Et tainnut huomata kommenttini ydintä. En ajatellut keskustella sakramenteista, vaan siitä, että sillä kohtaa Sanan lisäksi on jotain muuta: erilaiset kokemukset
Jumalan läsnäolo vapaissa suunnissa havaitaan siis Sanan ja erilaisten kokemusten kautta.
Sanoisin, että enenevässä määrin se menee juuri niin, että ellei ole erilaisia tunnekokemuksia, ei uskota, että Jumala on läsnä.
Olen ollut lukuisissa sekä perinteisemmän, että uudemman tyyppisissä vapaiden suuntien kokouksissa, joissa on sanottu olevan Jumalan olevan läsnä, vaikka Sanan osuus on ollut aika pientä.
Mielestäni joku omalle yhteisölle ominaisen jutun esiintyminen sekoitetaan Jumalan läsnäoloon tai niin kuin vapaissa suunnissa enenevästi sanotaan 'Pyhän Hengen läsnäoloon'
Se yhteisölle ominainen juttu on usein jotain tietyntyyppistä musiikkia (toisissa seurakunnissa vanhoja lauluja, toisissa ylistyslauluja) tai jotain aiemmin opitun kaltaista kokousmenoa (tietyt puheenparret, huudahdukset, kokouksen yleinen ohjelmarunko, tietyin painotuksin esiin tuodut ja nimenomaan tietyt asiat).
Nostalgia ei ole Jumalan läsnäoloa.
En kommentoinnut sinun kommenttiisi, vaikken sitä poistanut, kun Paulukselle kommentoin.
Sinua siis edelleenkin ärsyttää helluntalaiset tavat ja käytännöt. Niiden perkaaminen on mielestäni hyödytön savotta. Tarpeeton alkaa saada vähemmän sijaa, kun "se Ihte" täyttää uskovan ja kokouksen. Jeesus on siellä, heidän
keskellään, missä kaksi tai kolme kokoontuu hänen nimessään. Lisäksi Hän on niissä vähintään kahdessa
sisäisesti. En koe rakentavaksi, että
väheksyvästi puhut toteamuksesta "Pyhän Hengen läsnäolo". Se on nimittäin tarkka määrittely, Jeesuksen läsnäolosta, sillä, Jeesus on Itse läsnä, Pyhän Hengen välityksellä. Jotkut tunteet esiintulevat tuntemuksensa toistenkin kuulla. Jotkut ei tunne juuri mitään, mutta tiedon tai uskon kautta huudahtavat, vaikka "kiitos Jeesus". Kun ja jos tällainen ääneen lausuttu kommentointi häiritsee, voi aina hakeutua "autuaammille metsästysmaille".
Olen omassa seurakunnassani kokenut jatkuvasti kokous kokoukselta Pyhän Hengen läsnäolon. Joskus se esiintyy aivan luonnollisesti, mutta joskus yliluonnollisesti. Pyhän Hengen täyteyden ja läsnäolon tarpeen voi tukahduttaa ja alkaa edustaa liikettä "Vastustakaa aina Pyhää Henkeä". Siihen sisältyy kuullun ja nähdyn väheksyminen. Ei kumise tyhjät eikä täydet tynnyrit.
Paljon voimme kaikki tuoda esille esimerkkejä yli- ja alilyönneistä. Niitä esiintyy ja tulee esiintymään. Kuitenkin voit luottaa, että Herra pitää hulluistaan ja heikoistaan huolen, joskus kovalla kädellä joskus armahtaen heitä (meitä).
Ymmärrän, että kirkollisuuteen, helluntaliseenkin, kuuluu niiden ilmiöiden halveksunta, mitkä esiintyivät jo vuonna 33 Jerusalemissa. Nk. helluntalaisuus alkoi tuolloin, ja työntyi yleisemmin tietoisuuteen 1906 Azusa kadulla. Sitten sama "huudahtelu" ja nostalgia vuoteen 33 jatkui, ja vyöryi nk. helluntalaisuutena ympäri maailman. On makukysymys podenko esimerkiksi minä nostalgiaa vuoteen 33, vai 1906 vai 30 vuoden takaisiin huudahduksiin ja puheenparsiin. Näitä kaikkia yritetään nyt tehdä naurettaviksi tällä palstalla ja tässä ketjussa.