16 - klo:18:23 »
Ihmisen ratkaisusta on ollut paljon väittelyä. Voiko ihminen ylipäätään ratkaista Jumala-suhdettaan, siitä on kiistelty aina.

Uskova joutuu ajan mittaan kuitenkin monien valintojen ja ratkaisujen eteen. Kun omaa kohtaani ajattelen, olen joutunut merkittävän ratkaisun eteen jo uskoontulovaiheessa. Kun olin vastannut Jumalan kutsuun "tahdon", niin se oli eräs "ratkaisu". Mutta mielestäni vielä merkittävämpi oli "ratkaisu" vähän myöhemmin, kun piti tahdä valinta, kumpaako "ääntä" tottelen, sitäkö, joka sanoi, että mitä hullua olet mennyt tekemään, vaiko sitä, "ääntä", joka lempeästi kehoitti jatkamaan. Joka tapauksessa kumpaakaan "ratkaisua" ei olisi tullut tehtyä, ellei Jumala olisi jo ennalta sitä tehnyt mahdolliseksi.

Mutta suuren ratkaisun jouduin tekemään oltuani jo yli 40 vuotta uskontiellä. Jouduin tilanteeseen, jolloin näin sisäisessä maailmassani oman pohjattoman turmeluksen. Ja siinä tilanteessa olisi ollut mahdollista jättää koko uskonasia siihen paikkaan, sillä perusteella, ettei minusta ole siihen. Mutta tein ratkaisun, jota voi sanoa myös järjenpäätelmäksi: "Ellen pelastu ainoastaan armosta, en pelastu ollenkaan." Se oli riskin ottamista, mutta vaikutus oli vallankumouksellinen. Evankeliumi avautui kokonaan uudesta näkökulmasta eikä siinä ollut enää kysymys, siitä mitä minä olen, vaan mitä Kristus on. Ja hän on tullut syntisiä pelastamaan. Ja sen mitan olen täyttänyt.

Tuon ratkaisun eteen joudun vieläkin tämän tästä, koska en ole paremmaksi tullut.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #4 : 22.10.16 - klo:18:42 »
Ihmisen ratkaisusta on ollut paljon väittelyä. Voiko ihminen ylipäätään ratkaista Jumala-suhdettaan, siitä on kiistelty aina.

Uskova joutuu ajan mittaan kuitenkin monien valintojen ja ratkaisujen eteen. Kun omaa kohtaani ajattelen, olen joutunut merkittävän ratkaisun eteen jo uskoontulovaiheessa. Kun olin vastannut Jumalan kutsuun "tahdon", niin se oli eräs "ratkaisu". Mutta mielestäni vielä merkittävämpi oli "ratkaisu" vähän myöhemmin, kun piti tahdä valinta, kumpaako "ääntä" tottelen, sitäkö, joka sanoi, että mitä hullua olet mennyt tekemään, vaiko sitä, "ääntä", joka lempeästi kehoitti jatkamaan. Joka tapauksessa kumpaakaan "ratkaisua" ei olisi tullut tehtyä, ellei Jumala olisi jo ennalta sitä tehnyt mahdolliseksi.

Mutta suuren ratkaisun jouduin tekemään oltuani jo yli 40 vuotta uskontiellä. Jouduin tilanteeseen, jolloin näin sisäisessä maailmassani oman pohjattoman turmeluksen. Ja siinä tilanteessa olisi ollut mahdollista jättää koko uskonasia siihen paikkaan, sillä perusteella, ettei minusta ole siihen. Mutta tein ratkaisun, jota voi sanoa myös järjenpäätelmäksi: "Ellen pelastu ainoastaan armosta, en pelastu ollenkaan." Se oli riskin ottamista, mutta vaikutus oli vallankumouksellinen. Evankeliumi avautui kokonaan uudesta näkökulmasta eikä siinä ollut enää kysymys, siitä mitä minä olen, vaan mitä Kristus on. Ja hän on tullut syntisiä pelastamaan. Ja sen mitan olen täyttänyt.

Tuon ratkaisun eteen joudun vieläkin tämän tästä, koska en ole paremmaksi tullut.

Noin olen itsekin ajatellut (= "Ellen pelastu ainoastaan armosta, en pelastu ollenkaan."). Lakipietistisissä piireissä menetin melko nopeasti omantunnonrauhani, samoin korkeakirkollisissa ja karismaattisissa piireissä. Kaikissa vierailemissani "puljuissa" olen havainnut lakihenkisyyttä, joka on ilmennyt eri tavoin. Viimeiset "kuristajani" olivat korkeakirkolliset. Totesin, että jos pelastukseni on kiinni siitä, että kuulun heidän "oikeaoppiseen" porukkaan, joka kulkee tietynnimisen kirkkolaitoksen nimellä, ja että jos minun täytyy säännöllisesti osallistua toimintaansa voidakseni säilyttää armon, niin silloin teen niin radikaalisti, että jättäydyn tuollaisen evankeliumin väärentäjien joukon ulkopuolelle kokonaan omasta tahdostani, ja jos heillä onkin raamatunlausekokoelma, traditio ja "puhdas oppi", joilla puolustaa näkemyksiään jumalallisina, niin minä turvaudun vaikka erakkona YKSIN armoon ja siis YKSIN Kristukseen, koska en siedä kanssalunastajia.
« Viimeksi muokattu: 22.10.16 - klo:18:47 kirjoittanut crystalvoice »

Poissa Taisto

  • Viestejä: 2279
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #5 : 22.10.16 - klo:19:11 »
Ihmisen ratkaisusta on ollut paljon väittelyä. Voiko ihminen ylipäätään ratkaista Jumala-suhdettaan, siitä on kiistelty aina.

Uskova joutuu ajan mittaan kuitenkin monien valintojen ja ratkaisujen eteen. Kun omaa kohtaani ajattelen, olen joutunut merkittävän ratkaisun eteen jo uskoontulovaiheessa. Kun olin vastannut Jumalan kutsuun "tahdon", niin se oli eräs "ratkaisu". Mutta mielestäni vielä merkittävämpi oli "ratkaisu" vähän myöhemmin, kun piti tahdä valinta, kumpaako "ääntä" tottelen, sitäkö, joka sanoi, että mitä hullua olet mennyt tekemään, vaiko sitä, "ääntä", joka lempeästi kehoitti jatkamaan. Joka tapauksessa kumpaakaan "ratkaisua" ei olisi tullut tehtyä, ellei Jumala olisi jo ennalta sitä tehnyt mahdolliseksi.

Mutta suuren ratkaisun jouduin tekemään oltuani jo yli 40 vuotta uskontiellä. Jouduin tilanteeseen, jolloin näin sisäisessä maailmassani oman pohjattoman turmeluksen. Ja siinä tilanteessa olisi ollut mahdollista jättää koko uskonasia siihen paikkaan, sillä perusteella, ettei minusta ole siihen. Mutta tein ratkaisun, jota voi sanoa myös järjenpäätelmäksi: "Ellen pelastu ainoastaan armosta, en pelastu ollenkaan." Se oli riskin ottamista, mutta vaikutus oli vallankumouksellinen. Evankeliumi avautui kokonaan uudesta näkökulmasta eikä siinä ollut enää kysymys, siitä mitä minä olen, vaan mitä Kristus on. Ja hän on tullut syntisiä pelastamaan. Ja sen mitan olen täyttänyt.

Tuon ratkaisun eteen joudun vieläkin tämän tästä, koska en ole paremmaksi tullut.

Noin olen itsekin ajatellut (= "Ellen pelastu ainoastaan armosta, en pelastu ollenkaan."). Lakipietistisissä piireissä menetin melko nopeasti omantunnonrauhani, samoin korkeakirkollisissa ja karismaattisissa piireissä. Kaikissa vierailemissani "puljuissa" olen havainnut lakihenkisyyttä, joka on ilmennyt eri tavoin. Viimeiset "kuristajani" olivat korkeakirkolliset. Totesin, että jos pelastukseni on kiinni siitä, että kuulun heidän "oikeaoppiseen" porukkaan, joka kulkee tietynnimisen kirkkolaitoksen nimellä, ja että jos minun täytyy säännöllisesti osallistua toimintaansa voidakseni säilyttää armon, niin silloin teen niin radikaalisti, että jättäydyn tuollaisen evankeliumin väärentäjien joukon ulkopuolelle kokonaan omasta tahdostani, ja jos heillä onkin raamatunlausekokoelma, traditio ja "puhdas oppi", joilla puolustaa näkemyksiään jumalallisina, niin minä turvaudun vaikka erakkona YKSIN armoon ja siis YKSIN Kristukseen, koska en siedä kanssalunastajia.
Tunnen useita vastaavalla tavalla erakoituneita, et ole tässä maassa ainoa. Tervetuloa joukkoon.

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #6 : 22.10.16 - klo:21:43 »


Mutta suuren ratkaisun jouduin tekemään oltuani jo yli 40 vuotta uskontiellä. Jouduin tilanteeseen, jolloin näin sisäisessä maailmassani oman pohjattoman turmeluksen.


Kun olet kokenut noin ja varmaan vieläkin (siis vuonna 2016) voisit kokea ja ajatella ihan samalla tavalla itsestäsi, niin eikö ole ihanalla tavalla järjenvastaista, kun Jumala Sinua kuitenkin rakastaa ja haluaa Sinun jatkavan elämääsi ikuisesti omassa Valtakunnassaan?

Ifa

  • Vieras
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #7 : 22.10.16 - klo:22:09 »
Onneksi pelastus ei ole kenenkään ihmisen käsissä. Ei kirkkokuntien, seurakuntien, yhteisöjen, ei lahkojen eikä lohkojen omaisuutta. Osapuolina ovat vain ihminen ja Jumala silloinkin, kun toinen ihminen on tukena etsijän ja pelastuvan rinnalla. Yhtään sakramenttiakaan ei siinä tarvita.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #8 : 22.10.16 - klo:22:26 »
Kun olet kokenut noin ja varmaan vieläkin (siis vuonna 2016) voisit kokea ja ajatella ihan samalla tavalla itsestäsi, niin eikö ole ihanalla tavalla järjenvastaista, kun Jumala Sinua kuitenkin rakastaa ja haluaa Sinun jatkavan elämääsi ikuisesti omassa Valtakunnassaan?

Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat. Ei tätä voi kenellekään järjellä ymmärrettäväksi selittää.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Poissa crystalvoice

  • Viestejä: 494
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #9 : 22.10.16 - klo:22:48 »
Kun olet kokenut noin ja varmaan vieläkin (siis vuonna 2016) voisit kokea ja ajatella ihan samalla tavalla itsestäsi, niin eikö ole ihanalla tavalla järjenvastaista, kun Jumala Sinua kuitenkin rakastaa ja haluaa Sinun jatkavan elämääsi ikuisesti omassa Valtakunnassaan?

Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat. Ei tätä voi kenellekään järjellä ymmärrettäväksi selittää.

Näin se on.

On muuten jännä ristiriita (suhteessa kristilliseen oppiin) tämän viestiketjun aikaisemmassa hyvässä viestissäsi. Siitä näet käy ilmi, että olit aikaisemmin (ennen "toista kääntymistäsi") käsittänyt uskon aivan väärin, eli siten, että siinä olisi kysymys myös teoista eikä pelkästä uskosta, joka ei saa sisältää, mitä tulee vanhurskauttamiseen, yhtään tekoa tai ehtoa muuttumisesta paremmaksi ihmiseksi, jota ilman usko ei (muka) olisi Jumalalle kelpaavaa uskoa.

Tummentamani kohta ja alleviivaukseni osoittavat asian ytimen.

Lainaus
Mutta suuren ratkaisun jouduin tekemään oltuani jo yli 40 vuotta uskontiellä. Jouduin tilanteeseen, jolloin näin sisäisessä maailmassani oman pohjattoman turmeluksen. Ja siinä tilanteessa olisi ollut mahdollista jättää koko uskonasia siihen paikkaan, sillä perusteella, ettei minusta ole siihen. Mutta tein ratkaisun, jota voi sanoa myös järjenpäätelmäksi: "Ellen pelastu ainoastaan armosta, en pelastu ollenkaan." Se oli riskin ottamista, mutta vaikutus oli vallankumouksellinen. Evankeliumi avautui kokonaan uudesta näkökulmasta.

Poissa evlutkristitty

  • Viestejä: 553
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #10 : 23.10.16 - klo:00:32 »
"Onneksi pelastus ei ole kenenkään ihmisen käsissä. Ei kirkkokuntien, seurakuntien, yhteisöjen, ei lahkojen eikä lohkojen omaisuutta. Osapuolina ovat vain ihminen ja Jumala silloinkin, kun toinen ihminen on tukena etsijän ja pelastuvan rinnalla. Yhtään sakramenttiakaan ei siinä tarvita."

Katsot siis onneksesi olla ristiriidassa Jeesuksen ja apostolien opetuksen kanssa. Vaarallinen eksytys tuo oppi. Jos mielii pelastua, niin pitää uskoa mitä Jumala sanassaan sanoo.

Pelastushyvyydet tulevat Jumalalta nimenomaan SANAN ja SAKRAMENTTIEN kautta, eivät ne ilmasta tipu, eikä mielikuvituksista tai tunteista.

Mark. 16:15   Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.
Mark. 16:16   Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Joh. 6:53   Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
Joh. 6:54   Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 6:55   Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
Joh. 6:56   Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Joh. 6:57   Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.


Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #11 : 23.10.16 - klo:06:30 »
On muuten jännä ristiriita (suhteessa kristilliseen oppiin) tämän viestiketjun aikaisemmassa hyvässä viestissäsi. Siitä näet käy ilmi, että olit aikaisemmin (ennen "toista kääntymistäsi") käsittänyt uskon aivan väärin, eli siten, että siinä olisi kysymys myös teoista eikä pelkästä uskosta, joka ei saa sisältää, mitä tulee vanhurskauttamiseen, yhtään tekoa tai ehtoa muuttumisesta paremmaksi ihmiseksi, jota ilman usko ei (muka) olisi Jumalalle kelpaavaa uskoa.

Arvelen, ettei kokemukseni ole kovinkaan harvinainen kristikunnassa. Saattaa olla niin, että sellaisen myötä tapahtuu myös luopumusta. Uskon kuitenkin siihen, että kokemus ei suinkaan ollut "uudestisyntyminen", vaan sitä Jumalan työtä, missä vikuroiva oppilas palautetaan armon ja kurin kautta jälleen ainoalle perustalle. Rankkaa koulua joka tapauksessa.
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell

Ifa

  • Vieras
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #12 : 23.10.16 - klo:11:43 »

Katsot siis onneksesi olla ristiriidassa Jeesuksen ja apostolien opetuksen kanssa.

------------

Pelastushyvyydet tulevat Jumalalta nimenomaan SANAN ja SAKRAMENTTIEN kautta,
Käsittämätöntä tekstiä minulle. Pelastus tulee Jumalalta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, Pyhässä Hengessä. Se ei ole mielikuvittelua, tunnetiloja eikä tyhjästä tipahtanutta kenenkään kohdalla. Älä siis herjaa.

Ifa

  • Vieras
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #13 : 23.10.16 - klo:11:59 »
Lisään vielä evlutkristitylle, että koita nyt vaan sopeutua siihen, että olemme eri mieltä tietyistä asioista. Tästä huolimatta on selvää, että olet minullekin uskonveli Jeesuksessa Kristuksessa. Yhteys Hengessä ei riipu inhimillisistä tekijöistä.

Olen kokenut erään vanhoillislestadiolaisen uskovan kanssa sellaistakin, että koin Hengen yhteyttä hänen kanssaan ja iloitsin siitä, vaikka hän lokeroikin minut vääräuskoisiin ja pelastumattomien joukkoon.

Poissa Paulus

  • Viestejä: 6773
  • "…olitte eksyksissä niinkuin lampaat…" (1.Piet. 2)
Vs: Ratkaisukristitty
« Vastaus #14 : 09.08.19 - klo:15:09 »
Tästä eteenpäin on toisesta ketjusta liitettyjä viestejä. -Natanael

Sitten on semmoisiakin harhappeihin hurahtaneita, joska uskovat, että kun tekee "tahdon-ratkaisun", ja käy (uskovien) kasteella, niin on Jumalan lapsi. Aina se ei kuitenkaan mene niin.
« Viimeksi muokattu: 10.08.19 - klo:22:24 kirjoittanut Natanael »
Lainaus
Vaatii huomattavaa tietoisuutta käsittää oman tietämättömyyden laajuus.”
—   Thomas Sowell